Lahen urbaanein pikkufestari UGH koetaan jälleen heinäkuun 6. päivä. Tälläkin kertaa yleisö pääsee nauttimaan ilmaisen ja ikärajattoman päivän Sopenkorven Kesannossa, jossa soittavat muun muassa hurjassa nousussa oleva M ja jo vuosia sitten paikallisiin suosikkeihin kuulunut Club De Lay monien pienempien, mutta ei suinkaan vähätasoisempien aktien kanssa. Yksi UGHin päätavoitteista on saada ihmiset löytämään uutta musiikkia, joten paikalle kannattaa tulla nimiä murehtimatta ja avoimin mielin.

Tapahtuma alkaa klo 12 ja kahdella lavalla soi vuorotellen elävä musiikki yhdeksään asti. Osalla alueesta saa kaikessa rauhassa nauttia omista eväistään, mutta alueelle mahtuu myös kaksi anniskelualuetta. Illalla täysi-ikäiset jatkavat kuuntelemaan lisää monenlaista musiikkia Loviisankadulla Tirrassa ja Torvessa, jotka avaavat ovensa klo 21. Bändit aloittavat vasta kympin maissa, jotta kenenkään ei tarvitse saapua juhlimaan juosten. Monesta hyvinkin erilaisesta aktista koostuva kokonaisuus maksaa vaatimattomat 18 euroa ja sisältää esimerkiksi oululaisen Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändin, joka on vähintään yhtä hämärää menoa kuin nimi antaa ymmärtää, räppiä ja jazzia persoonallisella tavalla yhdistelevän Hannibal & Hot Herosin ja veikeän garageduo Dull Anticsin. Ennakoita jatkoille ja tapahtumakokonaisuutta tukevia kummilippuja voi ostaa osoitteesta https://www.lippu.fi/ughfestival

Sitten itse asiaan, eli tapahtuman nimen tarinaan. Tätä ei vielä kokonaisuudessaan ole kuullut edes moni UGHin talkooväestä, eikä moni ole ajatellut nimen olevan lyhenne.

Jotta myöskään tuntemattomille ei jää epäselväksi roolini asiassa, niin olen Sami Huttunen, UGHia festareiden ja klubien muodossa alusta lähtien organisoinut lahtelaisnörtti. Toivon, että lukija saa jotain irti jutusta, vaikka ei tuntisi osallisia.

Ja sitten “mennään”

UGH on tavallaan jo lähes vuosikymmenen vanha konsepti, joka sai nimensä keväällä 2017, lähinnä pakon saattelemana. Festivaaleilla on tapana olla nimi, ja kuten maneereihini kuuluu, en osaa tehdä mitään liian yksinkertaista tai yksiselitteistä. Halusin käyttää akronyymiä, joka ei välttämättä kerro ainakaan koko totuutta aiheesta tietämättömälle.

Tarina on vähän lukemaan tottuneille ehkä pitkähkö. Iso määrä tunnetta ei kuitenkaan paista kovin kauas jos vuodatusta karsii. Lisäksi teksti on tauotettu omituisesti, koska ajatus katkeili usein muistojen ryöppyyn.

Aloitin tapahtuman nimen miettimisen kirjaimesta H. Sen kuuluisi olla mukana syystä, johon palaan kohta. Ehdin turhautua miettiessäni useita kertoja ja kiukku sai sattumalta jotain positiivista aikaan. Ugh. lyhyt älähdys, joka tarkoittaa suomalaisittain lausuttuna yleensä leikkisää inkkaritervehdystä, mutta englanninkielisille negatiivista tuhahdusta. En vaivautunut korjaamaan juuri kenenkään innostunutta kotimaista tulkintaa, jotta vältyin selittelemästä sarkastisia ideoitani promootion ja muun suhteen. Olin ennen ensimmäistä tapahtumaa sen verran brittihuumorissa dipatuissa, dystooppisissa tunnelmissa, että mietin olevani toteuttamassa eräänlaista vastalääkettä muille kesäfestareille, joissa on paljon karsastamiani piirteitä, kuten liioitellut lipunhinnat, majoitus- ja piiloutumisongelmat sekä ihmismassoja.

Eksyin yllättäen hetkeksi raiteilta, mutta aiheesta kertominen saa vähän järjen katoamaan tunteiden tieltä.

Puoliääneen “ugh” tuhahdettuani seurasi jotenkin vajavainen olo, sillä kahden ensimmäisen kirjaimen tarkoitusperä on täysi itsestäänselvyys. Miten en ollut aiemmin hiffannut, että tietoinen valtavirran väistely saisi paistaa konseptissa nimestä lähtien? Alakulttuureiden parissa puuhastelu on paljon kiehtovampaa kuin massojen mukana kelluminen ja samaa mieltä ovat onnekseni kaikki, jotka olen onnistunut ympärilleni haalimaan. UG on osuus, jota en muista joutuneeni avaamaan kenellekään.

Toista on H:n kanssa. Sitä ei ole kukaan tiennyt tai edes arvannut ja he harvat, joille olen tarkoituksen paljastanut, eivät varmaan nytkään osaisi kirjoittaa sitä oikein. Paria poikkeusta lukuun ottamatta.

H niin kuin Hämmings.

Sana, jonka ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa osuma Googlessa johtaa sinut YouTubeen katsomaan mitä saimme aikaan kesällä 2005. Ja mikä olennaisempaa, kenen kanssa. Olin tuonakin kesänä työtön yöeläjä ja päädyimme nuoren musanörtin nimeltä Hermanni Rouvali kanssa ystävystymään todella omituisella tavalla: tekemällä biisejä. Hän oli velho basisti ja minä sopivan kehno suurumpali, joten päätimme kokeilla millaista punkia tai muuta saastaa saisimme duona aikaan. Kahvi saattoi kiehua yhtä lailla aamuysiltä kuin puoli kymmeneltä illalla ja kofeiinipitoisia miniatyyriteoksia syntyi nopeasti, sillä kemiamme kohtasivat uniikilla tavalla. Ideana oli laittaa biisit muutaman vedon jälkeen talteen ja siirtyä uusiin. Meillä oli käytössä setti melko alkeellisia tallennuskamoja, kaksi treenikämppää ja lisäksi oma murjuni keskustassa ja Hempan asuintalon pieni piharakennus Kytölässä. Eräs punainen Micra löytyi tuon kesän aikana helpoiten jonkin noista tuntumasta. Kyseisen auton näkeminen oli varma merkki siitä, että tarkkakorvaisuus palkittiin epämääräisellä taustamekastuksella. Ikävä kyllä sittemmin kävi niin, että joku kuski näki tuon auton erilaisissa tunnelmissa ja se on enää muisto, kuten ystävänikin. En todellakaan väittäisi olleeni yksi läheisimmistä ihmisistä Hermannin elämässä, mutta koimme yhdessä monia todella merkittäviä sessioita. Usein tyhjänpäiväiseltä tuntuvaan elämääni liittyy päivittäin hetkiä, joina tuntuu kuin olisin Hempan mukana kadottanut ison siivun luovasta hulluudestani. Tästä, jolla päätin uskaltautua järjestämään pieniä, mutta ajoittain huikeita elämyksiä lahtelaisille.

Hempalla oli monia oikeitakin bändejä, kuten Testicals, Castaways ja Sortovalta, jonka toinenkin jäsen (perkeleen mukava Sakke, jota en tuntenut tarpeeksi hyvin kehdatakseni edes käyttää koko nimeä) poistui ikävästi samassa rytäkässä. Vaikka Hemppa muistetaan ennen kaikkea basistina, hän osasi soittaa käytännössä mitä tahansa. Loputtomilta tuntuneista lahjoista huolimatta hänellä oli aina jalat maassa ja loistava tilanne- ja huumorintaju. Tuolle mainitsemalleni videolle tallentunut infantiili, mutta vilpittömän hyväntahtoinen asenne löytyy yhä itsestäni. Ja jos joskus on mahdollista, tuotan noista ideoista oikeita biisejä sellaisina kuin ne olisivat olleet, jos olisimme löytäneet kokoonpanon toteutukseen. En ehkä ole häävi beatboxaaja, enkä tietäisi miten spektaakkelin rahoittaisi, mutta tiedän kyllä miten biisien kuuluu mennä. Tunnen artisteja, joilla olisi taitoa ja sydäntä – ja ennen kaikkea hulluutta – auttaa, kyseenalaistamatta epäakateemisia ohjeitani. Jotkut heistä tunsivat tuon yltiömainion miehen ja ovat suostuteltavissa kun aika koittaa, joten ehkä vielä joskus…? Ainakin tietäisin heti missä tribuuttisetillä olisi kantaesitys.

En halunnut kertoa UGHin nimen tarinaa ennen kuin olin varma, että kyse on jostain sellaisesta, johon Hemppakin olisi taatusti halunnut osallistua. Nyt, kun kolmanteen ja tähän mennessä isoimpaan tapahtumaan osallistuu myös esimerkiksi hänen ystäviinsä liittyvä M (jonka kitaristi Jussi oli joskus mukana Hämmings-sessioissa), en enää löytänyt syitä virallisen nimen pihtaukseen. En odota, tai edes halua, että tapahtumasta aletaan puhumaan sen koko nimellä, eikä sille olisi syytäkään. Lyhyt muoto toimii paljon paremmin. Lahen ajat on arvostamieni ihmisten tekemää paikallisuutisointia, enkä olisi suostunut tekemään tätä juttua muille. Ei sillä, ettäkö tämän olisi huolinut kukaan muu kuin tuttu toimitus.

UnderGround Hämmings. Ensimmäinen kerta, kun virallinen nimi on kirjoitettu jossain julkisesti.

Teksti ei ole häävi tai tehnyt lukijasta yhtään viisaampaa. Halusin kuitenkin koittaa raottaa kuortani ja kertoa tunteita herättävästä asiasta, joka vaikuttaa hauraaseen mieleeni ja samanaikaisesti kannustaa luomaan aina kun mahdollista. Koskaan ei voi tietää kauan täällä ollaan, joten koitetaan olla hyviä toisillemme ja säilyttää uteliaisuutemme. Uudet kokemukset ovat yleisiä kun käy keikoilla ja tekee asioita ennakkoluulottomasti, kuten Hämmingsillä oli tapana.

Kuva: Sami Huttunen

Hermanni Matinpoika Rouvali, olit ällistyttävä olento ja meitä on tolkuton määrä monenlaisia ihmisiä, joilla on vituliainen ikävä sua.

Sami Huttunen