Jokamiehenoikeus on oikeus, jota kummeksutaan laajalti maailmalla. Tämä oikeus on meille suomalaisille oikea ylpeyden aihe. Jokamiehenoikeudet mahdollistavat liikkumisen jalan, hiihtäen tai pyöräillen muualla kuin pihamaalla ja erityiseen käyttöön otetuilla alueilla, kuten viljelyksessä olevilla pelloilla ja istutuksilla. Jokainen Suomessa oleskeleva saa näiden oikeuksien pohjalta poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia, siis ihan ilmaiseksi. Jokamiehenoikeuksien lisäksi meillä suomalaisilla on geeniperimässä ”tosimiehen etuoikeus”. Tämä oikeus antaa meille suorastaan velvollisuuden selviytyä kaikesta mahdollisesta omin voimin, omin neuvoin, ajatuksella; ”ei tartte auttaa, perkele”.

Paha saa palkkansa, niin myös talkooväki

Tosimiehen etuoikeus on kaataa puut omalta tontilta ja mielellään nimenomaan itse kaataa, vaikkei tarvittavaa osaamista olisi. Kaadetut puunrungot saa ihan omin voimin pätkittyä ja risut poltettua, talkoolaisia on turha kysellä, tulevat vain tarjoilujen perässä notkumaan. Tietyllä tapaa ajatus talkoolaisista on ihan kiva ja heidän avullaan varmaan säästäisi monta tuntia, mutta (siinä on aina se mutta) he eivät kuitenkaan osaa tehdä niitä hommia niin kuin olin itse ajatellut, eikä aikuisia ihmisiä nyt herran tähden jaksa neuvoa. Lisäksi talkoolaisille pitää kuulemma tarjota jotain, siis jotain pientä syötävää, juotavaa ja pahimmat loiset odottavat jopa saunan lämpenevän. Sitten kun alat laskemaan näitä tarjoiluihin kuluneita euroja, niin sillä rahallahan olisi saanut jo palkattua metsurin kaatamaan puut.

Tosimiehen etuoikeuteen kuuluu myös oikeus, tai ennemminkin velvollisuus hakata kaadetuista puista itse omin paljain käsin klapit, sitä varten se Fiskars on ostettu. Nykyään pientaloalueillakin klapihommat tehdään klapikoneella. Vuokrataan vehkeet, kun ei jakseta enää pistää ”hartiapankkia” töihin. Klapikoneessa viehättää sen helppous ja nopeus, viikonlopun jäljiltä viisi pitkää runkoa on klapeina pressun alla kuivamassa. Mutta palaako se klapikoneella halottu puu samalla tapaa siellä saunanpesässä, kuin omin käsin halottu puu? No ei perkele pala. Puun palamisprosessista suurin lämmöntuotto syntyy sen halkomiseen uhratuista hikikarpaloista, ärräpäistä ja lukuisista työstötunneista. Klapihommat ovat hommia jossa nykyajan urbanisoitunut mies tuntee vahvaa alkukantaista yhteyttä luontoon. Ne ovat niitä hetkiä jolloin näyttöpäätteen takana levänneet lihakset aktivoituvat, ensimmäisen tunnin aikana ihosta puskee  edellisviikolla juodut Ipat läpi ja seuraavat tunnit selän kastelee aito ja rehellinen hiki. Työergonomia ei kuulu klapihommiin: kun puita halotaan niin silloin puhuu raaka voima ja periksiantamattomuus. Ärräpäät puretaan kylmälaukusta kaivettuun Karhuun.

Siunaus valepuvussa kaksi kertaa vuodessa

Klapihommia yleisempi Tosimiehen etuoikeus on renkaiden vaihto. Sääilmiöitä seuraaville kerrostaloasukeille varma kevään merkki on, kun naapurin isäntä kaivaa häkkivarastosta hallitunkin, rengasraudan ja vaihdettavat renkaat. Ilmassa leijuvat sadepilvet, saati taivaalta tihkuva vesi ei tunnelmaa latista. Kun päätös renkaiden vaihdosta on tehty, se on ja pitää. Taloyhtiön asfaltoitu parkkipaikka on mitä parhain tämän lähes muuttolintujen saapumiseen rinnastettavan tapahtuman suorittamispaikaksi. Hiekkapohjainen kotipiha eroaa toimituksesta ainoastaan mukana kannettavan vesivanerin ja päältä irtoavan kurakerroksen verran. Mahdollisuus suorittaa tämä Tosimiehen etuoikeus on siunattu meille pohjolassa asuville tapahtuvaksi kaksi kertaa vuodessa ja molemmilla kerroilla sen suorittamisen ajankohta nousee lähes sään veroiseksi keskustelun avaajaksi kuntosalin pukuhuoneessa, lähikaupan kassajonossa ja työpaikan kahvihuoneessa. Tänne Tosimiehen etuoikeuden pyhän kolminaisuuden (tunkki, rengasrauta ja ääretön vi*utus) sisään on pääsyt salakavalasti uimaan rengasliikkeet, jotka tarjoavat vaivatonta renkaiden vaihtoa, talvi-/kesäsäilytystä, ilmanpaineiden tarkistusta, sekä odotustilassa automaattikahvin kylkiäisenä kaurakeksiä. Tämän kaiken nämä niljakkeet tarjoavat minimissään 15€ hintaan. Renkaiden vaihdon ei kuulu olla helppoa ja vaivatonta, siihen kuuluu sisältyä arvioitua enemmän tuskanhikeä, rakkuloita kämmenissä ja vähintään puolet enemmän aikaa, kun mitä olit itsellesi ja perheellesi vakuutellut.

Luomistyö on etuoikeus

Tosimiehen etuoikeuksiin kuuluu myös lumenluonti pihatiellä ja kotipihassa. Varsinkin me, jotka asumme haja-asutusalueella ja jossa usein läheltä naapurista löytyy traktori, emme missään nimessä pyydä naapuria ajamaan pihaamme pientä vaivanpalkkaa vasten, vaan se kolataan itse ja piste. Pimeinä talvi- iltoina ei ole mitään sen parempaa kuin seisoa lumimyräkässä otsalamppu päässä ja putsata toistasataa metriä pihatietä, jotta pääsee autolla pihasta pois. Kovemman myräkän jyllätessä mikään ei voita sitä fiilistä, kun saat etuoikeutetusti laittaa kellon soimaan aamulla tuntia aikaisemmin, jotta ehdit kolaamaan yön aikana sataneet lumet pois. Rautakaupat ovat tuoneet lähivuosina markkinoille kasapäin kuluttajaystävällisiä lumilinkoja, joiden avulla pihatiet saadaan putsattua lumesta puolta nopeammin. Lumilingon käyttö on vähän sama kuin joisi ykkösolutta saunassa, maku suht sama kuin keppanassa, mutta tuntuma kropassa liian mieto. Lumitöitä voisikin verrata sukulaisilla kylässä käymiseen, ajatuksena kauhean kiva ja virkistävä, mutta puolen tunnin jälkeen koko kropan puutuessa ahdistuksella ei ole mitään rajaa ja Kouvolakin näyttää kauniilta kaupungilta. Lumityöt itsessään ovat etuoikeus joista saa nauttia vain promille maapallon väestöstä, helppo se on beduiinin sieltä kamelin selästä huudella, kun ei ole pihatietä kolattavana.

Sanotaan että on lottovoitto syntyä Suomeen, jossa kansalaiset saavat nauttia verovaroin ylläpidetystä julkisesta terveydenhuollosta, koulutuksesta ja kirjastoista. Se taas että syntyy suomalaiseen mielenmaisemaan on todellinen Eurojackpot.