Olemme saavuttamassa kesän osalta sen kriittisen pisteen, jolloin lähes joka toinen jakaa sosiaalisessa mediassa omia lomanloppumis-postauksiaan. Kesäkokemukset ovat olleet toinen toistaan ihanampia ja kesän olisi toivottu jatkuvan ikuisesti. Kesällä on ehditty tekemään kaikkea kivaa ja se kaikki kiva on ikuistettu puhelimen kameralle. On syöty jäätelöä, on käyty uimassa, on kierretty kaikki mahdolliset huvipuistot, on mökkeilty omalla, kaverin, isovanhempien, serkun ja naapurin kaverin mökeillä. On rakennettu terassi, tai vähintään laajennettu terassia. On käyty mattopyykillä ja on käyty festareilla. On tehty koko neljän viikon kesäloman ajan niin hitosti kaikkea, että on jo hyvä alkaa odottamaan yhdentoista kuukauden päässä siintävää seuraavaa kesälomaa. Toisin sanoen kaikkien aikojen kesä ja -loma on ollut siinä määrin juoksemista paikasta ja kinkeristä toiseen, ettei olla oikein ehditty edes lomailla.

Järjestäen tulee luettua statistiikkaa ja artikkeleita työuupumuksen aiheuttamista sairaslomapäivistä, jotka tuntuvat jatkavan kasvuaan. Tämän ”trendin” aiheuttajaksi ei pystytä nimeämään yhtä selkeää tekijää, mutta yhtenä suurimpana yksittäisenä seikkana nähdään teknologian kehityksen mukanaan tuoma jatkuva on-tila. Työn fyysinen rasittavuus on kokonaisen kansakunnan kohdalla laskenut, mutta henkinen paine ja rasitus taas on kasvanut. Emme kykene off-tilaan hetkellisesti, emme edes lomalla. Me olemme kasvaneet nopeaan tiedon jakamiseen ja saamiseen. Älylaitteet ovat mukana kuntosaleilla, marjametsässä, uimarannalla. Joka paikassa. Sen sijaan, että keskittyisimme vaikka lastemme kanssa mustikoiden poimimiseen, kulutamme aikaamme luuri kädessä mustikkamättään kuvaamiseen. Täydellinen kuva täydellisestä illuusiosta.

Lomailemme puhelimemme kanssa, koska haluamme muistaa mitä lomalla teimme ja haluamme osoittaa muille, että meillä oli ”hauska” ja aktiivinen loma. Kun perheen auto suorittaessa siirtymäretriittiä huvipuistosta toiseen pelataan matkalla enää harvemmin autonmerkkien arvauspeliä, laivan lastaamisesta puhumattakaan. Autossa ollaan puhelin kädessä ja kuulokkeet päässä. On tärkeämpää pysyä kartalla kavereiden päivityksistä, kuin keskustella vaikka omien lasten kanssa. Ja kerran kun työnantajalta on saatu työsuhdepuhelin, niin on hyvä pitää sähköpostien synkronointi päällä, ettei sähköposti ole tukossa, kun palaat lomilta.

Ensinnäkin: jos työsi on niin ahdistavaa ja masentavaa, että viikonloput ja lomat ovat ensimmäisenä mielessä kun heräät maanantaiaamuna, niin kannattaa harkita toista työtä. Jos loman alkua, taikka loppua pitää juhlistaa nollaamalla pääkoppa päihteiden voimin, niin kannattaa taas miettiä työsi merkityksellisyyttä. Loman tarkoitus on antaa kropalle ja mielelle aikaa palautua työn kuormituksesta, sekä luoda vastapainoisesti muita virikkeitä. Lomailun ei tulisi olla yhtäjaksoista suorittamista ja kilvoittelua naamakirjakavereiden kanssa aktiivisimman lomailijan tittelistä. Muista lomallasi myös se, että jokainen meistä on korvattavissa omissa työyhteisöissämme, joten älä pode huonoa omatuntoa lomailusta. Itse olen oppinut kantapään kautta, että kun työ on sinulle intohimo ja tykkäät siitä oikeasti, et laske päiviä loman alkuun tai kiroa sen loppua. Työn tarjotessa oikeat virikkeet ja haasteet osaat myös irtaantua siitä ja hankkia korvaavia ja kehittäviä virikkeitä arjestasi.

Toiseksi, mitä tulee niihin lomakuviin ja hästägeihin: keskity itseesi ja lähimmäisiisi, älä siihen miltä hetkesi näyttävät filttereiden jälkeen muiden näytöllä. Paljon on kirjoiteltu siitä faktasta, että ihmiset rakentavat kuvitteellista maailmaansa sosiaalisiin medioihin kuvien kautta. Unohdetaan läsnäolo, tärkeämpää on saada kuvattua kaikki hymyssä suin ja tietysti oikeassa valossa, jotta kuviteltu ilo esittäytyisi aitona. Halutaan antaa kuvaa muille täydellisestä perheidyllistä ja todistella oman parisuhteen voivan hemmetin hyvin, vaikka neljän viikon kesälomasta kolme viikkoa meni miettien ”miten tuostakin pääsisi eroon”. Sosiaalisen median tarkoitus on tuoda ihmiset yhteen yli rajojen (ja tietenkin jakaa hassun hauskoja meemejä), ei kilpailla ja kadehtia.