”Näkisittepä tämän kesällä!”

Kaikki Suomen paikkakunnat kutsuvat itseään ”kesäpitäjiksi”. Ikävystyttävää, sillä meillä on pitkä ja ihanan pimeä talvikin matkailumahdollisuutena. Reteimmät tyypit retkeilevät myös talven viimoissa ja ajelevat liukkailla teillä nähdäkseen kappaleen kauneinta Suomea.

Villi talviretkeily on siksikin mainiota, ettei kukaan aseta nähtävyystavoitteita tai vaadi menemään niitä samoja jälkiä, mitä tuhannet muut ovat menneet ennen sinua. Ei. Talvella saa olla omintakeinen. Talvella saa valita itse näkymänsä. Talvella saa oikoa ja lyhennellä sekä keskittyä eri tavalla omaan viihtyvyyteensä.

Matkailemme Vääksyssä vuosittain, koska Asikkala on paikkakuntien kissanpentu: hellyttävä, suloinen ja pörheä. Vanhan Vääksyn viehättävän design-henkisen lilliputtihotellin sviitti ja miellyttävä omistajapariskunta ovat tulleet tutuksi näinä vuosina. Sen keskustan isossa pinkissä vanhassa kivitalossa voi asioida ranskalaisessa puodissa ja ravita maarunsa mitä ihanimmilla leipomuksilla ja ostaa mukaan pikkulahjoja, limonadeja tai erilaisia teemakuja. Vääksyssä voi myös visiteerata tuossa kotipesäihmisten palvomassa sisustuskaupassa, jonka esineet ja muut härpäkkeet valuvat houkuttelevasti kylätien näkymiin. Vääksyn myllypuotikin on talvella päivällä avoinna. Sinne laatutietoiset leipurit ja muut intomieliset jauhopeukalot suunnistavat kaukaakin hakemaan parhaita jauhoja ja ryynejä.

Vääksy tunnetaan lähinnä kanavastaan, mutta se, veneily ja kanavaravintola ovat kylän vetonauloja vain kesäisin. Yllättävää olikin, että kun käveli pitkin talvisen kanavan reunoja, näkikin lumoavan vesiluonnon eri asussa kuin kesällä, mutta edelleenkin yhtä kauniina.

Päijänne pilkottaa

Kopsuontie paljastaa sisäisen hurjastelijasi

Asikkalasta Kalkkisiin menee mutkainen, mutta sangen hyvin hoidettu kylätie, legendaarinen Kopsuontie. Se on yksi niitä harvoja Etelä-Suomen hienoja, mutta vähän tunnettuja maantietaipaleita, jossa sisäinen hurjastelija nostaa aina päätään.

Harjumäen nousulla painellaan ylämäkeä puolisentoista kilometriä pituussuunnassa ja korkeuttakin noustaan liki sata metriä. Vehkoonharjun alamäessä voi sitten vetäistä vapaalla menemään – ja tuntea elävänsä. Tie päättyy Kalkkisten kirkonkylään, jossa ihastuttava kyläkapakka, Mani-baari, kruunaa Kopsuontien 23-kilometrisen maantieajelun. Mani-baariin voi mennä vetämään henkeä, syömään ja juomaan sekä juttelemaan ystävällisen henkilökunnan kanssa.

Ja sitten ajetaan Kopsuon reitti toisinpäin, jei!