Sysmässä on sielua. En nyt tarkoita kunnan omaa valuuttaa, enkä itse sanaa ”sysmä”, joka tuo mieleen toisen perihämäläiseltä kuulostavan ”möysän”, vaan sitä miten paikkakunta tuntuu omaavan samanlaista musiikillista soulia kuin Nastola, josta sai alkunsa Lahden seudulla yhä vieläkin vankasti elävä blues.

Nyt jälleen Timo Koivusalon elokuvan myötä ajankohtainen Olavi Virta syntyi tietysti Sysmässä. Jo hänen isoisänsä Oskari Ilmén tunnettiin paikkakunnalla suosittuna kuplettilaulajana ja isä Juho puolestaan soitti viulua ja äiti mandoliinia. Perhe muutti varhain Helsinkiin, mutta lapsuus vuolaasti virtaavan sahdin ja kiertelevään elämään kiehtoutuneiden suutarien keskellä jätti varmasti Olavi Virtaan omat jälkensä.

Tärkeä henkinen kiinnepiste Sysmä on myös Haaviston veljesparille Markolle ja Ismolle, joita on joskus kutsuttu ”Lahden Eeroksi ja Jussiksi”. Ja osuvasti, sillä siinä missä Raittisista vanhempi on keskittynyt rock and rolliin ja kantriin, siinä taas nuorempi tunnetaan blues-miehenä. Täsmälleen sama pätee Markon ja Ismon kohdalla, joiden merkitys lahtelaiselle musiikkielämälle on tänä päivänä entistä vahvempi.

Omien keikkojen ohella Marko pitää Pikku Hanhessa kerran kuukaudessa country and western -klubia ja Ismo vuorostaan Virastossa Roots Thursdaytä, jossa on usein vierailijoita muun muassa Eestistä ja Yhdysvalloista. Parhaassa tapauksessa kumpikin veljeksistä hyppää luontevasti yli genrensä rajan, sillä hyvä musiikki ei ole koskaan lajityypistä kiinni. Tai eivät ainakaan nämä lajit.

Viime kuussa Markon klubin lavalla nähtiin peräti neljä Haavistoa. Ismo ei ollut mukana, mutta bassossa oli Markon poika Oskari, rummuissa Ismon jälkeläinen Ukko ja pedal steeliä hipuloi Olli Haavisto, joka ei ole kuitenkaan sukua. Välillä laulajana myös hehkui Kantri-Kerttuna tunnettu, joka voisi hänkin Markon tyttöystävänä olla Haavisto.

Vastikään on ilmestynyt myös Markon ja Poutahaukkojen uusi levy, jonka nimi on Sysmäläinen. Kannen vanhassa valokuvassa on mies ja hevonen. Jälkimmäisen nimi ei ole tiedossani, mutta hevosmies on Markon ja Ismon isoisä. ”Meidän pappahan siinä!”, hykerteli siitä Ismo. Hänen taannoisen levynsä kannessa on vuorostaan veturi, jonka nimi ei silti liene ”Sysmä”.

Amerikkalaisten musiikkipaikkakuntien ja -alueiden tärkeäksi eliksiiriksi mainitaan usein kotipolttoiset juomat. Nastolan blues-perinteen syytä on taas joskus etsitty sinisestä pohjavedestä. Eli kuka tietää, ehkä totuus Sysmästä on sahti.