Kuva: Jani Uhrman

FC Reipas ja Kuusysi pelaavat ensimmäisen keskinäisen ottelunsa yli kahteenkymmeneen vuoteen, kun joukkueet kohtaavat toisensa piirisarjan ottelussa keskiviikkona 16.5. Matsi tahkotaan Lahden Kisapuistossa. Oma suhtautumiseni kyseiseen vääntöön on kovin kaksijakoinen. Toisaalta jalkapalloromantikko minussa elää vahvoista seurayhteisöistä, pitkäjänteisestä seuratyöstä, paikallisotteluista ja vastakkainasetteluista. Toisaalta tie, jota tähän vuoden 2018 derby-asetelmaan on kuljettu taas kielii hyvin voimakkaasti kaiken edellä mainitun puutteesta.

Aloitetaanpa.

Kuusysi ja Reipas sössivät pillinsä pussiin 90-luvun lamasuomessa. Seurojen edustusfutikset sysättiin pöytälaatikkoon ja molemmat jatkoivat tahoillaan junnufutiksen parissa. Kuusysi Kuusysinä ja Reipas uutena seurana, Pallo-Reipas ysikutosena (myöhemmin FC Reipas). Lahtelaista edustusfutista liputtamaan perustettiin FC Lahti, joka otti Kuusysin sarjapaikan ykkösessä. Kakkoseen pudonneen Reippaan sarjapaikan sai sittemmin lopetettu FC Pallo-Lahti. Viimeiset 20 vuotta FC Lahti on kantanut näiden kahden seuran perintöä taakkanaan, kun puolet kaupungista on haikaillut Kuusysiä takaisin ja toinen puolisko on itkenyt Reippaan perään. Yhdessä on sitten rinkirunkattu paikallisotteluita, jotka ajan saatossa on kuorrutettu haurastuvan muistijäljen siemennesteellä jo moneen otteeseen.
No nyt on mahdollisuus virkistää muistia. Kisapuistossa nimittäin kalisee toukokuun puolivälissä taas paikallishegemonian hengessä. Ihan näiden reipaskyykkien ja kyykkäreippaiden ennätysyleisöä, eli 13000+ silmäparia ei Kisapuisto sisäänsä vedä, mutta muutama tuhat sinne pakkautuu turvallisesti.

Hetkonen.

Tarinahan jatkuu vielä. Kuusysi nimittäin nappasi vuonna 2007 kakkosdivarissa pelanneen City-Starsin haltuunsa, ja päätti tämän 1982 perustetun seuran tarun lopulta ottamalla sen edustusfutiksen myös nimellisesti nimiinsä vuonna 2011. Sittemmin joukkue nimettiin FC Lahti Akatemiaksi, kunnes viime kauden ja putoamisen päätteeksi joukkue vaihtui taas Kuusysiksi.
Lahden Reipas taas köllötteli virkavapaalla pöytälaatikossa vuodet 1996-2012 ja muljautti itsensä uudella innolla Salpausselän Reippaan sarjapaikalle kolmoseen. Siitä lähtien Lahden Reipas on pelannut kolmosen nousukahinoissa, kuten Salpausselän Reippaan perinne ja  seurahistoria velvoittaakin.

Eli paikallisottelu kyllä, mutta ei nyt ehkä ihan kuitenkaan lähde satasella. Tässä on aivan liikaa muistutuksia siitä, kuinka ohuella pohjalla ja kuinka harvoilla harteilla suomalainen seurakulttuuri oikeasti lepää. Tai ehkä juuri se on sitä vahvaa suomalaista urheilukulttuuria, että muutamat hullut raatavat tarakat ruvella pienten yhteisöjen eteen ja muut hengailevat vieressä niin myötä- kuin vastamäessä. Tai ainakin myötämäessä. Rusinat pullasta kun kelpaavat aina.

Nomuthei. Olin minä mitä mieltä tahansa, niin paikallisottelu on aina paikallisottelu. Meillä Suomessa niissä ei ole koskaan ollut kyse suurten massojen sodasta tai siitä, että paine tulisi ulkoapäin. Täällä lataus tulee kortteliliigasta pääsarjaan asti aina siitä, että kentällä kirmaavat pelaajat tuntevat toisensa ja ovat kenties pelanneet vastakkain jo F-junnuista lähtien. Eli ei Kuusysi-Reipas -matseista varmasti vääntömomenttia tule puuttumaan.

Mitenköhän muuten näiden seurojen aiemmat meriitit ja glooriat? Tunnustetaanko niitä enää virallisesti näiden zombie-seurojen saavutuksiksi, kenelle ne kuuluvat ja mitä esimerkiksi Palloliitto tai Euroopan kattojärjestö UEFA on tästä mieltä? Se lieneekin jo seuraava pohdinta. Hankalaa. Toisten sarjapaikkojen ottaminen haltuun kuulostaa aivan liian amerikkalaiselta sovellettavaksi eurooppalaiseen jalkapalloiluun.

Hyvää paikallispalloelämystä kuitenkin meille kaikille!