Kuva: Stephané Pellenec

Kuka olet ja mitä teet?

”Mä olen Stella Kullström, muusikko; viulisti ja laulaja.  Tällä hetkellä mä soitan useassa eri kokoonpanossa, kuten Otto Berger & New Morning-yhtyeessä, jossa soittaa kitaraa Otto Berger, viulua Heidi Knuters ja minä, bassoa Antti Akkanen ja pianoa Matti Hussi. Bändi esittää modernilla twistillä sovitettuja mm. Bob Dylanin, Billy Idolin ja Van Morrisonin kappaleita. Lisäksi mulla on Knutersin Heidin kanssa Violin Twice – duo, joka joskus taipuu Jenny Muhosen avustuksella trioksi. Violin Twice soittaa omia sävellyksiä, covereita, folkkia, countrya, rokkia ja iskelmää.  Ja tietysti pitää mainita StrongBows-yhtye, jossa mä myös soitan.”

StrongBows on lahtelainen jousiyhtye, jossa on kaksi sellistiä sekä kolme viulistia ja tämän bändin musiikki koostuu pääasiassa omista sävellyksistä ja sovituksista.   Lisäksi Stella soittaa ja laulaa useissa tilapäisissä kokoonpanoissa, kuten Lovemakersissa ja Jonne Haapalan kanssa Rag ń Bonesissa.  Lisäksi aina kun on mahdollista, viulisti-neiti soittaa jameissa Pikku Hanhessa ja Torven Akustisella Klubilla.

”Olen valmistunut Lahden Ammattikorkeakoulusta musiikkipedagogiikan linjalta eli mulla on myös viulunsoiton opettajan tutkinto. Vielä nyt tuntuu, että en ole valmis opettamaan. Opettaminen on musta arvostettavaa ja vaativaa työtä! Tosin me pidettiin Steiner-koululla Heidin kanssa semmosta viulunsoiton workshoppia koululaisille ja se oli kivaa, kun me tehtiin sitä kahdestaan.”

Stella kertoo, että musiikki ja soittaminen ovat hänen intohimonsa ja ne täyttävät hänen elämänsä. Stella säveltää sekä sovittaa biisejä mielellään ja häneen voi ottaa yhteyttä, jos joku haluaa teksteilleen sävelet. Toki tekstien tulee olla Stellan mielenmaailmaan sopivat.  Biisien ideat tulevat yleensä omasta elämästä, kuten luonnosta, rakkaudesta, sydänsuruista ja ystävyydestä.  Parhaimmillaan musiikki lohduttaa ja antaa mielenrauhaa.

”Mä olen soittanut viulua 8-vuotiaasta saakka ja sitten Pietarsaaressa opiskellessa mulla oli niin innostava viulunsoiton opettaja, puolalainen Pawel Radzinsky, joka sai mut lopulta rakastamaan viulunsoittoa. Toki mulla on aina ollut hyviä opettajia, mutta Radzinsky oli niin pelottava ja samalla kannustava, että mä opin paljon musiikin historiasta, kuuluisista viulisteista ja ylipäätään soiton maailmasta. Ja se opettaja oli just silloin se mitä mä tarvitsin, eli se potki mua persuksille.”

Kuva: Johannes Wilenius

Miten Loviisan neitonen päätyi Lahteen?

”Aika tuttu tarina, että mä lähdin eka Turkkiin, miehen perässä tai sen kanssa, opiskelemaan lisää soittamista. Hän oli myös viulisti. Eihän siitä sitten tullut mitään ja mä jätin siellä opinnot kesken ja palasin Suomeen.”

Ja sitten halusit Lahteen?

”Emmä tänne halunnut! Mutta mä vaan hain tänne Lahteen Ammattikorkeakouluun ja pääsin.  Asuu mulla yks täti täällä, mikä tietenkin vaikutti siihen, että Lahti oli jo jotenkin tuttu kaupunki. Mä tulin 22-vuotiaana Lahteen, eli kahdeksan vuotta sitten. Aika pian mä ystävystyin monien muiden muusikoiden kanssa, koska olen sosiaalinen tyyppi ja tykkään hengata ihmisten kanssa. Mä en puhunut silloin sanaakaan suomea, joten oli aika haastavaa olla täysin suomenkielisellä alueella. Sit mä vaan juttelin kaikkien kanssa, kun mut otettiin täällä Lahdessa hyvin vastaan ja sulauduin helposti porukkaan. Mä tykkään kun Lahti on sellainen kotoisa kaupunki ja mä tykkään tästä Lahen ”vittuilu”-meiningistä. Mä oon itekin just semmonen. Täällä mä saan olla, mikä mä oon. Vaikka lahtelaisista puhutaan kaikenlaista, niin mun mielestä täällä ihmiset ovat avoimia.”

Stellan mielestä Lahti on juuri sopivan kokoinen kaupunki. Täällä ei ole pitkä matka minnekään vaikka kävellen ja jos tarvitsee musakeikoille kyytiä tai roudausapua, niin sen saa aina tarvittaessa. Lahdessa on luonto ja kivat kohteet ihan nurkan takana ja Stella kertoo käyneensä paikkakunnan nähtävyyskohteissa, kuten sataman alueella ja Hollolan Kiikunlähteellä.

”Mulle tärkeitä asioita elämässä ovat soittaminen, ystävät ja nykyinen parisuhde. Mä rakastan sitä, kun pääsen soittamaan ja keskityn silloin siihen täysillä. Ystävyyssuhteita on tullut mun elämään opintojen, soittamisen ja kaiken siihen liittyvän sosiaalisen elämän kautta. Toki mulle perhe on myös hyvin tärkeä, vaikka kaikki asuu siellä Loviisan suunnalla. Mut pidetään me paljon suvun kanssa yhteyttä. Isän siskot käy usein mun keikoilla ja koko perhe on kannustanut mua mun uralla. Mulla on tietynlainen taiteilijan luonne, en osaa kuvitella että kävisin jossain konttorissa tyyliin 8-16 töissä, enkä mä osaa olla säästäväinen ja sillä lailla rakentaa elämää. Mä olen impulsiivinen, temperamenttinen ja äkkipikainen, mut osaan olla joustava mm. keikkahommissa, eli mun päätyössäni. ”

Kuva: Johannes Wilenius

Mitä mieltä on ruotsinkielinen viulunsoittaja kaksikielisyydestä?

”Ruotsinkieli on siis mun äidinkieli. Lapsena tuntui koulussa haastavalta ja pakotetulta, koska meillä oli koulussa ns. pakkosuomi. Mä koin lapsena, että mä en halua oppia puhumaan suomea. Jotenkin se ”pakko”-sanana pitäisi poistaa. Kun kuitenkin Suomi on kaksikielinen maa, mutta pakottaminen lukemaan jotain tiettyä kieltä on etenkin lapselle vaikeeta. Kaikki kielet on tärkeitä ja koululaisena pitäisi olla enemmän mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä kieliä tulevaisuudessa opiskelee. Mut ala-aste –ikäisenä on turhan haastavaa päättää siitä itse.”

Stella toivottaa kaikille Lahen Aikojen lukijoille hyvää kevättä

 ”Pitäkää hauskaa ja kuunnelkaa hyvää musiikkia!”

Och nästän samma på svenska

”Ha det jättekiva o kom ihåg att lyssna på music!”