Pulcinellan jälkeen lupasin viedä ruoastakieltäytyjän ravintolapäiväkirjani kaupungin toiseen italialaisravintolaan. Tai kolme niitä varsinaisesti taitaa olla, mikäli mukaan lasketaan myös seurahuoneen Trattoria. Ja miksei laskettaisi? Entisen Mustan Kissan tiloissa kummitteli tovin aikaa myös Pikku Italia -niminen ravintola, mutta siitä en oikein koskaan päässyt selvyyteen oliko kyseessä vain lounasravintola vai myös jotain enemmän. Kerran taisin lounasaikojen ulkopuolella kyseisen puljun ovenkahvaan tarttua ja hieman rynkyttää. Toista kertaa en vaivautunut.

Yhtä kaikki, nyt matka vei siis Vapaudenkadulla sijaitsevaan Mamma Mariaan. Ravintola on perustettu vuonna 1995 ja pidemmän linjan lahtelaiset murkinoijat muistavat ravintolan sijainneen aiemmin Vesijärvenkadulla. Toiset kertovat jopa Mamman kulta-aikojen sijoittuneen noihin “vanhoihin hyviin aikoihin”. En kyllä itse kuollaksenikaan muista tarkkaa ajankohtaa, jolloin Mamma Maria nykyiseen sijaintiinsa vaparille muutti. Vuoden 2000 Jalkapalloilun EM-finaalia Italia-Ranska olimme katsomassa mekastavien italiaanojen kanssa vielä Vesijärvenkadun Mammassa. Ravintola oli finaalipäivän kunniaksi suljettu, mutta ystävällismieliset luigit päästivät meidät seuraamaan ottelua kanssaan. Oluthanat olivat toki auki. Eräänlainen kokemus sekin.

Mamma Maria lupailee verkkosivuillaan tuoreita raaka-aineita, reiluja annoksia ja huokeita hintoja. Jonkinlaista kotiruoka-mielleyhtymää haetaan luultavasti isoäidin keittiöön johtavilla tarinoilla. En tosin keittiön puolelta bongannut yhtään ravintolan logon mukaista hymyilevää nutturapäätä, joten näinköhän tämä olisi ns. mainostekstiä?
Mamma Marian ruoat ovat itselleni toki vuosien varrelta hyvin tuttuja ja hyvin maistuneita, sillä varsinkaan takavuosina ei kaupungissa ollut ihan älyttömästi vaihtoehtoja ruokaravintoloita etsittäessä. Onkohan vieläkään?
Katsotaanpa kuitenkin millaisena ravintolan tarjonta näyttäytyy kasvissyöjälle vuonna 2018.

Kaikille kaikkea

Hetken oviaukossa törötettyämme meille osoitettiin pöytä, jonka sijaintiin saimme itse myös vaikuttaa. Lounasaika oli tovi sitten päättynyt ja runsaasti asiakaspaikkoja sisältävässä ravintolassa oli jonkinlainen suvantovaihe. Prikulleen sopiva hetki siis rauhalliselle iltapäiväruokailulle. Eikä annoksia tarvitsisi varmastikaan odotella kovin kauaa.

Jos Pulcinellan listalle oli valikoitu annoksia vaihtuvalle listalle, niin Mamma Mariassa kaikki kortit on lyöty kerralla tiskiin. Ei tietysti saisi valittaa, mutta kun Suomessa kerran ollaan, niin antaa palaa: Runsaudenpula. Mamma Marian lista on tumpattu niin täyteen, etten jaksa koskaan keskittyä etsimään sieltä mitään uutta, vaan tyydyn aina syömään samat annokset. Eli mielestäni asiakkaalle voisi tehdä ostopäätöksen helpommaksi karsimalla listaa hieman ja vaikka vaihtelemalla sitä aika ajoin. Se siitä. Piste. Ruoka on kuitenkin Mammassa aina ollut hyvää. Jos ei joka kerta mitään suunnatonta ilotulitusta, niin ainakin hyvää.

Skipataan alkuruoka

En lähtenyt hakemaan listalta erillistä alkuruokaa, sillä annoksiin kuuluu aina pieni salaatti-valkosipulileipä -kombo. Tiesin myös pääseväni antamaan kontribuutioni kahteen erilliseen annokseen, joten nyt ei esiaterialla reviteltäisi.

Alkupaloja on listalla myös monen monta. Kasvisvalioon löytyy pari erilaista leipä-/bruschettavaihtaria, yksi salaatti ja kaksi keittoa. Jos olisin alkuruokaa havitellut, olisin varmaankin taipunut tomaattikeittoon. En tiedä mikä positiivinen muistijälki minulle on jäänyt italialainen ravintola-tomaattikeitto -yhdistelmästä, mutta sellainen takaraivossa kummittelee. Mielestäni myös alkuruokalistalla yleisesti ottaen sama laulu. Liikaa vaihtoehtoja.

Mainittakoon sivuhuomautuksena, että vetäisin eräänä päivänä tämän ruokareissun jälkeen Mamma Marian lounaalla listalta löytyvän kanttarellikeiton, ja se maistui oikein mainiolta. Tässä keitossa oli oikeasti kanttarelleja, eikä vain pienen pientä haketta. Jos otat kanttarellikeiton, niin muista hämmentää sitä ennen ruokailutoimenpiteitä. Itseltäni unohtui ja maku löytyi vasta pohjakerroksista.

Pizzaa ja pastaa

Kasvispohjaiset pastat on Mamma Marian listalla kasattu yhden alaotsikon alle. Sieltä löytyy yhdeksän erilaista variaatiota erilaisilla pastoilla. Risotto -osiosta löytyy kaksi vaihtoehtoa. Olen näistä joskus syönyt Al Porcini -nimisen herkkutatti, valkosipuli, valkoviini -risoton, ja vaikka se ei risotonystävän empirian ihan kirkkaimmille kärkisijoille yllä, niin ihan hyvä risotto on kuitenkin kyseessä. Pizzoissa tietenkin sitten löytyy myös kasvisvaihtoja, nopeasti laskettuna viisi erilaista. Tietysti sitten myös se fantasia-vaihtoehto.

Koska olen äärimmäisen tylsä jätkä, lähdin liikenteeseen pizzalla ja valintani oli itselleni hyvin tavallinen, mutta aina juhlallinen, Quattro formaggi. Neljä juustoa. Neljän juuston pizza tarkoittaa eri paikoissa aina eri asiaa, Mammassa se sisältää mozzarellaa, edamia, gorgonzolaa ja cheddaria.
Voin sanoa omaavani jonkin verran kompetenssia tämän nimenomaisen pizzan arviointiin, sillä nopeasti summattuna olen syönyt sen yli viidessäkymmenessä eri ravintolassa, useassa eri maassa. Kosketuspintaa siis löytyy, kuten myös hyvin vaihtelevia kokemuksia.

Kasvispastalistalta otettiin pöytään vielä Spaghetti Al Pesto. Eli Basilikalla, pinjansiemenillä, parmesanilla, valkosipulilla ja oliiviöljyllä höystetty annos spaghettia. Tästä en omannut aiempaa kokemusta. Uskoisin kuitenkin syöneeni lounaslistalta jonkin hyvin samankaltaisen annoksen. Saattoi toki olla samakin. Tiedä näistä.

Eläväinen ruokaravintola elää asiakkaista. Ja näin lounasajan jälkihuuruilla kun oli hiljaisempaa, tuntui se haittaavan myös paikalla olleiden tarjoilijoiden työintoa. Saimme odotella ihan reilu tovin ennen kuin pääsimme antamaan tilauksiamme eteenpäin. 40% ravintolakokemuksesta tosin on sosiaalista toimintaa, joten mikäs siinä hyvässä seurassa oli odotellessa. Arvelin, että tässä välissä saattaisi olla aika käydä heittelemässä vähän yläkulmia, joten nokka (hih) kohti pikkulaa, mars. Naiskatsojille ja muille hämmentyneille tiedoksi, että ravintolan miesten WC:n pisuaareissa on piskuiset futismaalit ja pallot, joiden avulla voi leikkisästi harjoitella kaarensa tarkkuutta. Ei siitä kuitenkaan sen enempää ruokaohjelmassa. Mainittakoon näin nelikymppisenä kuitenkin “laukaisutehon” matkan varrella hieman kärsineen.

Syntisen hyvä rasvapommi

Sittisontiainen pörräs, lehmä ammui ja paluu pöytään oli edessä. Pian saimmekin jo höyryävät annokset eteemme. Aloitin pizzasta, joten aloitetaan pizzasta. Kuten aiemmin mainitsin, omaan melkoisen kovan otannan nimenomaan neljän juuston pizzoista. Sanottakoon, että vaikka muuten olen syönyt huomattavasti maistuvampia pizzoja monissa paikoissa, niin kaikista juustopizzoista Mamma Marian versio miehittää kyllä top kolmostani. Se ei ole paras, mutta ihan kärkipäätä. Tämän toki jo tiesinkin, sillä olen nauttinut tämän syntisyyksiin juustoisuutensa vievän lätyn Mammassa ennenkin. En tiedä onko tämä ns. oppikirjapizza, mutta helvetin hyvä se kuitenkin on ja juu juu juustossa löytyy. Plättystä veistellessä voi havaita, kuinka juusto on oikein kasautunut kohti keskustaa.

Joskus krapulaisen nälän yllättäessä olisin valmis antamaan oikean käteni kyynärpäästä alaspäin, jos saisin Mamma Marian Quattro formaggin eteeni. Ja sen jälkeen voisikin nukkua pois. Ainakin seuraavaan aamuun asti. Juuston ja pizzan ystäville vahva suositus. Ei toimi terveysintoilijoille.

Spaghetti jätti toivomisen varaa

Jos pizza toimitti 110-prosenttisella varmuudella, niin pestospaghetti jäi vähän epäkiitolliseen asemaan “sinä toisena ruokana”. Ja kyllä se ainakin tässä vertailussa toiseksi jäi. En tiedä olivatko odotukseni turhan korkealla. Itse nimittäin kun sählään peston, spaghetin ja juustojen kanssa, niin voin aivan rehellisesti sanoa ampuvani yli kaiken määrässä. Odotin annoksesta jonkinlaista välimerellistä mausteiden, öljyn ja juuston ilotulitusta, jonka räiskyessä spaghettinauhat häviäisivät lautaselta kuin itsestään. Jouduin tässä tilanteessa hieman pettymään. Onneksi vain hieman.


Kaikkea siinä oli mitä luvattiin, ihan runsaastikin. Jotenkin näistä ei vain oltu saatu muodostettua kokonaisuutta. Lautasella oli kasa spaghettia, jonka seassa oli listassa mainittuja elementtejä. Sokerina pohjalla oli sitten oliiviöljyä. That’s it. Kiltisti annos lapioitiin kohti käkätintä ja sen ohi.
Kuten sanottua: jos Mamma Maria ei aina tarjoa kulinaarista ilotulitusta, se harvoin myöskään vetää mattoa pois alta.

Hyvä, mutta yllätyksetön

Kaiken kaikkiaan Mamma Maria on mielestäni lahtelaisravintoloiden parhaassa kolmanneksessa. Kasvissyöjä löytää listasta annoksensa helposti ja vegeannosten määrä on ihan vertailukelpoisen runsas. Ehkä haluaisin tässäkin italialaisessa ravintolassa nähdä vähän rohkeampaa kasvisten käyttöä annosten pääraaka-aineena (kesäkurpitsa tai munakoiso esim.) ja monet muuten herkulliselta kalskahtavat annokset on mielestäni pilattu tumppaamalla niihin väkisin kanaa tai kinkkua.

Kasvisruokailijan arvosanaksi arvotaan 7,5/10. Arvosanaa nostaa kasvispohjaisten pasta-annosten kasaaminen listalla omaksi kategoriakseen ja Quattro formaggin herkistämä mieli.

Ravintola on tunnelmaltaan ihan mukava ja yleensä palvelu on ystävällistä ja ripeää. Vaikka asiakaspaikkoja on paljon, niin kiireisimpinä aikoina kannattaa varailla pöytää etukäteen, varsinkin jos on suurempi seurue kyseessä.
Itseäni ehkä hieman häiritsee ravintolan turhankin päälleliimattu italialaisuus. Mamma Maria lienee juuri sellainen ravintola, jollaisia Italiassa esitellään turisteille. Itse olen joskus lausahtanut, että Mamma Maria on kuin italialaisravintoloiden Cumulus. Hyvää peruskamaa, joka harvoin yllättää kumpaakaan suuntaan. Ehkä yllätyksiä tosin saattaisi löytyä, mikäli arpoisi megalomaaniselta listalta joskus itselleen vähän oudompia annoksia.

Hämmästelen edelleen, millä vegaanit elävät Italiassa.


Ruoastakieltäytyjän ravintolapäiväkirjat arviot:

Mamma Maria 7,5 / 10
Pulcinella 7,5 / 10