Huhtikuun alun puhuttanein kaupunkiuutinen Lahdessa oli ehdottomasti se, että kaupunki aikoo taas syytää mäkimonttuun rahaa. Katsomo-alueelle pitää nimittäin tehdä betonipengerrys, jotta siellä olisi turvallisempi väijyä yleisötapahtumia. Tämän operaation vaatimattomaksi hinnaksi ilmoitettiin karvan verran yli miljoona euroa. Tässä ei valitettavasti ole mitään uutta. Monttuun ja mäkiin on vuosien saatossa panostettu niin paljon, että moni muu rahareikä tuntuu hyvin olemattomalta.

Suurimmat jälkilöylyt asiassa nostatti se, että hankinta oli tehty viranhaltijapäätöksenä. Kumileimasimet olivat siis viuhuneet ilman, että asiasta oli kysytty päättäjien mielipiteitä. Näin on vissiin tavattu toimia näissä Hiihtostadionin “pienemmissä korjaustöissä”. Enhän toki itsekään kysy kotoa lupaa saanko ostaa salmiakkisen “vanhan auton” kassalta asioidessani kaupassa.

Penger kuitenkin näyttää peruuttamattomasti tulevan ja siitä lienee turha kitistä. Kannattaa ennemminkin keskittyä siihen, että toimintamallit näissä päätöksissä saataisiin aiheesta auenneen keskustelun myötä uudistettua.

Miksi mäkimonttuun ylipäänsä syydetään edelleen tällaisia summia? Jos miljoona penkereistä on pikkusumma ja sellaisia hankitaan kuin vessapaperia, niin millaisista summista sitten tarvitsee useamman leiman päätöksen sinetöimiseksi?

Ja eikö tämä Pohjoismaisten hiihtolajien polku ole muutenkin jo aikalailla kuljettu? Aino-Kaisa Saarisen kisat talvella osoitti, että ketään ei oikeasti kiinnosta. Jossain kabineteissa vielä haikaillaan MM-kisojen perään. Olisihan se kivaa. Sitten kun Lahdelle voitaisiin seuraavan kerran moiset bakkanaalit myöntää, ei taida enää kiinnostaa niitäkään muutamaa helmikuussa katsomoon vaivautunutta.
Niin se keksi vaan murenee ja maailma muuttuu Ainoseni. Hesari kertoi talvella artikkelissaan Suomessa olevan 45 aktiivista kilpahyppääjää (juttu HS:n maksumuurin takana). Kuinkahan suuri prosentti näistä treenaa Lahdessa? Aika kovia panostuksia joka tapauksessa riutuvan lajin suorituspaikkoihin.


Jos mäkihyppy ei enää ole massatapahtuma, niin monttubileisiin voidaan tuoda massoja muilla keinoin. Niinkö? Kaupungissa kriittiset vuotensa viettänyt vainelämää -ohjelman nuorisomusiikkimies Tiihonen piti syksyllä 2018 uransa päättäjäiskarkelot montussa. Megalomaaniset lavarakenteen kasattiin sinne haastavaa miljöötä uhmaten ja mäkimonttu paistatteli pari viikkoa julkisuudessa. Mukana oli paljon retostelua ja veikkaisin, että kassakone olisi kilissyt kustannustehokkaammin, jos keikka olisi järjestetty vähän helpommassa ympäristössä.

Sitä edellisen kerran montussa oli megatapahtuma 90-luvun alkumetreillä, kun teinityttöjä villinnyt New Kids On The Block juuttasi siellä konserttonsa ilmoille. Samassa rytmissä seuraavaa megatapahtumaa voidaan siis odotella järjestettäväksi jossain 2040-luvun puolivälin tietämillä. MM-kisat tänne saadaan seuraavan kerran aikaisintaan 2030-luvulla. Tässä olisi siis ihan hyvä aikaa korjailla pengerryksiä vähän rauhallisemmassakin tahdissa, jos tarpeelliseksi katsotaan.

Kun me nyt kuitenkin saadaan kaupunkiin uudet huikeat penkereet oikein betonista, niin voisiko sitä jotenkin hyödyntää? Mehän voisimme perustaa Lahden oman ’walk of famen’, jonne paikalliset suurmiehet ja -naiset voisivat käydä tallentamassa käden- ja jalanjälkensä. Omansa voisivat käydä ikuistamassa esimerkiksi Mulkku Puikkonen, Jari Litmanen, Pasi Viheraho, Marko Jantunen, Jarmo Kärnä, Jaakko Parkkali ja Reijo Salminen. Siinä riittäisi puolalaisilla ihmettelemistä ja arvuuttelemista vähän suurmäki-selfieitä pidemmäksi aikaa.

Sinänsä lahtelaisten päättäjien rakkaudessa mäkihyppyä, ja varsinkin tuota homeista hyppysuppaa kohtaan on jotain hyvin pelottavaa. Jos mäkihypyn kiilto miljoonaehostuksia selittävänä tekijänä alkaa pikkuhiljaa himmetä, on tilalle nyt keksitty väkisin nämä oletetut megatapahtumat, joita ei siis ole. Hyppyrimäkiä tulisi pitää niiden kuuden käyttäjän vaatimassa kunnossa ja lakata korjailemasta stadionia jatkuvasti haaveena taivaanrannassa siintäviä MM-kisoja tai megatapahtumia varten. Koko stadionkompleksia pitäisi ruveta kehittämään nimenomaan kansan viihtymisen ja ympärivuotisen matkailun vinkkelistä. Sillä olisi varmasti piristävämmät ja kestävämmät vaikutukset alueelle kuin siinä, että kaupunki syytää jatkuvasti miljoonia kaivoon korjaustöinä ja kisatappioina.

Kaupungin pohjoisosiin Mukkulaan on käsittääkseni myös ehostettu 15 000 henkeä vetävä tapahtumapuisto, jonne saattaa huvilupakin joskus irrota. Itse olen jäänyt pari keskustelua käytyäni sellaiseen käsitykseen, ettei monttuun sellaista välttämättä kovin helposti irtoa. Vaikka betonilla vähän pengerretäänkin.

Mukkulan tapahtumapuiston tämän hetken ainoan asiakkaan Summer Upin jatko on vaakalaudalla. Mitä jos koitettaisiin ensin täyttää se 15 tuhannen puisto ja ruvetaan sitten vasta täyttämään monttua (pun intended).