Keväisin mietitään ja pohditaan, jotta koska olisi sopivat pyöräilykelit? Keskustelu viriää työpaikoilla usein siitä, että missä pyörätiet sekä kevyen liikenteen väylät on putsattu hiekotushiekasta. Nyt kuitenkin syksyn ja talven uhkaavasti saapuessa haastateltiin muutamaa pyöräilijää muun muassa siitä, miten he kokevat pyöräilemisen Lahden seudulla ja millaisilla mankeleilla on kiva taittaa matkaa.

Ylämäki alamäki

Esiintyvä hörhö ja kohtalon kompastuksen kautta runoilijaksi itseään tituleeraava Visa Tikka, kertoo ajelleensa arkimankelointinsa 80-luvulta saakka kirkkofillarilla. Luonnon helmaan rentoutumaan Visa suuntaa nykyään ”fat-bikella”. Visa ajelee polkupyörällä keväästä syksyyn, mutta talvella hän kertoo ajelevansa pyörällä harvemmin. Harjukaupungissa ehdottomaksi miinukseksi pyöräilyn saralla Visa kokee ylämäet ja plussaksi alamäet.

Kovaa porinaa ja vastakkainasettelua on herättänyt mahdollinen Vesijärvenkadun kaventaminen autoille yksikaistaiseksi. Ajatuksena on toki saada kuntalaiset liikkumaan jalkaisin sekä pyöräillen enemmän, mutta edelleen ihmisillä on vahva olettamus siitä, että keskustan kauppoihin mennään autoilla. Muutos ympäristöystävällisempään sekä kuntoa kohentavampaan Lahden keskustaan käy hitaasti. Toki aina vedotaan vanhusten ja liikuntaesteisten ihmisten vaikeuteen käydä ostoksilla kivijalkaliikkeissä, mikäli yksityisautoilla ei pääse kaupan oven eteen.

Liikennesäännöt kertaukseen

Helsinkiläisellä pyöräilykulttuurin asiantuntijalla ja Lahden kaupungin CitiCAP-hankkeen yhteispelillistäjä Kimmo Rainevalla on pyöräilystä oma sanansa sanottavana.

”Olen tehnyt muun muassa pääkaupunkiseudun Helsingin, Vantaan ja Espoon pyöräilykartat, pyöräpysäköinnin kehittämistä ja yhteistyössä kaupunkipyörien markkinointia. Tällä hetkellä olen töissä Lahden Lahden kaupungilla CitiCAP-EU-hankkeessa. CitiCAP hankkeessa tehdään maailman ensimmäistä henkilökohtaista hiilijalanjälki päästökauppa-sovellusta perustuen eri kulkutapoihin.”

Pyöräilykulttuurin asiantuntijan itsensä alla on monenlaisia menopelejä.

”Minulla on useita pyöriä mm. vaihteeton sinkula, nojapyörä, Kickbike -potkulauta, pari yksilöä vintage-miesten polkupyöriä, joilla osallistun Tweed Ride -retropyöräily tapahtumiin. Minulle pyöräily on ollut oikeastaan elämäntapa ihan pikkujäbästä asti ja niin iso osa arkea että en edes ajattele muita kulkupelejä”.

Raineva kertoo, että hän pyöräilee sekä hyödyksi että huviksi. Hän toteaa, että yhteisölliset pyöräilytapahtumat ovat hauskoja ja tällä hetkellä häntä kiinnostaa etenkin trendikäs maastosähköpyöräily. Hän pyöräilee ympäri vuoden ihan millä säällä tahansa. Se on enemmänkin asenne- ja pukeutumiskysymys. Stadilainen Raineva naurahtaa, että Lahdessa on pidemmät punaiset valot kuin mihin hän on Helsingissä tottunut, vaikkei kuulemma mikään ”kumiluoti” olekaan. Hän taluttaa Fillarin usein suojatien yli, koska edelleenkään liikennesäännöt eivät tunnu olevan tuttuja kaikille liikkujille. 

Pyörävarkaudet ovat ikävä kyllä aika yleisiä ja etenkin sähköpyöräilyn edistäjänä Rainevaa harmittaa, ettei yli 2000 euron pyörää voi suositella pitkäksi aikaa julkisillekaan pyöräpysäköintipaikoille. Toivottavasti tulevaisuudessa löytyy jokin teknologinen ratkaisu pyörävarkauksien estämiseksi.

”Plussaa Lahdessa ovat ihmiset! Minulla on ollut todella ilo olla mukana järjestämässä kohta jo 12 erilaista yhteispelillistämis-kohtaamistilaa CitiCAP-projektissa, jossa teemme oikeasti ja rohkeasti innovatiivisia osallistavia ja tapahtumia”, ylistää Raineva

Halpoja pyöriä ei korjata

Mutta mitä sitten, kun polkupyörä vaatii huoltoa tai kumi on puhjennut? Onko uuden pyörän osto edessä vai löytyykö Lahdesta ammattitaitoista korjaajaa? Karjalankadulla sijaitsevassa polkupyöräkorjaamo Fillaripisteen omistajan, Kristian Karppisen mukaan korjaaminen onnistuu kyllä.

Kuva: Tiitu Saastamoinen

Karppinen kertoo, että hän on nyt 5 vuotta pyörittänyt polkupyöräkorjaamoa. Alkuun hän oli ”oppipoikana” toisen korjaajan kanssa, mutta pian hän otti homman yksin haltuunsa. Polkupyöränkorjaajaksi ei ole olemassa Suomessa ammattitutkintoa, vaan tehtävään opitaan työtä tekemällä. Pyöränkorjaus ja –huolto on käsityötä, kuten esimerkiksi suutarin ammatti.

”Kyllä meillä suurin asiakaskunta koostuu iäkkäämistä ihmisistä, jotka ovat jo aikanaan panostaneet pyörän laatuun ja hintaan ja he haluavat ajopelinsä pysyvän kunnossa. Harvemmin minäkään käytän vaikka suutarin palveluja. Kun kengät hajoaa, ostan uudet”,Karppinen sanoo.

Karppinen kertoo, että polkupyöräily on selvästi lisääntynyt niiden viiden vuoden aikana, kun hän on korjaamoaan pyörittänyt. Hänen kokemuksensa mukaan Lahti on nykyisin kevytliikenne -ystävällisempi kaupunki kuin ennen. Korjaamon hektisin aika on luonnollisesti keväästä koulujen alkuun saakka. Sydäntalvella, tammi-helmikuussa Fillaripiste on avoinna sopimuksen mukaan. Talvipyöräilijät ovat Karppisen mukaan sen verran intohimoisempaa porukkaa, että he myös usein rassaavat pyöränsä itse.

Launeella sijaitseva XXL-liike myy pyöriä polkuhintaan ja siellä luvataan pyörän ostajalle jopa 3 vuoden huollot kaupan päälle. Karppinen miettiikin, että minkä tasoista huoltoa tuohon hintaan pystytään tarjoamaan? Onko vain niin, että ison kauppaketjun on mahdollista tarjota kaiken kattavaa palvelua. Fillaripistettä työllistävät eniten renkaiden vaihdot ja perushuolto. 

Kyllä mä koen, että polkupyörien ammattimaiselle huollolle ja korjaamiselle on tarvetta. Onhan tää kiertotaloutta ja kestävää kulutusta. Mä haluaisin, että mulla olisi mahdollisuus myydä enemmän esimerkiksi käytettyjä ja uusia pyöriä, mutta nyt siihen ei aika riitä. Tuntuu että porukka ostaa aika paljon halpoja pyöriä. Kun edullinen pyörä menee rikki, niin mietitään, että ei sitä kannata korjauttaa kun korjaus maksaa jopa enemmän kuin se pyörä silloin ostettaessa”, Karppinen pohtii.

Karppinen pitää työstään, joskin se on pääosin hieman yksinäistä puurtamista. Mielellään hän palkkaisi apurikseen ihmisen, jolla olisi valmiuksia vaikkapa myyntityöhön ja intoa oppia uusi ammatti. Fillaripisteellä on ihmisläheinen tunnelma ja tekemisen meininkiä!

Duracell-pupu pyörän päällä

Mia on aktiivinen ”duracell -pupu”, joka rakastaa opiskelua, syvällistä pohdiskelua sekä aktiivista liikkumista. Liikkuminen on Mialle intohimo ja hänellä tuntuu olevan jonkinlainen kestävyysgeenimutaatio, sillä neito jaksaa pyöräillä, uida ja lenkkeillä ihan loputtoman pitkään. Mialla on 27- vaihteinen Specialized -hybridipyörä, jonka hän on hankkinut kaksi vuotta sitten. Samalla hän päätyi myymään autonsa ja päätti hoitaa kaikki matkansa pyöräillen. Mia omistaa L-koon miesten pyörän, koska hänellä on ihan mahdottoman pitkät koivet.

”Pyöräilen siksi että se on ekologinen vaihtoehto ja koska se on hyvää hyötyliikuntaa. Pyöräillessä näkee niin paljon enemmän kuin autoillessa. Ja rakastan sitä vauhdin hurmaa kun ajan kovaa. Hoidan siis pyörällä myös kaikki ruokaostokset, työmatkat ja muut huviajelut. Tänä kesänä pyöräilin noin 2400 km ja kohta on aika vaihtaa talvirenkaat. Pyöräily siis jatkuu minun kohdallani ympäri vuoden. Lahdessa pyöräilijä saa laittaa kuntonsa koetukselle koska mäkiä ja harjuja on joka paikassa, se on sekä etu että haitta. Pyörätiet ovat osittain valitettavasti aika huonossa kunnossa. Plussaa ovat upeat maisemat, koska Lahdessa on paljon nähtävää ihan oman kaupungin sisällä. Lyhyt matka pyöräillä on myös lähellä sijaitseviin kaupunkeihin ja nähtävyyksiin. Pisin oma pyöräretkeni on Keravalle. Suosittelen kaikille esim. Vesijärven ympäriajoa, retkeä Kiikunlähteelle tai vaikkapa Vuorenpeikon näkötornille”.

Pyöräily elämäntapana

”Olen Salli, maastopyöräilijä ja alamäkipyöräilyn suomenmestari 2018.
Itseltäni löytyy alamäkipyörä, vähän pienempijoustoisempi enduropyörä ja sähköavusteinen maastopyörä. Olen löytänyt pyöräilystä henkireiän itselleni ja monipuolisen tavan harrastaa liikuntaa.

Kuva: Eki Vainikka


Innostuin melko nopeasti myös kilpailemisesta, mikä tuo aivan uutta motivaatiota harrastamiseen. Pyöräily on minulle elämäntapa. Ajan ympäri vuoden, vaikkakin talvi tuo omat haasteensa. Kun on kunnon varusteet ja asenne, niin kylmyydestä ja pimeydestä oppii nauttimaan, mutta en kiellä ettenkö jo ikävöi kesää. Lahdessa ja sen ympäristössä on hyviä maastopyöräilypaikkoja, oma suosikkini on Tiirismaa, missä ajetaan keväisin myös Enduron SM-osakilpailu. Lahdessa valitettavasti vallitsee ikävä autoilijat vs. pyöräilijät- asenne, mutta uskon että ajan kanssa asenteisiin saadaan muutos. Täällä on upeat maastot, joita kannattaa hyödyntää! Merkatut pyöräilyreitit houkuttelevat harrastajia kauempaakin. Pyöräily on mahtava harrastus ihan kaikille.”