Kuva: Jani Uhrman

Yhdysvalloissa haluttiin tutkia kaupunkilaisten suhtautumista urbaaniin ympäristöönsä. Kyselytutkimus se ei ollut, sillä tarkoituksena oli selvittää ihmisten alitajuisia reaktioita eri miljöihin. Sitä varten kadun varteen pystytettiin peltipsykologeja, jotka tallensivat ohikulkijoiden ilmeitä. Tärkein havainto oli se miten puistojen kohdalla kävelijöiden muuten niin tylyt ilmeet poikkeuksetta pehmenivät hetkeksi.

Samanlaisen muutoksen voisi nyt varmaan havaita Lahden kuulun Alatorin kohdalla. Kuuluksi se tuli vuosikymmenien mittaan tietysti siitä, miten totaalisesti sen olivat ottaneet haltuunsa ryyppyjengit, joita aikoinaan myös ”puistokemisteiksi” kutsuttiin.

Tilannetta yritettiin lukuisia kertoja parantaa, mutta ei siinä mikään tuntunut auttavan. Osasyyllisiä Alatorin jähmettymiseen alakulttuurien pesäpaikaksi olivat tavallaan myös kunnon lahtelaiset, jotka eivät puistoissa pahemmin muutenkaan istuskelleet. Hupaisaa oli joskus toki myös kuunnella Metro-ravintolan terassilla pusikon takaa kaikuvaa kärttyistä ilonpitoa.

Nyt on tilanne siis täysin toinen, ja tällä kertaa muutos tuntuu myös pysyvältä. Lahen keskustan uudistuksista on oltu tavanomaiseen tapaan montaa, eli lähinnä yhtä mieltä, mutta Alatorin kohdalla puuhastelu on eittämättä onnistunut. Myös puiston aiemmat käyttäjät ovat muutoksen hyväksyneet ja siirtyneet sovussa pöhisemään muualle.

Jan-Erik Andersson voitti vuonna 2014 kutsukilpailun Alatorin taiteellisesta suunnittelusta. 1950-luvulla puistossa oli klassisistinen ”pergolaksi” kutsuttu rakennelma. Anderssonin uudessa pergolaversiossa on viisi sisäänkäyntiä, jotka houkuttelevat ihmisiä kohtaamaan pergolan keskiosassa Sakari Tohkan Marjatta-veistoksen ympärillä.

Uudistus onkin muuttanut olennaisesti Alatorin sosiaalista kemiaa. Marjatta-puistotäti katselee tyytyväisenä lasten iloista melskaamista ja nykynuorten sävyisää hengailua. Silmiinpistävän paljon paikalla käy myös maahanmuuttajaperheitä, jotka osaavat aina niin hyvin hyödyntää tällaista tarjontaa.

Alatorilla sijaitsi aikoinaan Lahden ensimmäinen huoltoasema. Poliisiputkakin siellä jossain vaiheessa oli. Nyt on siis sen myöhempi avoputkavaihe mennyttä, mutta huoltoasema on sinne palannut uudessa muodossa. Siellä huolletaan tänä päivänä vapaa-aikaa ja sosiaalisia suhteita.