Kuva: Jani Uhrman

Tiedättekö niitä kysymyksiä, joihin toivoisi löytyvän vaikka heikommankin ratkaisun jo siksi, että kulunut asia ei enää velloisi keskusteluissa ja torikahviloissa? Oman elinkaareni aikana eteläinen kehä-, ohi- tai mikälie-tie on ollut sellainen. Niin kauan kuin muistan etlaria ja muita paikallisläpysköitä älyllisesti selanneeni, on siellä vatkattu tätä ikuisuuskysymystä. Mistä tien pitäisi mennä, kuinka paljon ja missä määrin? Nyt vääntö on vihdoinkin saatu päätökseen. Suunnitelmat on tehty ja työt ovat käynnissä. Ei tule ikävä tätä keskustelua.

Toinen aihe, joka on pulpahdellut esiin säännöllisen epäsäännöllisesti, on keskustelu Kisapuiston jalkapallostadionin kohtalosta. Kispin ränsistyvää pääkatsomoa on paikkailtu ajan saatossa niin paljon, että siinä lienee yhtä paljon uusittua kuin alkuperäistä. Silti rakennus on mallia “hökkeli”, joka ei kohta kelpaa enää edes nuorisolle pussikaljoittelupaikaksi. Keskustelu Kisapuistosta ei ole missään vaiheessa äitynyt debatin tasolle, eikä kukaan ole oikein halunnut lähteä vetämään projektia hartiavoimin eteenpäin. Kissa on ajoittain nostettu pöydälle ja odotettu, että joku muu alkaisi sillä pyyhkimään pöytää. Myös kaupungilla kiertäneet huhut ovat olleet olennainen osa saagaa.

Kuva: Jani Uhrman

Tällä hetkellä rekeä kiskoo eteenpäin kaupungin omistama toimitilayhtiö Spatium, jonka tehtävänä on kehitysyhtiö Ladecin taustatuella löytää stadionin uudistamiseen 40% kaupunkikonsernin ulkopuolista rahoitusta. Sen löytyessä uusi pääkatsomo voisi olla valmis parhaimmillaan keväällä 2020. Jotain lukuja ja aikataulujakin on siis jo tiskissä.

Keskustelussa on mukana se todellisuus, että tulevalle stadionille pyritään löytämään mahdollisimman paljon käyttöä. Tottakai. Oli taustalla sitten kunta tai yksityinen taho, ei stadionin haluta tuottavan tappiota. Ja mitä vähemmän stadionin kulmissa hohkavat “kärpäslätkät” ovat pimeänä, sitä paremmin sillä luultavasti pyyhkii taloudellisesti. Sitä tosiasiaa ei kuitenkaan saisi unohtaa, että pääosin huippujalkapalloilua palveleva stadion pitäisi rakentaa nimenomaan huippujalkapalloilun näkökulmasta. Kun se ehto täyttyy, voidaan sille miettiä muitakin käyttötarkoituksia.

Projektissa ollaan vielä havainnekuva- ja fantasiatasolla, mutta mielestäni Datsun on jo puoliksi metsässä. Kisapuiston nurmen tilalle viime vuonna vaihdettu muovialusta nimittäin on nätisti sanottuna keskinkertainen. Se ei siis ole lähelläkään sellaista tasoa, jolla minkään maan pääsarjaa soisi pelattavan. Olen itse pelannut parempitasoisilla harjoituskentillä ympäri Uudenmaan.

Vaikka kyse on “vain” pelialustasta, kuvastaa se hyvin pitkälti koko stadionproggiksen yllä leijuvaa varjoa. Alustaakaan ei varmasti ole valittu sen perusteella, että se tarjoaisi huippufutikseen niin hyvän alustan kuin muovialusta ylipäänsä voi tarjota. Luultavasti se on valittu sillä kulmalla, että se kestää liigapelien lisäksi myös lyseon kasiluokkalaisten höynä- ja röökiringit sekä kortteliliigan takapihan elvisten neppailut. Helmiä sioille. 

Kuva: Jani Uhrman

Toinen vaihtoehto on se, että alusta on valittu ilman tarpeeksi hyvää tietämystä. Yhtälailla pelottava ajatus kokonaisuuden kannalta.
Kuinka hirveitä virityksiä nähdään, jos ja kun katsomorakennuksia ruvetaan toden teolla suunnittelemaan tanhutapahtumien tai Naisten kymppien ehdoilla. Niin, ja takana olevalle pesisnurmellekin voisi samalla vähän venyttää katsomonlippaa sateensuojaksi.

Spatiumin projektista kuulimme julkisuudessa ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen sen jälkeen, kun kansanedustaja Ville Skinnari oli ottanut esille ajatuksen Launeelle hotelli- ja asuinrakennusprojektien yhteyteen naitetusta stadionista ja projektin taustalla jo suunnitteluvaiheessa mukana olevista namusedistä. Spatiumin edustaja kertoi etlarissa sanahelinää Kispin palikoiden paikoilleen loksahtelusta ja juttua kuvittaneet samat vanhat havainnekuvat olivat edelleen aivan järkyttävän näköisiä. Tosiasiassa jäi sellainen fiilis, että asiasta kerrottiin ”jotain” ”pakosta”, kun ei ollut mitään oikeaa kerrottavaa. Mikään ei siis ole vuosien saatossa muuttunut.

Mikä on lahtelaisen jalkapalloilun koti? Onko ajatus Kisapuistosta vain ajan ja sukupolvet ylittävän muistomasturbaation patinoima kollektiivinen lahtelaisfantasia? Pitäisikö homman vain yksinkertaisesti antaa olla niin kauan, että stadion saataisiin rakennettua jonnekin yksityisellä rahalla, oikeasti huippufutiksen ehdoilla? Keskustelua on väännetty Kispinkin aihiolta jo niin pitkään, että siihen olisi kiva lyödä piste ja siirtyä seuraavaan aiheeseen. Pahoin kuitenkin pelkään, että Kisapuistosta puhuttaessa ei nopeat, kivat ja hyvät ratkaisut kulje samassa paketissa.