Ruoastakieltäytyjän ravintolapäiväkirja pureutui kaupungin suosituimpien urheilutapahtumien ruokamyllyn lihattomiin vaihtoehtoihin. Onko niitä? Joutuuko kasvissyöjä syömään tapahtumissa kynsiään muutenkin kuin jännityksestä? Ja jos joutuu, niin miksi?

Vegepäiväkirjat on huilannut muutaman kuukauden. Olen silti syönyt. Olen jopa käynyt ravintoloissa ja tarkkaillut niiden vegetarjontaa. Ei vaan ole napannut raapustella siinä hetkessä, eikä myöskään seuraavassa.

Nyt sain kimmokkeen uuteen tekstiin hieman varkain. Lätkämatsissa! Täällä äijjien maailmassa, jossa ruoan pitää tirskua verta ja lihasnesteitä sekä mieluusti vielä kiljua vähän mennessään, eivät pupunruoat ja salaatit ole todellakaan ensimmäinen ajatus. Tilanne kuitenkin ajoi tähän. Samalla ajattelin koostaa ajatuksia myös muista paikkakuntamme suosituista joukkueurheilutapahtumista, vegevinkkelistä tietenkin.

Tiesimme tilanteen lähtiessämme Isku Areenalle ja varauduimme evästäen itsemme ennen ottelua. Jäähallin ainoa suolainen vege-vaihtoehto on tätä nykyä makkaraperunat ilman makkaroita. Aiemmin siellä tarjoiltiin myös 7 euron nacho-lautasta. En ehtinyt sellaista koskaan kokeilemaan, tai ehkä en sniiduna kaverina vaan raaskinut. Kerran sivusta seuranneena tämä kuuden nachopussin hintainen annos näytti samalta, kuin Santa Fe:n nachokimarasta asiakkaalta pöytään jääneet jämät.

Yhtä kaikki. Ruoastakieltäytyjä syö Iskulla makkispekkikset ilman etuliitettä, tai sitten ei syö mitään. Kysyin ohimennen kioskintädiltä syytä siihen, minkä takia mitään kasvisvaihtoehtoa ei ole tarjolla. Hän kertoi, ettei niitä ole mitään järkeä pitää listalla siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ei mene kaupaksi. Tähän asti nielin syötin. Asia ymmärretty. Seuraavaksi neitokainen kertoi minulle tilastotietoa siitä, kuinka noin yksi tuhannesta on kasvissyöjä. Nyt sylkäisin.
“Eli meinaat, että tässä hallissa on 3-4 kasvissyöjää?”

Voin hyvin kuvitella, ettei jäähalli ole paras markkinapaikka kaupitella lihattomia snäkkejä. Mutta miksei? Hallilla norkoilevaa porukkaa silmäillessä vaikuttaa se läpileikkaukselta kansan syvistä riveistä. On miestä ja naista, nuorta ja vanhaa, lihavaa ja laihaa. Tätä vastakohtien luettelemista voisi jatkaa loputtomiin. Pointtina siis kuitenkin se, että monenlaista viheltäjää halliin mahtuu. Ei vain homogeeninen lihasta, aseista ja traktoreista kiihottuva lätkä-äijjä-massa.
Veikkaisin, että jo sadan hallilla käyvään henkilön joukkoon mahtuu aika monta kasvissyöjää. Miksei niitä kasvisvaihtoehtoja sitten kysellä? Jos ei niitä osata kysyä. Olisiko niin, että historian saatossa kasvisvaihtoehdot on vastaavissa tapahtumissa yleensä mielletty varotoimenpiteeksi tai hätäratkaisuiksi. Sen lisäksi ne ovat miltei poikkeuksetta ylihintaisia, kuten tuo taannoin hallilla kaupattu nachoräyskä.

Olen aivan varma, että jopa sekasyöjillekin maistuisi kasvisvaihtoehto, joka olisi oikeasti hyvä ja hinnoittelultaan verrannollinen lihasellaiseen. Toki olisi hyvä, että myös kasvisvaihtoehtoja mainostettaisiin muutenkin kuin “tiskin alta”, jos osaat kysyä.

Lihattomat vaihtoehdot ovat sellaisia, joihin meidän jokaisen tulee ilmastomme tilanteen takia lähitulevaisuudessa tutustua, ensin kehotuksella ja myöhemmin pakolla. Pelicansin isoilla otsikoilla kaapista tulleena hiilineutraaliutta havittelevana seurana pitäisi kulkea etulinjassa ja lisätä teuraalle vaihtoehtoja jopa makkarabisneksen kustannuksella.

Sattumalta ja onnekseni törmäsin samaisena iltana hallin käytävällä Pelicansin Talousjohtaja Lauri Pöyhöseen. Koska en kertonut hänelle kyseleväni tyhmiä artikkelia varten (en sitä toki siinä hetkessä vielä tiennytkään), saatan lainata häntä tässä jopa täysin totuudenmukaisesti. Hänen sanomansa oli lyhykäisyydessään sen suuntainen, että Pelicansin tulee tarkastella erilaisten kasvisvaihtoehtojen lisäämistä valikoimaansa. Jo asiakkaiden muuttuvat kulutustottumukset ja vakaumukset tuovat tämän “erityisryhmän” marginaalista mainstreamiin. Toki vaikutuksensa on myös seuran julistautumisella kohti hiiletöntä jalanjälkeä.

FC Lahden otteluista vege-wrappeja

FC Lahden otteluissa taukoruokabisnestä hallitsee Meronen makkaratelttoineen. Viime kaudella moni kausikorttilainen kävi ottelussa varmasti nauttimassa “lakisääteisen” Merosen ja katosi sitten Kulkijaan varjelemaan itseään tylsältä jalkapallolta. Mustien kuhnurien punaisissa konttikiskeissa on parin kauden ajan ollut kasvisnälkäisille tarjolla Snack Pointin vege-wrappeja.

FC Lahden markkinoinnista vastaavan Taneli Okkosen mielestä kasvisruokavalikoimaa tulee ehdottomasti olla ja sitä pitäisi myös mahdollisuuksien mukaan lisätä. Myös hän kertoo ongelmaksi sen, että nämä nykyisetkin wrapit tahtovat jäädä käsiin. Onko suomalainen joukkueurheilun seuraaja sittenkin niin lihanhimoinen gosse, että vihannekset jätetään suosiolla “akoille”?

“Pitäisi vaan keksiä mitä se kasvisvaihtoehto olisi, ja kuka sitä tulisi myymään”, toteaa Okkonen.

Eli myös hän on sillä linjalla, että mitään vaihtoehto B:tä tai hätäratkaisua ei nykypäivän tapahtumissa voi tarjota, oli asiakas sitten vege tai ei.

Korismatsien vege-tarjontaan luvassa paraanuksia?

Lahti Basketball pelaa ottelunsa Lahti Energia Areenalla, eli kotoisammin Suurhallissa. Tässä raportissa emme huomioi ylätasanteen “riistokioskia” lainkaan, sillä se ei ole millään muotoa seuran hallinnoima luukku. Kenttätason nurkasta löytyy Lahti Basketballin oma kioski, josta ostamalla voi tukea seuraa tai sen liitännäisiä. Kioskissa ei ole tarjolla minkäänlaista suolaista palaa kasvisruokailijalle. Valikoimasta löytyy Subwayn patonkeja ja Sinuhe huolehtii makeammasta osastosta. Valitettavasti subin pötköjen kolmesta valittavissa olevasta mausta kaikkien eteen on vuodatettu verta.

Lahti Basketballin toiminnanjohtaja Roope Suonio pitää kysymystä lihattomien vaihtoehtojen puuttumisesta hyvänä ja aiheellisena. Hän kertoo myös, että asiasta on ruokatarjonnan tuottajien kanssa ollut puhetta. Myös Suonio on sitä mieltä, että tarjonnan olisi oltava mahdollisimman monipuolista, jotta mahdollisimman monen asiakkaan tarpeet tulisivat huomioiduksi.

“Pitää ottaa asia Sinuhen ja Subin kanssa uudestaan esille”, lupailee Suonio.

Urheilutapahtumaan ei tulla syömään. Ei sen niin pidä ollakaan. Olemme kuitenkin saaneet tottua siihen, että makkaroita, hodareita, lihiksiä, pasteijoita ja jopa paikallisromanttisia lihamukeja on saatavilla ottelutapahtumissa.
Kulutustottumukset muuttuvat kuitenkin kovaa vauhtia ja yhä enenevässä määrin tulee olemaan kysyntää myös laadukkaille lihattomille vaihtoehdoille. Enää ei voida puhua edes erikoisryhmästä, sillä moni lihaa kuluttava haluaa ainakin osin tarkastella lautasensa sisältöä uudestaan.

Debatti ulottuu toki myös yksittäisten ihmisten kulutustottumuksia laajemmalle, sillä lähivuosina meidän kaikkien on otettava puheiden lisäksi myös teoillamme kantaa ilmastokysymyksiin, mikäli haluamme pitää pallon elinolot siedettävinä myös jatkossa. Tässä vaikuttavien tahojen, esimerkiksi urheiluseurojen, on marssittava jykevästi etulinjassa.