Maailma näyttäytyy edessämme sellaisena, kuin haluamme sen nähdä. Mielesi on vahvin työkalusi ja sitä sinun on syytä valmentaa sekä kehittää.

Lasitesti on ehkä maailman yksinkertaisin testi, jolla osoitetaan meidän eroavaisuutemme ajattelussa ja siinä, miten asiat näemme. Kun kaadat juomalasin puolilleen vettä ja kysyt ”onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi”, niin vastausten jakauma tulee todennäköisesti olemaan 50/50. Tällä testillä erotellaan usein optimistit ja pessimistit. Tämä yksinkertainen testi kuvastaa loistavasti sitä, miten näemme maailman edessämme.
Jos itse seison kauppani ulkopuolella ja kysyn ohikulkijoilta mitä näet, kun katsot Rautatienkatua, niin yli puolet vastaa ”hieromot/ seksikaupat” ja loppupuolisko jakautuu todennäköisesti välille: vihreää, puita, kauppoja, harmaata, betonia. Se, miksi vastaukset jakautuvat, ei johdu siitä mitä näemme. Se johtuu siitä, mitä meidän on käsketty nähdä. Eli se mitä me näemme ei ole puhtaasti meidän oman mielemme tuotosta, vaan näkemäämme vaikuttaa se, mitä muut ovat halunneet meidän näkevän. Tai jopa se, miten eri mediat ovat näkemäämme kuvanneet. Sanotaan, että jokaisen meidän pahin ja suurin vihollinen on meidän oma mielemme. Esimerkkinä voisi käyttää laihduttamista. Siinä epäonnistuminen johtuu vain harvoin siitä, että kroppa antaa periksi tai siitä, ettei treeni toimi. Meidän mielemme antaa periksi. Meidän mielemme määrittelee sen, minkälaisena näemme edessämme seisovan ihmisen tai ympärilläsi avautuvan kaupungin. Minkälaisena sinä näet Lahden?

Lahti tuntui heti kodilta

Muutin itse 2006 maaliskuussa työn perässä Lahteen. Saavuin radiomastojen ja hyppyrimäkien tunnetuksi tekemään kaupunkiin Aurajoen rannalta, Tuomiokirkon kupeesta, Suomen Turuust. Mulle Lahti edusti tuntematonta maaperää. Olin vieraillut täällä vain kerran nuoruudessani. Lahden piti olla välietappi matkalla muualle. En tiedä minne, mutta selvästi muualle. 12-vuotta myöhemmin Lahdesta on tullut mun koti, kotikaupunki ja kaupunki, jossa olen asunut pisimpään yhtäjaksoisesti elämäni aikana.

Muistan edelleen ensifiilikset, kun tulin Lahteen: tuntui kun olisi tullut kotiin. Lahti oli erilainen, lahtelaiset olivat erilaisia ja se tuntui jotenkin oikealta. Lahti edusti mulle silloin ja edustaa edelleenkin ristiriitoja, rouheutta, taantumusta, jätkämäisyyttä, suoraselkäisyyttä, lämpöä ja ylpeyttä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kun kerron minkälaisena näen Lahden, niin moni paljasjalkainen lahtelainen on asiasta hyvin hämillään. Näkemykset eroavat lähes aina, mun Lahti ei oo sun Lahti.

Laman arvet ovat syvällä

Lahti on äärettömän ristiriitainen. Lahdella on kylmä, betoninen ja väkivaltainen maine. Kaupunki on maineensa vanki, vaikka todellisuus näyttäytyykin hyvin erilaisena kaupungissa vierailevalle. Samalla Lahti näyttäytyy meille vihreänä, järvien piirittämänä aurinkoisena logistisena keskuksena. Lahtelaiset eivät ole jäyhiä, vaan muistavat aina sekä huutaa kiitokset jäädessään bussin kyydistä että tervehtiä naapuriaan rappukäytävässä. Lahtelaiset ovat muiden suomalaisten tavoin lähtökohtaisesti pessimistisiä ja suhtautuvat omaan kaupunkiinsa hyvin kriittisellä silmällä. Täällä lasi on usein puoliksi tyhjä ja helteisestä toukokuusta huolimatta juhannuksesta tulee kylmä. Lahen kaupungin ja lahtelaisten isoin haaste on päästää eroon menneestä. 90-luvun lama jätti arven ja se arpi tulee aina olemaan olemassa, mutta tulevaisuuteen pitää pystyä katsomaan kirkkain ja avoimin silmin. Jos ajaessasi tuijotat vain peruutuspeiliin, kadotat nopeasti tien edessäsi.

Monien mahdollisuuksien kaupunki

Lahti on todella uniikki ja täysin poikkeuksellinen kaupunki mittasuhteidensa osalta. En pysty nimeämään toista kaupunkia, jossa kävelet torilta noin 10 minuutissa valtavalle urheilukeskukselle, valitsemaasi järvenrantaan, rautatieasemalle, Suomen hienoimpaan konserttipaikkaan ja vieläpä läpi useamman tyylikkään putiikin. Vain Lahden keskustassa asuva voi kävellä kotoa monot jalassa hiihtoladulle, ja vielä niin, ettei kukaan pidä sinua kylähulluna. Lahti on todellinen urheilu- ja kulttuurikaupunki, jossa kaupunkilainen pystyy kuluttamaan lähes kaiken vapaa-aikansa penkki-urheilua harrastaen tai konserteista nauttien. Lahti on kaupunki, jonka keskustasta pääset muutamassa minuutissa maaseudun rauhaan tai tunnissa junalla pääkaupungin sydämeen. Lahti on kaupunki, jossa lapsilla ja nuorilla on lähes loputtomat mahdollisuudet harrastamiselle ja kouluttautumiselle. Lahti on aika perkeleen jees.

Menneestä pitäisi pystyä irtautumaan

Meistä jokainen tekee valinnan siitä, minkälaisena näkee edessään seisovan ihmisen tai ympärillään kohoavan kaupungin. Negatiivinen ajattelu johtaa negatiivisiin tekoihin, kun taas positiivinen ajattelu johtaa positiivisiin tekoihin. Lahtelaisten suusta kuulee usein, ettei täällä ole mitään ja että kaupunki on jämähtänyt taantumukseen. Itse kiersin entisessä ammatissani Suomea ja Pohjoismaita ristiin rastiin ja voin käsi sydämellä sanoa, että Lahessa on kaikkea ja paljon. Kaupunkilaisten näkemys Lahesta ja sen taantuneesta ilmeestä on ollut sama jo lähes 30 vuotta, vaikka todellisuus on ollut toista jo yli 10 vuotta. Välillä jopa tuntuu siltä, että haluaisimme kynsin ja hampain pitää kiinni menneestä ja sen muokkaamasta kurjuudesta. Edelleen: negatiiviset ajatukset johtavat negatiivisiin puheisiin.

Millainen Lahti olisi ulkopuolelta katsottuna?

Mitäs jos jokainen lahtelainen opettelisi näkemään Lahden ulkopaikkakuntalaisen silmin? Mitä jos betonisuus olisikin vihreyttä? Mitä jos rouheus olisikin ystävällisyyttä? Kaikki edellä mainitut elementit löytyvät Lahdesta, mutta me päätämme mitkä niistä näemme. Meidän ympärillämme on kaupunki, joka on palveluiltaan monipuolisin, ympäristöltään monimuotoisin, yhtenäisyydeltään vahvin ja kokonaisuudeltaan kaunein. Meillä on Suomen paras kaupunki. Aseta silmillesi lasit, jotka katsovat tulevaan. Vaali mennyttä ja kunnioita historiaa, mutta keskity tähän hetkeen ja varmista toimillasi ja asenteillasi parempi huominen. Lahessa lasi on aina puoliksi täynnä.