Kuva: Teemu Lahtinen

Torin joulukylä hytisi pakkasessa ja joululomalle kirmanneen nuorison hengitys höyrysi kilpaa aamupäivän vilkkaan bussiliikenteen pakokaasujen kanssa.  

Bussiin mekin olimme astumassa, mutta linjanumero 31 ehti sulkea ovensa ja huristaa kohti Solttia nenämme edestä. Hätä ei ollut kuitenkaan minkään näköinen, sillä Mukkulan suuntaan lähtee torilta “linkkuja” tämän tästä; 21, 31, 32 sekä 35 vievät kaikki kohteeseen. Riippuen toki siitä, mikä sinun kohteesi on. Meillä se oli ylimalkaisesti “Mukkulaan päin”.   

Kuva: Teemu Lahtinen

Muutaman minuutin odottelun jälkeen D1-pysäkille pyyhälsikin 32-numerokyltillä varustettu linjabiili, joten nousimme ajoneuvoon. Täyteen ajoneuvoon, sillä koulujen loppuminen näkyi myös matkustajamäärissä. Harvoinpa sitä joutuu Lahden julkisissa istahtamaan kuskin takana sijaitseville “mummopenkeille”. Saatika seisomaan, kuten jälkeemme tullut nuorisokaksikko.    

32 ajaa reittinsä Karjusaaren kärkeen asti ja meille osunut vuoro koukkasi lenkin myös Lepolankadun kautta, siitä Erikan ja Kivistönmäen K-marketin välistä puikkelehtien. Sinänsä reitti on simppeli: Paavolan ostoskeskittymästä ylös Lahdenkatua, käännös Mukkulankadulle, josta Niemen kampuksen, Mukkulan urheilukeskittymän sekä legendaaristen “Puttien” ohi kirkolle ja Kilpiäisten läpi kohti Karjusaarta.  

Kuva: Teemu Lahtinen

Me hyppäsimme kyydistä pois Karjusaaressa, hieman ennen Hollolan raja, siinä Kilpiäistenpohjan luonnonsuojelualueen tietämillä. Sää oli kaunis, lunta pyrytti hiljalleen ja pakkanen pysyi siedättävissä lukemissa. Päätimme hieman jaloitella alueella ennen keittolounaalle  rynnimistä.

Parin tunnin Mukkula-ekskursion jälkeen oli aika karauttaa takaisin keskustan suuntaan, jossa Mooster Denimin ja Lahen Aikojen yhteinen glögisessio oli virallisesti alkanut jo vartti sitten.  

Kuva: Teemu Lahtinen

Tällä kertaa 31 ei ehtinyt livahtaa nenien edestä, vaan olimme Pub Verstaan pysäkillä hyvissä ajoin.  

Matkustajia oli nytkin kyydissä runsaasti, kenties jo joulun viettoon stressaantuneina kiirehtiviä työmatkalaisia? Vaikka 31 kulki reittinsä suoraviivaisemmin kuin 32, niin paluumatka otti silti aikaa. Paljon aikaa, sillä joka ikisellä pysäkillä joku jäi kyydistä tai astui kyytiin. Matkakeskukselle mentäessä pysäkkejä kuitenkin kertyy toistakymmentä.   

Mutta ei kai tässä kiire ole, epävalmiissa maailmassa.