Kuva: Jani Uhrman

Lahden keskusta-alue on ohittanut kaupungin lähiöt väkivaltatilastoissa jo aikapäivää sitten. Tilastokeskuksen mukaan Keski-Lahden alueella tapahtui vuonna 2017 yhtä paljon poliisin tietoon tulleita pahoinpitelyitä kuin Mukkulassa, Liipolassa, Kiveriössä, Kärpäsessä, Möysässä, Nastolassa, Hennalassa, Ahtialassa ja Launeella yhteensä. Silti varsinkin Liipola kylpee aivan erityisessä asemassa vanhaa ‘Suomen Chicago’ -mainetta katalysoivana ja kannattelevana lähiönä. Negatiivinen myy ja kansallinen media on halunnut sekä rakentaa että ylläpitää Liipolan rosoista mainetta jo vuosikymmeniä.

Liipolan imagolle naureskellessa täytyy muistaa, että tuhkakuppi-pahoinpitelyitä ja perheriitoja tapahtuu myös Jakomäessä… ja Jalkarannassa. Liipola on kuitenkin brändätty ja tuo tarinoihin oman reteän klanginsa, onhan kyseessä väkivaltaisena piripääkaupunkina suitsutetun Lahden pitkäaikaistyöttömien reservaatti.

Liipolan maine kulkee paljon todellisuuden edellä. Ulkopaikkakuntalainen ja lähiöelämästä etääntynyt keskusta-asukki ajattelee helposti, että mäellä räiskyy kuin Beirutissa parhaimmillaan, tai siis pahimmillaan. Jos sinua ei Liipolassa ammuta, niin sitten puukotetaan, ja hyvin luultavasti hampaattoman huoran tai venäjää sortavan nahkatakkimiehen toimesta.

Mainerouheen takana piilevä todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Jos menet Liipolaan, selviät hyvin todennäköisesti hengissä. Silmäluomi saattaa tummua, jos sitä kerjäät. Toisaalta saat halutessasi turpaan vaikka Vatikaanissa.

Mainettaan kauniimpi Liipolanmäki

Liipolanmäki täyttyi 1970-luvulla nopeasti. Eri puolilta ja eri motiiveista alueelle muuttaneiden ihmisten sulautuminen yhdeksi massaksi ei käynyt täysin kivuttomasti. Työväenluokkainen elämä muuttuu kansantalouden karikossa nopeasti työttömänluokkaiseksi. Sitten on aikaa vaimolle ja lapsille, valinnoista riippuen myös muihin aktiviteetteihin. Maahanmuutto on osaltaan heittänyt bensaa sulatusuunin kaminaan. Arveluttavan maineen rakennuspalikat on tarjottu.

Kuva: Jani Uhrman

Kun nousee Liipolaan, on lähiön karua mainetta vaikea ymmärtää. Vaikka asutus koostuu lähtökohtaisesti harmaista elementtilaatikoista, on luonto voimakkaasti läsnä joka puolella. Talojen julkisivut ovat 2000-luvulla kokeneet monin paikoin melkoisia kasvojenkohotuksia.

Jos ei tiedä, voi vain veikkailla, millaisena Liipola näyttäytyi vaikkapa 20-vuotta sitten? Luultavasti nykyistä eläväisempänä ja enemmän maineensa näköisenä lähiönä. Nyt kadulla voi nähdä puolessa välissä jyrkkää mäkeä puistonpenkille huilaamaan jääneen vanhuksen ja tihkusateessa lastenvaunuja työntävän nuoren äidin. Toki näköpiirissä saattaa vilahtaa myös Salen kassissa keittolounasta kotiin kantava herrasmies. Kaikki sopivat mukaan. Liipola on hyvin luonnonläheinen ja arkinen lähiö.

Lähiöostarin kaupalliset rippeet

Liipolan henki alkaa etäisesti haisemaan sieraimissa kun saapuu ostarille. Tai siihen keskittymään, jossa ennen sijaitsi viriili ostoskeskus. Mäen alta Launeelta jo vuosikymmeniä hohkannut neonvalojen sädehoito on saanut Liipolan kaupalliset etäpesäkkeet surkastettua lähes kokonaan. Ostoskeskuksen läntinen puolisko odottelee tyhjillään purkutuomiota. Edesmenneestä T-market Lispetistä ja sitä seuranneesta Lispetti Baarista leijuu vain tuhansia muistoja Ostoskadun yllä. Mitä kaikkia palveluita ostarin liiketiloissa onkaan toiminut?

Kuva: Jani Uhrman

Aika näyttää paistaako aurinko enää kirkkaasti ostarin rakennusten väliin jäävälle Liipolan betonille sitten, kun nykyisen “lättähatun” tilalle nousee korkeakattoista asutusta. Itäisen rakennuksen tiloissa palvelee vielä Sale, kodinkonehuolto ja kampaamo. Unohtamatta tietenkään legendaarista Pub Villiruusua, joka syöttää, juottaa ja naittaa vielä aktiivisesti väkeä mäeltä ja sen ulkopuolelta. Se on selvinnyt hienosti elämän tyrskyistä ja naapurissa vuonna 1999 sattuneesta pitseriapalosta, vaikka sielusta kolmannes onkin kaupattu jo ketjuruokalalle.

Huipulla tuulee

Mäkeä kiertävän “Liipolan kehätien” muodostavien Eteläisen- ja Pohjoisen Liipolankadun risteämässä sijaitsee Huippubaari. Huipulla tuulee, sanotaan. Tämä lähiöevoluution tuloksena elintarvikekioskiin syntynyt piskuinen anniskelupiste on kuitenkin pitänyt hienosti pintansa 2000-luvun puhureissa. Minikapakan asiakaspaikat ovat vuosien saatossa moninkertaistuneet tilojen järkeistämisen ja terassilaajennusten myötä.

Kuva: Jani Uhrman

Kun Liipolan lakipisteessä sijaitsevasta elintervikekioskista tuli baari, muuttui vieressä sijaitseva pieni kauppa taas elintarvikekioskiksi. Menneisyydessä tunsimme tämän kompaktin myymälän Liipolan Siwana. Ajan henkeä peilaten se on saanut Keskon kasteen ja tarjoaa karkit, kaljat ja kahvimaidot tänään K-Markettina.

Lahden Monaco

Liipola on Lahden Monaco, siellä ei kukaan käy töissä eikä maksa veroja. Näin ovat vääräleuat aikanaan muotoilleet. Osittain vitsi on saanut tuulta purjeisiin Liipolan karusta maineesta sosiaalisena ryteikkönä, osittain se on myös karua todellisuutta. 1990-luvun lama kouraisi työväenluokkaista kaupunginosaa erityisen karulla tavalla jättäen monta tehtaanpillin käskyttämää duunaria toimettomaksi. Jos koko Lahden työttömyysprosentti lähenteli 90-luvun kurimuksessa pahimmillaankin kolmeakymmentä, ei Liipolan nykytodellisuus vilkuttele vertailukohtana juuri valoa tunnelin päässä. Tilastokseskuksen mukaan vuonna 2016 lähes 40% Liipolan työikäisestä väestöstä oli vailla töitä. Lukema on erityisen karu, vaikka sen takana olisi minkälaisia muuttujia. Kun noin kolmanneksella 5000 hengen lähiön asukkaista on runsaasti luppoaikaa ja edessään vielä täysin kirjoittamatonta tulevaisuutta, ei se ainakaan vaikeuta Liipolan rappioromanttisen maineen ylläpitämistä.

Kuva: Jani Uhrman

Liipolan seutu on ollut vuosikymmeniä kaupungin kehityksen äärellä olematta kuitenkaan suoranaisesti sen keskiössä. Mäen juurelle Launeelle alkoi 90-luvulla nousta marketalue, joka on vain jatkanut kasvamistaan ja leviämistään aina näihin päiviin saakka. Se on tätä nykyä talousalueen merkittävimpiä kauppakeskittymiä ulottaen lonkeronsa aseman seudulta aina Renkomäkeen saakka. Launeen ostos-infernon levittäytyminen Liipolan jalkojen juureen toi palvelut lähemmäksi, mutta toisaalta se vei lähipalvelut kauemmaksi.

Nyt Liipola on taas helisemässä, tällä kertaa kirjaimellisesti. Tuleva eteläinen kehätie nimittäin tunkeutuu Liipolanmäen ali noin kilometrin mittaisena tunnelina, eikä sellainen synny sinne ihan huomaamatta. Säännölliset räjäytykset ravistelevat lähiötä ja se on saanut asukkaat takajaloilleen. Tämä on kenties se kehityksen hinta, jota liipolalaiset maksavat meidän puolestamme. ”Yksi joukkueen puolesta”. Tulevat vuodet näyttävät antaako valtatie 12 vilkkaine liittymineen lähiöön mitään takaisin.

Kuva: Jani Uhrman

Sijainti on joka tapauksessa Liipolan etu. Jos lähiö sijaitsisi 10 kilometriä Lahden keskustasta, olisi se jätetty ongelmineen laitamille rapistumaan. Liipola on kuitenkin pari kilometriä keskustasta sijaitsevana lähiönä aivan liian keskeisellä paikalla tullakseen lakaistuksi maton alle ja unohdetuksi. Ehkä juuri siksi se on meille lahtelaisille niin rakas. Alue jota voi aina painaa hieman alas, jotta voisi tuntea itsensä paremman luokan kansalaiseksi kuitenkin muistaen, että Liipola tuhansine värikkäine ja väritettyine tarinoineen on päällimmäinen asia, jonka monet ulkopaikkakuntalaiset Lahdesta tietävät.

”Any publicity is good publicity”, sanotaan.