Liha on murhaa, sanovat. Eivätkä he väärässä ole, mutta silti kasvisravintoloiden, saati sitten vegaanisellaisten, esiinmarssi on jäänyt ainakin Lahdessa kananlennoksi. Tuomipihalla sijaitseva Lipterin yrittää kuitenkin tuoda Mastokaupungin ravintolaelämään lisää… Niin no, lisää elämää.

Nappasin ruokaseuraksi mm. Vihreät vaatteet -blogistaan tunnetun Anniina Nurmen, sillä oma kompetenssini ei olisi välttämättä riittänyt arvioimaan kasvisruokalaa, olenhan paatunut lihansyöjä. Ainakin vielä. Anniina vietti myös viimeistä päiväänsä lahtelaisena, joten lounaamme teemaksi valikoituikin viimeinen ateria.


kuvat: Anniina Nurmi & Teemu Lahtinen
www.lipterin.com
Hämeenkatu, 10 (tuomitalon sisäpiha)
ma – la 11 – 18 | lounas: ma – pe 11 – 15 la 12 – 16
hinnat: 5€ – 17€



Teemu:
Moi, mukavaa kun pääsit seuraksi. Vaikka oletkin hylkäämässä tämän kauniin kaupungin.

Anniina: Mutta hei, viimeinen ateria hyvässä seurassa.

T: Okei, en voi olla vihainen ton jälkeen. Pitäiskö meidän muuten mennä terassille syömään, kun on niin kiva sää?

A: Tehdään näin.

T: Pilahvi ja subway, subu… subji toimii todella hyvin yhteen. Kyllähän nää pavut sun muut mahan päälle käy, mutta välillä pitää ottaa riskejä. Chutney oli muuten hyvää, mutta lopussa vähän liikaa etikkaa. Pidän kyllä etikasta paljon.

A: Mikä oli chutney?

T: Tää punainen kastike.

A: Ai, mun mielestä se oli oudon makusta. Mä taas tykkään näistä kaalipyöryköistä ehkä eniten.

T: No joo, niissä oli hyviä makuja, eikä se kaali dominoinu kuitenkaan liikaa. Falafelit taas on ihan hiton kuivia ja kovia. Sattuu hampaisiin.

A: Omistaja sano just äsken, että ovat eiliseltä.

T: Jaa jaa jaa, no sitte. Pitäis varmaan joskus kuunnella. Mites toi kukkakaalikeitto? Se maistu kukkakaalikeitolta. Vähän porkkanaa ja jotain currya, siinäpä se. Perus hyvä.

A: On joo, ja siemenleivän kanssa toimii. Murenee tosin käsiin. Leipä, ei keitto.

T: Salaattia en edes ottanu, kun näytti niin käppäseltä. ABC:n raastepöytäkin on houkuttelevampi.

A: Joo, ne ei herättänyt ruokahalua.

T: Aterian paras osio oli kuitenkin mummonkurkut ja jumalainen inkiväärijuoma. Maistu sitruunamehulta, missä on kunnolla inkivääriä. Ihan hemmetin hyvää. Vois vielä hakea neljännen lasillisen.

Mitä mieltä sä olet muuten siitä, että Lipterin on miltei-vegaaniravintola? Tossa oli yks tuorejuusto, joka ei ollu vegaaninen, ni eikö se tunnu vähän hölmöltä?

A: Se on jännä kyllä. Olen aikaisemminkin ihmetelly, että on tarjolla esimerkiksi yhdestä kastikkeesta kaksi eri versiota; vegaaninen ja ei-vegaaninen. Olishan se helpompi olla kokonaan vegaaninen. Mitä lisäarvoa esimerkiksi toi tuorejuusto tuo?

T: Niinpä. Jos nyt kuitenkin leikitään, että Lipterin on kokonaan vegaaninen, niin miten näkisit sen verrattuna muihin suomalaisiin alan paikkoihin?

A: Hankala verrata, on niin erilaisia ravintoloita. Täällä on vähän intialaista ja…

T: Lähi-itää ehkä?

A: Lähi-itää joo, mutta myös vahvasti kotiruokahenkinen fiilis. Kotikutoinen.

T: Totta muuten.

A: Lounaspaikkahan Lipterin ensisijaisesti on, eli ei sinänsä tarvi liikaa yrittää, mutta ei tänne illalliselle haluaisi tulla.

T: Kuuteen asti taisi saada jotain listaruokaa, tai siis samoja pöperöitä ku lounaalla, mutta annoksittain. Eli ei sinänsä ehkä ihan illallispaikka muutenkaan.

A: Aah, selvä homma. No, ei tartte siis tulla, heh. Tähän hintaan (8,5€) syö kuitenkin ihan mieluusti lounaan. Laaja valikoimahan tossa on.

T: Onko Lahessa sen raakaruokapaikan lisäksi edes ollut mitään kasvisravintolaa? Saati sitten vegaanista?

A: MeaManna on ainakin. Sitä en muista onko kasvis vai vegaani. Ja Oskarin Pihassa on tarjolla tosi hyviä vegaanisia keittoja.

T: Jotain sortimenttiä siis kuitenkin.

A: Onhan monessa ravintolassa toki myös tarjolla usein edes yksi vaihtoehto, mutta sitä ei nyt taidettu hakea.

T: Ehkä joo enemmän semmosia, joiden pääjuttu on kasviksissa.

A: Lahti on melko hiljainen vegaanisen ruoan suhteen. Muissa isommissa kaupungeissa sitten löytyy enemmän valinnanvaraa.

T: ”Lahen tauti”. Massasta poikkeavat ravintolat ei vaan pärjää, myi ne sitten vegaaniruokaa tai pienpanimo-olutta.

A: No joo, mutta pitää muistaa, että ei vegaanipaikat ole Suomessa vielä kovinkaan vanha juttu. Muuallekin alkanut vasta leviämään pari vuotta sitten. Ei sillä, eipä taida Lahdessa perusravintolatkaan pärjätä kovin hyvin, että olisiko täällä edes tilausta kunnon vegaaniraflalle. Aika näyttää.

T: Hyvin muuten tyhjeni toi kioski tässä, kun puhuttiin ravintoloiden vaikeuksista, heh…

Jaa, nytkö se paljon pelätty rankkasade alko. Pitäskö meidän siirtyä sisätiloihin?

A: Joo, näkeepä nekin tässä samalla.


T:
Terassi oli kiva, mutta nyt on vähän jännä tunnelma. Käppästä tausta-ambientia ja kunnon sekamelskasisustus. Kaikki astiatkin eri paria.

A: Kotikutoisuus, mähän sanoin.

T: Totta. Hippikirppis. Tai ehkä hippikommuuni. Täällähän saa myös alennusta cosplay-asuista, eli ehkä Lipterin ei ole vaan meille tarkoitettu.

Ruokaa  tänne tultiin kuitenkin syömään, niin miten summaisit kokemuksen?

A: Ihan hyvä kokonaisuus. Paino sanalla ihan. Paljon tossa puhuttiinkin, että mikä toimii, mikä taas ei.  Ja hei, ei tää mikään Sandro kuitenkaan ole.

T: Siinäpä se kiteytettynä. Kiitos seurasta ja onnea Saloon.

Käännynkö tämän visiitin myötä vegaaniksi? En. Lipterinin suurin ongelma on se, että habitus on aivan liian kliseinen kasvisravintolaksi. Ne ”ÄIÄ-heterot”, jotka juovat kaljaa ja syövät lihaa – eli laihaa bulkkia ja jauhoista makkaraa – eivät astuisi kynnyksen yli, vaikka henki olisi kyseessä. Jos saisin toivoa, niin Lahteen mahtuisi sellainen vegaanipaikka, joka olisi ravintola siinä missä mikä tahansa muukin. Viihtyisä, mielenkiintoinen, laadukas yms. Ei kasvis- tai vegaanivaihtoehtoa tarvitse alleviivata hippeydellä. Tai ylipäätään yhtään millään. Paikka oli varmasti omistajapariskunnan näköinen, mutta kaltaiseni myös lihaa syövä ei-hippi vierastaa Lipteriniä vähän liikaa.