Viimeksi pohdiskelin Ruoastakieltäytyjän ravintolapäiväkirjassa lahtelaisten sporttitapahtumien ”kisamakkara-tarjontaa” kasvisruokailijoille. Testosteronia tihkuvista kisahalleista oli jotenkin hyvin luontaista siirtyä moottorirasvalle ja kettingille haisevaan rock-luolaan katsomaan, olisiko siellä hipille tarjolla muuta kuin pamppua.

Helsingin ihme Bar Loosister rantautui helmikuussa Lahden Vapaudenkadulle. En itseasiassa tiedä, kumpi aiheutti enemmän keskustelua, “hesalaisbaarin” saapuminen Päijät-Hämeen sydämeen, vai vuosikausia kaupunkilaisia juottaneen, laulattaneen, naurattaneen ja itkettäneen Dublinin poistuminen Lahden huvielämän sykloninsilmäkkeestä. Dublin oli kuitenkin kantanut “Suomen lahtelaisimman irkkupubin” manttelia yli kymmenen vuotta, perittyään sen Aleksin naamabaarivyöhykkeen “iiris pupilta”. Se kuitenkin siitä. Keskustelu tästä jatkukoon muilla foorumeilla.
Todellinen syy, joka sai ruoastakieltäytyjän liikekannalle oli se, että Loosisterin listoilta löytyy vaihtoehtona kohuttu ameriikan herkku Beyond meat. Sen huhutaan olevan eniten paljon “meat-a-like” kaikista korvaavista tuotteista ja myöskin soijasta GMO:sta ja kaikista muistakin riistoon viittaavista kirjainyhdistelmistä vapaa. Totuuden siemen, vai markkinamiesten höpinöitä?

Vegaaniystävällinen ruokalista

Loosisterin ruokalista on hyvin kansanomainen. Tarjolla on rock-baarille erinomaisesti soveltuen burgereita, pizzaa, pienempiä sormiruoka-kokonaisuuksia ja salaatteja.  Lista on hyvin valikoitu. Asiakkaan pähkäilyä on helpotettu laittamalla tarjolle pari-kolmekymmentä erilaista vaihtoehtoa, joiden joukosta jokaiselle löytyy varmasti jotain. Koska asiakas on kuitenkin aina muka oikeassa, löytyy sekä burger- että pizzalistalta vaihtoehdot myös annoksen tuunaukseen.

Myös lihattomasti ruokailevan kannalta lista on hyvin selkeä. Vege-vaihtoehdot on ilmoitettu annoksen yhteydessä selkeällä vihreällä V-kirjaimella. Toisinaan tuntuu, että ravintolat vieläkin jotenkin häpeilevät lihattomia ruokiaan ja tarpeettomasti jemmailevat vege-merkintöjä. Nyt kuitenkin merkinnät löytyy ja näkyy. Kasvisvaihtoehtoja on tarjolla yhteensä kymmenen, joka tarkoittaa n. kolmannesta koko listan annoksista. Oikein kivasti. Kasvisannoksissa myös juusto näyttää olevan korvattu vegaanisella vaihtoehdolla, joten voi painokkaasti todeta, että tähän on panostettu.

Lihan tuolle puolen

Valitsen listalta ainoan vaihtoehdon, jossa on tätä kohuttua beyond meatia. Annos on nimetty mielikuvituksettomasti beyond meat burgeriksi. Ilmeisesti brändi on haluttu tässä tapauksessa tuoda voimakkaasti esille muiden annosten ollessa pääosin Loosisterin rock-teemaa mukaillen nimettyjä. Beyond meat burger maksaa 15,50€ ja se tarjoillaan maalaisranskalaisten kera. Hampurilainen pitää sisällään vegaanisen beyond meat pihvin, vegaanista cheddaria, suolakurkkua, karamellisoitua sipulia, tomaattia, salaattia sekä sriracha-majoneesia. Katsotaanpa.

Ravintola on iltapäivän alkumetreillä hiljainen ja ruoka tulee nopeasti. Asiakaskokemuksessa ei muutenkaan ole mitään valittamista. Tarjoilija hymyilee, on mukava ja vastaa kysyttäessä asiantuntevan oloisesti. Kymmenen minuuttia ja annos on pöydässä.
Annos tarjoillaan pienellä tarjottimella, joka on vuorattu kliseisesti sanomalehteä mukailevalla aluspaperilla. Saman sarjan ”bökö-pussi” on viritetty limpun ympärille. Ranskalaiset on ripoteltu ympärille.

Annos näyttää hyvältä. Ei sellainen wau-momentti kuin burgerin saapuminen nokan eteen parhaimmillaan on. Hyvän ja kiitettävän välimaastossa kuitenkin, 8+. Pihvi mukailee ulkonäöllisesti teurasta ja myös vegaaniseksi mainostettu cheddar tursuilee houkuttelevan näköisesti sämpylöiden välistä. Onko minua huijattu?

Mukavasti potkiva limppu

Maku on samaa kastia ulkonäöllisen arvosanan kanssa. Ei parasta ikinä, mutta erinomaista keskikastia kuitenkin. Beyond meat -kiekko välissä tuntuu suussa hyvin pitkälti samalta, kuin muistan jauhelihapihvin tuntuneen. Ihan kiva. Toisinaan tulee makusteltua burgerin välissä niin hämmentävän huonoja kasvispihvi-virityksiä, että tämä pääsee muistien takavarikkoon ehdottoman hyvänä kokemuksena. Sriracha-chili tuo burgeriin mukavasti potkua olematta kuitenkaan liian hallitseva tekijä. Vihanneksia on tarpeeksi, jotta “ituhippi” saa ruokaympyräänsä tarpeeksi hymynaamoja. Niitä ei kuitenkaan ole tungettu sinne tarpeettoman paljon, joka tekee usein hampurilaisten syömisestä hankalaa. Annoksen parasta antia itselleni on ehdottomasti tämä vegaaninen cheddar. Olen juustojen suurkuluttaja ja juustoista luopuminen on itselleni lähtökohtaisesti niin kauhistuttavan traaginen visio, etten ole ikinä edes ajatellut ryhtyväni pesunkestäväksi vegaaniksi. Läpi meni kuitenkin kuin väärä raha. Hienoa! Juustoista luopumiseen on itselläni silti vielä matkaa.

Annos on kaiken kaikkiaan mukava kokemus, joka saa taustatukea sopivalta määrältä maalaisranskalaisia ja loossin vastapäisestä selkänojasta minua Joe Strummerin johdolla tuijottavasta The Clash -yhtyeestä. Itse en ole perunan ylimpiä ystäviä, mutta kyllähän ”raunot” hampurilaisateriaan kuuluvat. The Clashin ystävä sen sijaan olen, mutta se kuuluu taas toiseen arvosteluun. Should I stay or Should I go? Valitsen jälkimmäisen. Hieman toisena ajankohtana olisin saattanut jäädä helposti kuunneltavien rock-klassikoiden siivittämänä särpimään jälkiruokani keittona. Tulen uudemman kerran. Pizzat jäivät kokematta.

Lihan ihannoinnista

Tämä beyond meat -burgerikokemus sai minut taas itseäni kovasti askarruttaneen kysymyksen äärelle: miksi vegevaihtoehdoissa pyritään ihannoimaan niiden lihanmukaisuutta? Miksi jauherehupihvin pitää tuntua suussa sika-naudalta tai miksi soijasörsselit pakataan nakinkuoriin?
Tietysti Veijo Rymättylästä voi tarvita pihville doppelgängerinsä, mutta usein kuulee ihan piinkovien aatteellisten vegettäjienkin arvostavan tuotteiden lihanomaisuutta. Onko teuras ja pihvi sittenkin ihanne, jota halutaan vaalia ruokailutottumuksissa vaikka kuinka ajattelisi kiltisti kaikista kanssaeläjistämme? Pitäisikö meidän pyrkiä korvaushoitojen sijaan muuttamaan asennemaailmamme kokonaisvaltaisesti siihen suuntaan, ettei lihassa enää yksinkertaisesti ole mitään tavoiteltavaa. Vai eikö maailma ole vielä valmis? Ehkä olen ajatusteni kanssa yksin, mutta kysynpä nyt kuitenkin.

Ensi kerralla taas jotain muuta.