Kuva: Mia Mustaparta

Lahti on omasta mielestäni ollut aina perhe- ja lapsimyönteinen kaupunki. Jokainen tietysti mieltää asian omalla tavallaan. Mikä sitten minun mielestäni tekee kaupungista perhe- ja lapsimyönteisen?
Itse koen, että kaupungin tulee tarjota palveluita kaikille kuntalaisille ja kaupunkisuunnittelun tulee olla monipuolista ja kuntalaisten tarpeet huomioivaa. Elinympäristön viihtyisyys, asianmukaiset asumisolosuhteet, riittävät peruspalvelut, kulttuuritapahtumien saavutettavuus, helposti tavoitettavat kohtaamispaikat ja toimivat liikennejärjestelyt luovat turvallisen elinpiirin kaikenikäisille kuntalaisille.

Lahdessa on vuosikymmenten saatossa ollut paljon hienoja ja toimivia palveluita, osa edullisiakin. Säästösyistä niitä on joko hiljaa hiivutettu tai pätkäisty suoraan punakynällä. Yksi näistä toimiva ratkaisu oli päätös perustaa Lahteen ensimmäinen ympärivuotinen leikkipuisto vuonna 1970. Mustankallion leikkipuisto perustettiin  Supanmäkeen Kiveriöön. Lahden leikkipuistotoimintaan otettiin mallia jo vuosia toiminnassa olleista Helsingin leikkipuistoista ja edellä mainittu aluevaltaus lasten toimintojen kehittämiseen kunnassamme oli valtaisa ja tuore edistysaskel.

Kuva: Mia Mustaparta

Tanssimäen leikkipuisto avattiin Mukkulaan vuonna 1971. Leikkipuisto sijaitsi upealla puistoalueella. Leikkarin pihapiiriin kuului pienen kerhorakennuksen lisäksi mm. urheilukenttä, hiekkalaatikko, majojen rakennusalue, uima-allas, kiinteät pihaleikkivälineet, varastosta aamuisin ulos laitettavat leikkivälineet, laaja nurmikkoalue, lentiskenttä ja pulkkamäki. Talvisin jäädytettiin urheilukenttä luistelua ja mäki mäenlaskua varten.

70-luvulla Mukkulassa rakennettiin ahkerasti, samoin kuin koko Lahden alueella. Lapsiperheitä oli paljon ja haasteena oli päivähoidon ja koulupaikkojen järjestäminen. Suuri osa aikuisista Mukkulan alueella työllistyi Iskun, Fennia-Vanerin ja Schaumannin tehtaisiin.  Rakennettiin, tehtiin töitä ja vaurastuttiin. Tanssarin leikkipuisto oli tuolloin auki muutaman tunnin aamusta ja muutaman tunnin iltapäivästä. Lahden uusia leikkipuistoja käytiin ihailemassa ympäri Suomea ja kaupunkimme sai kiitosta sekä suitsutusta lapsiperheet huomioivasta satsauksestaan. Myöhemmin ympärivuotisia leikkipuistoja rakennettiin kaupungin keskustaan Loviisanpässin puistoon, Liipolaan, Jalkarannan Kankolanpuistoon ja viimeisimpänä perustettiin kunnianhimoisin ja luottavaisin mielin Launeen Perhepuisto, jonka oli tarkoitus palvella kuntalaisten lisäksi matkailijoita.

Tanssimäellä, kuten muillakin leikkipuistoilla, toiminta laajeni ja kehittyi pikkuhiljaa tarpeen kasvaessa, yhä enemmän ohjatun sekä varhaiskasvatuksellisen toiminnan suuntaan. 1980-luvun alusta kehitettiin aamupäiville alle kouluikäisten koulu- ja kerhotuokioita ja iltapäivien ohjelma suunnattiin koululaisille. Kävijöitä viikon aikana aina kullakin asuinalueen leikkarilla oli noin viidestäkymmenestä jopa 200 lapseen. Toiminta tavoitti lasten lisäksi perhepäivähoitajat, lähialueiden päiväkotiryhmät, seurakunnan kerhoryhmät, satunnaiset ohikulkijat sekä vanhukset. Suurin kävijäporukka oli kuitenkin lapsiperheet. Toiminta oli maksutonta, mikäli mahdollisti kaikkien osallistumisen toimintaan varallisuudesta riippumatta.

Aluksi kerhorakennukset olivat vaatimattomia parakkeja, mutta toiminnan laajentuessa ja kehittyessä, remontoitiin ja satsattiin uusiin sisätiloihin. Tanssarille valmistui uusi rakennus 1980-luvun lopulla. Rakennus toimi juuri ja juuri silloisten vaatimusten mukaisena kerhotilana, mutta päivähoitopaikaksi sitä ei rakennettu. Leikkarin ohjaajat tekivät jo tuolloin 8-tuntista työpäivää ja toimintaa järjestettiin koko päivän ajan. Toiminnan supistamis- ja leikkausuhat vainosivat leikkaritoimintaa kaupungin talouden kiristyessä. Leikkipuistotoiminta ei ollut lakisääteistä ja silloinkin kamppailtiin yhdessä lähikirjastojen kanssa jatkuvien lopettamispaineiden alla. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden tullessa voimaan väheni myös leikkipuistojen kerhotoiminnan tarve. Tuolloin kerhotoiminnasta tuli maksullista.

Kuva: Mia Mustaparta

Sosiaali- ja terveysministeriö on rahoittanut useita hankkeita, joissa on suunniteltu ihmisten kohtaamiseen tarkoitettuja matalan kynnyksen paikkoja. Yhdessä kärkihankkeessa on suunniteltu maakuntaan perhekeskusmallia, jossa perheet voivat kohdata ja näin saada varhaista sekä ennaltaehkäisevää apua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mielestäni leikkipuistotoiminta oli juuri edellä mainittua toimintaa. Miksi ensin vedetään alas toimivat systeemit ja samanaikaisesti joku toinen taho hakee hankerahaa valtiolta lähes yhdenmukaisen toiminnan uudelleen synnyttämiseen?

Leikkipuistojen sisätilat jäävät jatkossa tyhjilleen ja luultavasti rakennukset puretaan. Asuinalueilla olisi voitu ideoida päättäjätahoille, mitä kaikkea toimintaa leikkareitten rakennuksissa voidaan pitää.  Tilat olisivat puitteiltaan riittäneet esimerkiksi avoimen varhaiskasvatuksen, perhekeskuksen, iltapäivätoiminnan, asukasyhdistysten, yhteisöllisen toiminnan, järjestöjen ja eri harrastuspiirien toimintaan.

Varsin suurella rakkaudella ja lämmöllä muistelen ensimmäistä työpaikkaani. Parinkymmenen vuoden aikana kohtasin monen sukupolven ajalta hienoja ihmisiä, joista osasta on tullut matkan varrella ystäviä. Tanssari yhdisti alueen työntekijät, toimijat sekä palvelut ja se jos mikä oli varhaista tukea perheille.

Kuva: Mia Mustaparta

Jottei vallan vakavoiduta, niin seuraavaksi muutama muisto Tanssareilta.

  • Tanssimäen leikkipuisto: Tanssari, leikkari, leiksu…
  • Aamuisin selviteltiin, kuka kulloinkin oli kussut uima-altaaseen. Usein, eli melkein aina, silminnäkijöiden avustuksella löytyi syyllinen, jonka piti tyhjentää ja pestä allas.
  • Uima-allas houkutteli muihinkin hulluttelutekoihin, kuten siihen, että Mukkulan rannasta roudattiin kuolleita särkiä altaaseen.
  • Kesäisin tehtiin linja-autolla reissu huvipuistoon. Muutaman oksenteluretken jälkeen vaadittiin, että jokaisella retkeläisellä on tuhdit ”oikeat” eväät mukana.
  • Joka keskiviikko grillattiin pienten lasten kanssa ja kouluikäiset oppivat paistamaan tikkupullia.
  • Kiusaamiseen puututtiin ja loppujen lopuksi kiusaamista esiintyi melko vähän. Leikkari oli tasa-arvoinen ja kannustava yhteisö.
  • Aika voi kullata muistot. Tosin Tanssimäen leikkipuiston ja päivähoidon kerhon toiminnan muistot ovat kultaa.