Kuva: Jani Uhrman

Tiesitkö, että Suomessa pelataan baseballia? Entä tiesitkö, että Lahdessa pelataan baseballia?
Vaikka kyseessä ei olekaan mikään tarkkaan varjeltu salaisuus, ei laji näy eikä kuulu medioissamme. Mikäli osaat nimetä jonkun suomalaisen baseball-joukkueen, olet varmasti ottanut asiasta selvää omatoimisesti. Jos taas tiedät nimeltä lahtelaisen baseball-joukkueen, pelaa sukulaisesi tai tuttavasi luultavasti siinä. Vaikka lajilla ei maassamme suurta jalansijaa olekaan, se ei silti poista sitä tosiasiaa, että pienet aktiiviset ryhmät tekevät hyvin innokkaasti omaa juttuaan ympäri Suomea. Lahdessa joukkueen nimi on Pirates.

Jiri-Joonas Jokela ja Kai Koskinen vaikuttavat Lahti Piratesin taustoilla. Kuva: Jani Uhrman

Baseballia on pelattu Suomessa vuodesta 1981 lähtien. Lajin keskittymisestä suurimpiin kaupunkeihimme, eritoten pääkaupunkiseudulle, kertoo omaa kieltään se, että vain kertaalleen SM-sarjan 37-vuotisen historian aikana mestaruutta on juhlittu Kehä III:n ulkopuolella. Vuonna 1994 mestaruuden pokkasi nimiinsä Riihimäen Piraijat.

Lahteen laji alkoi tekemään tuloaan uuden vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen jälkeen. Lahti Piratesin perustajajäseniin kuuluva Kai Koskinen oli ollut lajin kanssa tekemisissä jo vuosituhannen alun Helsingissä poikansa baseball-harrastuksen myötä.

“Muutin Lahteen vuonna 2006. Muutama vuosi sen jälkeen otettiin liitosta yhteyttä, että mitäs jos pistäisit kaupungissa toimintaa vireille. Asia ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa johtanut mihinkään. Hieman myöhemmin asia kuitenkin nousi esiin muissakin pöydissä. Se johti siihen, että toukokuussa 2011 pyörähti toiminta käyntiin muutaman henkilön toimesta.”

Pirates oli alunperin tarkoitus perustaa omaksi seuraksi, mutta pesäpalloliiton ja baseball-liiton yhdistyttyä koettiin järkeväksi perustaa joukkue Lahden Mailaveikkojen alaisuuteen. Pirates on LMV:ssa käytännössä täysin oma jaostonsa.

“Taloudellisesti Pirates ei hyödy emoseurasta mitenkään ja joukkueen identiteetti pyritään pitämään irrallisena pesäpallosta. Viralliset asiat tietysti kulkevat Mailaveikkojen kautta”, sanoo Koskinen.

Nyt Pirates pelaa SM-Sarjassa viidettä kauttaan. Vuonna 2016 joukkue piti välivuoden kentänrakennusprojektin takia.

Kohti stadionia

Fillarinrengas rouskuttaa pieniä hiekanmuruja perjantai-illassa, kun menopelini kaartaa Kauppakeskus Karisman huomasta kohti viimeistä pätkää ennen Tonttilan Ristkarin alueella sijaitsevaa baseball-stadionia. Ounastelen kyllä sanan ‘stadion’ olevan hieman mahtipontinen kuvaamaan tätä paikkaa. Sanalle toki löytyy useita toinen toisestaan hieman poikkeavia merkityksiä, joten ehkä myös Ristkarin kenttä jonkun stadion-määrityksen kriteerit täyttää.

Olen aina halunnut käydä baseball-ottelussa. Tosin ajatukseni siitä on ollut istua suurella amerikkalaisella stadionilla täyden katsomon hurratessa, gallonan kokoinen olutmuki kädessä ja nachosta tehty sombrero päässäni. Olin varma, että tänä perjantaisena iltana ei tätä ajatusta saataisi täytäntöön. Tietämättä yhtään ottelutapahtuman palvelutasosta olin varautunut ennakkoon hakemalla Citymarketista reppuun kaksi olutta.

“Yleisöt Piratesin otteluissa on parhaimmillaan parinkymmenen luokkaa. Pääosin ystäviä, tuttavia ja hämmästeleviä ohikulkijoita”, sanoo Piratesin joukkueenjohtajana toimiva Jiri-Joonas Jokela.

Jos mielikuvat baseballista rakentuu amerikkalaiseen mielikuvaan lajista, odottaa ottelun hyvin viihteellisiä ja ympäröivän sirkuksen osuuden tapahtumissa olevan hallitseva. Mistä lajin kiinnostavuus sitten rakentuu, kun kirkkaat valotaulut ja fanituotteet puuttuvat ympäriltä? Riittääkö se?

“Mielestäni lajin hienous on verrannossa amerikkalaiseen jalkapalloon. Periaatteessa ottelutapahtuma on tempoltaan hyvin rauhallinen. Sitten kun tapahtuu, niin tapahtuu hetkessä paljon asioita”, kertoo Jokela.

Koskisen mielestä baseballin hienoin puoli on syöttäjän ja lyöjän välinen kaksinkamppailu.

“Baseballissa jännite on syöttäjän ja lyöjän välillä. Kenttä on sitten enemmänkin vain syöttäjän tukena. Pesäpallossa taas on enemmänkin lyöjä vastaan kenttä. Pidän tästä selkeästä vastakkainasettelusta.”

Kohta se nähdään. Vettä ei sada, vaan se ikäänkuin leijuu ilmassa. Toukokuinen luonto on juuri puhkeamassa loistoonsa. Sukkuloin kosteassa perjantain alkuillassa läpi vihreän eri sävyjen. Ristkarin kenttä siintää jo edessä.

Suomen ainoa

Kuva: Jani Uhrman

Törmään melkein verkkoaitaan, johon ripustettu nuoli ohjaa minut oikealle. Kuljen kentän laitaa myötäilevää polkua. Etuvasemmalle aukeaa kenttä, jolla kopittelee kahden eri joukkueen asuihin sonnustautuneita pelaajia. Kopittelu jatkuu… ja jatkuu… ja jatkuu. Olin katsonut ottelun alkavan kello 18, mutta nyt kello on jo reilusti yli kuuden. Ounastelen tämän liittyvän johonkin lajille ominaiseen ottelutapahtuman proseduuriin ja säilytän malttini. Odotan.

Ajattelen kuitenkin, että ei tämä nyt ihan hirveän yleisöystävällistä ole ilmoittaa julkisesti varsinaisesta alkamisajasta poikkeavaa kellonlyömää. Tosin se sopisi hyvin kaavaan. Ei yleisöä ole täällä muutenkaan juuri huomioitu. Tai siis mitä yleisöä.

Ottelun alkamista odotellessa tulee väkisinkin pohdittua, että kumpi tulee ensin: muna vai kana? Onko se ylimielisyyttä odottaa ihmisiä tapahtumaan, jonka eteen ei ole tehty mitään? Tai toisaalta riittääkö, että yleisön huomioi vasta sitten kun se saapuu, jos se saapuu? Vai halutaanko tapahtumaan edes ketään? Pienillä panostuksilla tapahtumasta voisi saada edes himpun verran lähestyttävämmän. Vähän musiikkia, pieni tulostaulu, pari termaria kahvia. Niillä mentäisiin jo pitkälle. Yleisön pysyminen ottelun tilanteen tasalla sekä kahveissa saattaisi houkutella satunnaisia kulkijoita paikalle toistekin.

Toisaalta ymmärrän kyllä myös Piratesin puolta tässä. Jo seuran ja joukkueen pyörittäminen vaatii runsaasti pyyteetöntä työpanosta, eikä nykymaailmassa talkoovastuut leviä kovinkaan useille harteille. Tyydytään tähän. Kenttä on jo sinänsä hyvä osoitus aktiivisesta toiminnasta, vaikka se ei stadionin määreitä ihan jokaisessa keskustelussa täyttäisikään.

Joukkueen alkuun käyttämä kenttä Lahden Pirttiharjussa ei Koskisen mukaan täyttänyt baseball-kentän mittoja ja seura tarvitsi uuden kenttäalueen käyttöönsä.

“Valmentaja Simopekka Vänskä katseli mahdollisia ja sopivan kokoisia kenttiä Google Mapsin kautta. Tonttilan kenttä löytyi ja otettiin yhteys kaupunkiin.”

Kaupungin kanssa kaikki meni sujuvasti ja kentän rakentaminen voitiin aloittaa. Avustuksia kentän rakentamiseen saatiin pesäpalloliitolta ja ylijäämä-tekonurmia kaupungilta. Muuten rakennustyöt kustannettiin baseball-yhteisön taskuista. Kentän avajaisia vietettiin elokuussa 2016 ja valmistuessaan se oli Suomen ainoa pelkästään baseballin pelaamiseen tarkoitettu kenttä.

“Lahden kenttä ei ole enää ainoa Suomessa. Käpylässä on yksi baseball -kenttä ja Myllypuroon on tulossa toinen. Meidän kenttä on tosin ainoa, joka ei ole niin sanottu yleiskenttä, vaan on pelkästään seuran käytössä. En olisi uskonut, kun Antin (Vinni) kanssa pistettiin toimintaa pystyyn, että joskus täällä pelataan vielä omalla kentällä”, kertoo Koskinen.

Game on!

Nyt kentällä tapahtuu liikehdintää siihen malliin, että ottelu saattaisi alkaa. Kotijoukkue Pirates asettuu ulkokentälle ja vierasjoukkue Helsingin Puumat lähettää kotipesälle ensimmäisen lyöjän. Puumat on ainoa SM-sarjan joukkueista, joka on ollut mukana karkeloissa alusta lähtien. Joukkueen dugoutissa (vaihtoaitiossa) keskustellaan sekä englanniksi että espanjaksi.

Kuva: Jani Uhrman

Pallo lähtee syöttäjän kädestä ja lyöjä sutaisee ilmaa. Pallo napsahtaa catcherin hanskaan. Tuomari suorittaa omat terävät rituaalinsa.

“Baseballin huipulla pallon matka syöttäjän kädestä catcherin räpylään kestää 0,35 sekuntia, joten jos lyöjä räpäyttää silmiään on hän missannut syötön. Tilanteissa pitää ennakoida”, sanoo Jokela.

Tämä ei sitten selvästikään ollut Baseballin huipulta. Pystyin seuraamaan pallon lentoa ihan silmämääräisesti ilman hidastuksia. Horinsontaalisesti tapahtuva syöttö on vain yksi baseballin ja kotoisen pesäpallon suurista eroista. Baseball on pesiksen kantalaji, josta kansallislajimme on yksinkertaistettu ja muokattu suomalaiseen mielenjuoksuun paremmin sopivaksi.

“Sanoisin, että lajit ovat luonteeltaan täysin erilaisia. Pidän sitä enemmänkin tietämättömyytenä rinnastaa näitä lajeja liikaa. Ymmärrän toki, että perehtymättömille nämä saattavat näyttäytyä hyvinkin päällekkäisinä asioina”, sanoo Koskinen.

Tosiasia kuitenkin maassamme on se, että pesäpallon juuret ulottuvat viime vuosituhannen alulle ja baseballin juuret taas sen lopulle. Mitään varsinaista valtataistelua ei siis pääse edes syntymään. Yhtälailla totta kuitenkin lienee, että pesäpallon vahvat perinteet Suomessa on yksi suurimmista baseballin laajempaa rantautumista jarruttavista tekijöistä.

“Varsinkin vanhan kansan silmissä pesäpallo on se ainoa oikea ja jopa lajin olemassaoloa maassamme kyseenalaistetaan tällä perusteella. Monella muulla lajilla ei ole tällaista luontaista “kilpailijaa”, joten sikäli tilanne ei ole meidän kannaltamme mikään hirveän helppo”, Koskinen pohtii.

Ei kultaa eikä kunniaa

Yritän pysyä laskuissa juoksujen määrästä. Aluksi tämä onnistuukin kivasti. Toisessa vuoroparissa Piratesilla tapahtuu pari ratkaisevaa virhettä ja Puumat saa kotiutusmyllyt jauhamaan. Tulostaulun puuttuessa en ole tilanteesta enää varma, enkä jaksa edes yrittää.

Kuva: Jani Uhrman

Pirates pelaa nyt siis viidettä kauttaan baseballin pääsarjassa, mutta jahtaa edelleen ensimmäistä voittoa. Siis yksittäisen ottelun voittoa. Realismi on Koskisen mukaan matkassa eikä mestaruuksia vielä havitella. Pitkälle aikajänteelle on kyllä lyöty ainakin suuntaa antavia kilpailullisia ääriviivoja.

“Tavoitteet on kasvattaa kilpailurutiinia ja toisaalta pienentää tasoeroa muihin joukkueisiin nähden. Pyrkimys tulisi olla pelaamaan kaikki 9 inningiä otteluissa.”

Sääntöjen mukaan juoksumääriä tarkastellaan viidennen ja seitsemännen vuoroparin jälkeen. Jos ero on tuossa vaiheessa liian suuri ottelun mielekkään jatkamisen kannalta, keskeytetään ottelu siihen. Näillä säännöillä pyritään estämään tuloksellisten erojen repeämistä liian suuriksi.

“Me annetaan mestarijoukkueisiin nähden liikaa tasoitusta sillä, että meidän syöttäjämme olisi heillä ihan korkeintaan kakkos- tai kolmossyöttäjiä. Meillä ei ole Suomenkaan tasolle huippusyöttäjiä, jotka toisivat mukanaan variaatioita. Nyt kun vastustaja katsoo meidän kaksi syöttöä, he tietävät jo mitä sieltä on tulossa. Totta kai pitkässä juoksussa tavoitteena on saavuttaa myös menestystä ja olisi kiva, että Pirates taistelisi Suomen mestaruuksista. Tämän hetkisellä materiaalilla se vaan ei ole realismia”, sanoo Koskinen.

Tällä hetkellä Piratesin listoilla on 30-40 jäsentä, joista aktiivisia on 15. Uusien pelaajien rekrytoimiseen on jatkuva tarve.

“Tarve uusille pelaajille on jatkuva. Meillä ei ole Lahdessa isoja baseballin suurmaista muuttaneita yhteisöjä ja olisi hyvä kun pelaajat saataisiin tutustutettua lajiin nuorempana. Hyvin moni aloittaa lajin vasta aikuisiällä ja se tietysti rokottaa kehittymisen lisäksi myös lajirutiinia. Olisi hienoa kun jo valmiiksi kovan heittokäden omaavia pesäpalloilijoita saisi innostumaan enemmän myös baseballista”, toivoo Koskinen.

Akuutista pelaajatarpeesta kertoo hyvin se, että myös allekirjoittanutta yritettiin rekrytoida joukkueeseen kesken haastattelun.

Junioritoimintaa ei ole saatu pienistä ponnistuksista huolimatta Lahdessa jalkeille. Junioritoiminnan puuttuminen on Koskisen mukaan yksi suomalaisen baseballin suuria haasteita.

“Suomessa oli lajin junioritoimintaa 2000-luvun alussa ja sen jälkeen se hyytyi. Nyt on taas pari junnukuviota pääkaupunkiseudulla. Kun toiminta lepää vain parin seuran harteilla, on juniorijoukkueisiin otteluiden puutteen takia hankala puhaltaa kunnolla tuulta purjeisiin. Jos on yksi tai kaksi juniorijoukkuetta, on kilpatoimintaa pakko lähteä hakemaan ulkomailta. Siinä taas tulee resurssit vastaan.”

Peli jatkuu aina seitsemännen vuoroparin loppuun saakka, jonka jälkeen ottelu julistetaan lukemissa 12-23 ratkenneeksi. Puumat siis avasi kautensa voitolla. Pirates taas jäi yhä metsästämään SM-sarja -uransa ensimmäistä voittoa. Ottelun alun viivästymiseenkin löytyi myöhemmin syy www.baseball.fi -sivustolta.

Kuva: Jani Uhrman

“Usvainen keli, mutta lähes sateetonta. Ottelu alkoi hieman myöhässä, kun vierasjoukkueen valmentajan autosta loppui polttoaine ja tuomarikin oli hänen kyydissään.”

Että sillä lailla. Vahvaa puuhastelun makua kyllä. Silti, tai ehkä juuri siksi, kiinnostukseni heräsi. Menen uudestaan. Seuraavalla kerralla otan tosin ruutupaperia henkilökohtaisen tulospalvelun ylläpitämiseksi ja pari ekstra-olutta reppuun.