Kuvat: Antti Sepponen

Roope Suonio oli toukokuussa 2015 Los Angelesissa, kun hänen puhelimensa päästi merkkiäänen. Whatsapp -ryhmään pullahtaneessa viestissä ilmoittettiin, ettei 50-luvulta lähtien lahtelaisen koripalloilun lippua liehuttaneen Namikan pelastamiseksi ollut enää mitään tehtävissä. Lippulaiva oli ajautunut talousongelmien ristiaallokossa karikkoon, jossa sen runkoon oli tullut korjaamattomia kolhuja. Suonio vastasi viestiin tiedustelulla: ruvetaanko heti selvittämään mitä sitten voitaisiin tehdä?

Namikan pelastusta puuhaillut pieni ryhmä lahtelaisia koripalloentusiasteja pisti pallon pyörimään ja aloitti tiiviin tapahtumasarjan, jonka seurauksena nyt kirjoitetaan mastokaupungin koripallohistoriaa. Kesäkuussa Namika Lahti ajelehti lopulta konkurssiin ja vielä saman kuukauden aikana kirjoitettiin nimet alle uuden seuran perustamiskokouksessa. Lahti Basketball oli syntynyt. Kuin sattumien summana tulokkaalle myönnettiin villillä kortilla paikka Divisioona 1 B:een, valtakunnan kolmanneksi ylimmälle sarjaportaalle.

 

Toiminnanjohtajasta on moneksi

Roope Suonio palkattiin seuran toiminnanjohtajaksi tammikuussa 2016. Ainoa asia mikä alkurypistyksen puhtaalla laji- ja kotiseuturakkaudella uurastaneen miehen elämässä muuttui oli se, että nyt Suonio saa tekemästään työstä taloudellisen muistutuksen kuukausittain tililleen.

– Alusta alkaen oli ajatus, että minä rupean tätä hoitamaan. Liikkuvien osien määrä seuratoiminnassa on suuri. On siis tärkeää, melkeinpä elinehto, että joku voi tehdä tätä täyspäiväisesti.

Seuran eteen töitä tekevien roolit muotoutuivat automaattisesti jokaisen vahvuuksia mukaillen, eikä niistä ole sen enempää keskusteltu. Suonion valinta seuran toiminnasta vastaavaksi ei ollut kaukaa haettua, sillä hän on pitkän linjan ammattikoripalloilija ja pidetty henkilö lajipiireissä. Seurakontakteista ja pitkästä pelaajataustasta ei ole ainakaan ollut haittaa siinä, miten Suonio työtään hoitaa.

Erityisen tärkeänä hän pitää työssään sitä, että pelaajat voivat mahdollisimman hyvin. Suoniolla on itsellään käytännön esimerkkejä niin hyvistä kuin huonoistakin seuraorganisaatioista, joten ainakin tavoitemallit löytyvät omasta historiasta. Hänen oma peliuransa on myös vielä niin tuoreessa muistissa, että pelaajien osaan samaistuminen on helppoa.

– Etenkin vierastyöläisten kohdalla olen nähnyt sellaisia paikkoja, joissa kenenkään ei pitäisi joutua asumaan. Pelaaja vaan viedään vieraassa kulttuurissa sinne luukkuun, ja sen jälkeen olet omillasi siellä. Haluamme hoitaa asiat siten, että maineemme on jopa yksi valttikortti pelaajaneuvotteluissa.

Lämpimikseen Suonio ei näistä tavoitteista juttele, vaan pelaajien hyvinvoinnin eteen tehdään oikeasti oikeita asioita. Se osaltaan venyttää toiminnanjohtajan toimenkuvaa hyvinkin laajalle, eikä mistään “ysistäviiteen” -työstä voi hyvällä tahdollakaan puhua.

– Ei tässä voi tunteja laskeskella. Voi miettiä, että kuuluuko työaikaan viettää sunnuntai-iltana 2,5 tuntia jenkkivahvistusten kanssa Prismassa totuttelemassa paikalliseen markettikulttuuriin. Pääasia kuitenkin, että homma toimii. Liukuvammat työajat sopivat minulle kyllä mainiosti.

Muutenkin Suonio operoi laajalla säteellä. Päivittäisiin rutiineihin kuuluu pelaajien asioiden hoitamisen lisäksi muun muassa suhdetoimintaa sidosryhmien kanssa, markkinointia, kirjoittamista, pankkiasioita, toimistorutiineja, treenejä, pelien analysointia valmentajien kanssa ja paljon muuta.

Pitkän linjan korismiehen elämä jatkuu siis osana joukkuetta koripallokauden rytmissä, niin kuin se on mennyt siitä lähtien kun hän 7-vuotiaana ensi kertaa liittyi Namikan joukkueeseen.

– Olen itse kasvanut lahtelaiseen koripalloiluun ja Namikalla seurana on ollut minulle tärkeä rooli kasvattajana. On hienoa, että voin peliuran loputtua tehdä asioita lahtelaisen koripalloilun hyväksi.

Suonio itse kulki lahtelaisen väylän ensin kaupungin edustusjoukkueeseen ja siitä lajin kansalliselle huipulle. Hän tietää siis varsin hyvin millaisen kannustimen kotikaupungin edustusjoukkue uraansa puntaroivalle nuorelle tarjoaa. Saman tiesi myös liuta muita eri alojen asiantuntijoita, jotka tarjosivat osaamistaan uutta seuraa perustaneen ydinryhmän tueksi.

Daniel Wardin ja Sebastian Laineen roolit seuran talous- ja suhdetoiminnan rakentamisessa ovat olleet todella merkittävät. Paljon on ollut hienoja ihmisiä pistämässä uutta alkua jalkeille. Väheksyä ei sovi myöskään ensimmäisellä kaudella joukkueelle kasvoja antanutta Vesa Mäkäläistä, joka teki rakkaudesta kotikaupungin koripalloilua kohtaan melkoisen “uhrauksen” uransa suhteen. Veskulla kun olisi ollut vientiä pääsarjassakin.

 

Jami Luhtanen haluaa pitkäjänteisyyttä ja pysyvyyttä

Jos Suonio ei ole mikään mediaani-toiminnanjohtaja, ei myöskään Jami Luhtanen asetu ihan tavallisen hallituksen puheenjohtajan muottiin. Hän ei tyydy vain heiluttelemaan nuijaa ja valitsemaan kokousviinereitä, vaan haluaa olla mahdollisimman paljon käytännön toiminnassa mukana. Hän vastaa pääosin seuran hallinnollisesta ja taloudellista puolesta.

Luhtaselle koripallo tuli “sukurasitteena”. Hän  muistaa hengailleensa korishalleilla niin pitkään kuin on tolpillaan pysynyt ja pelasi Lahdessa pitkän, aikuisuuden kynnykselle asti ulottuneen junnu-uran. Nyt paluu lahtelaisen koripalloilun pariin tapahtui seurapomona.

– Kyllä siinä kaikki kivet koitettiin kääntää Namikan hyväksi. Melko pian kuitenkin valkeni, ettei seuran pelastamiseksi ollut enää mitään tehtävissä. Piti ryhtyä toimiin, joilla lahtelainen edustuskoripalloilu voitaisiin turvata.

Hihat käärittiin ja homma eteni hitaasti, mutta varmasti. Kupletin juoni kuitenkin muuttui merkittävästi, kun Namikan junioreille tarjottiin villiä korttia valtakunnan kolmanneksi ylimmälle sarjatasolle. Lahdessa on yksi Suomen suurimmista junioriseuroista ja vahvat lajiperinteet, joten kaupungin säilyttäminen mahdollisimman ylhäällä kansallisessa korishierarkiassa oli myös päättävien elimien tahtotila. Junioriseuralla ei kuitenkaan ollut intoa tai resursseja tuota villiä korttia käyttää, joten sitä tarjottiin eteenpäin Lahti Basketballille. Tämä tietysti oli hyvin luontaista, sillä yksi Lahti Basketballin toiminnan kulmakivistä on alusta asti ollut lahtelaisen pelaajapolun turvaaminen. Nykyisin myös mastokaupungin junioriseura toimii Lahti Basketballin lipun alla.

Luhtanen ei puhu mielellään kilpailullisista tavoitteista, vaan hänen mielestään kilpailullinen menestys tulee ikäänkuin sivutuotteena sitten, kun seuran perustukset on saatu rakennettua tarpeeksi vahvoiksi tekemällä oikeita asioita myös kenttien ulkopuolella. Suomalainen joukkueurheiluhistoria tarjoaa runsain mitoin varoittavia esimerkkejä pitkäjänteisyyden puutteesta ja sen ikävistä seurauksista.

– Seurojen kuoppaamisia on nähty lähes jokaisessa kaupungissa, eikä vanhoista perinteikkäistä seuroista ole jalkeilla enää kovinkaan montaa. Toki toisten ongelmat ovat hyvänä muistutuksena takaraivossa, mutta pääsääntöisesti emme halua vain keskittyä varomaan muiden sudenkuoppia, vaan tehdä ihan omaa juttuamme omalla tavallamme.

Vaikka uuden seuran taustoilla toimivista onkin vahvat siteet Namikaan, oli alusta asti tärkeä tehdä selväksi ettei Lahti Basketball ole mikään Namika valeasussa. Vanhojen haamujen tiedettiin kummittelevan monella rintamalla, ja uskottavuuden kannalta oli tärkeää tehdä pesäero menneeseen. Namikan työntekijöitä ei ole mukana Lahti Basketballin ydintoiminnassa, ja uusi porukka onkin onnistunut löytämään näkökulmia hieman totuttujen normien ulkopuolelta.

Uudet seuravärit aiheuttivat hieman sydämentykytyksiä myös toisesta suunnasta. Lahden tiiviin ja hieman konservatiivisen korisyleisön suhtautumista muutokseen jännitettiin. Lopulta huokaistiin helpotuksesta, kun Namikan peleistä vuosien varrelta tutut kasvot toisensa perään löysivät Suurhallin katsomoon uuden seuran taakse. Luhtasen uskoo sen olevan yksi osoitus siitä, että melkoisen radikaalikin muutostyö on saatu hoidettua hyvin ja hienovaraisesti.

– Alusta asti on ollut tavoitteena viestiä, ettei historia häviä eikä kenenkään varpaille olla astumassa. Lahtelaisen koripalloilun asialla tässä ollaan. On ollut hienoa nähdä, että jo valmiiksi koripalloa seurannut yleisö on seurannut mukana. Myös uuden yleisön löytäminen halleille on tärkeää jatkumon kannalta, ja siihen onkin erityisesti panostettu.

Vaikka Luhtanen ei siis haluakaan asettaa mitään kilpailullisia tavoitteita tai linjavetoja, näkee hän realistisena, että Lahtelainen koripallojoukkue voisi pelata pääsarjassa 3-5 vuoden päästä. Hänen toiveenaan on, että pitkäjänteisellä työllä muodostetaan uusi toimintakulttuuri, jonka johdosta lahtelaiseen koripalloiluun luodaan uutta ilmettä ja pysyvyyttä.

– Olisi kiva, jos vaikka vielä 15 vuoden päästä voisin mennä nauttimaan lahtelaisesta huippukoriksesta hyvin hoidetun Lahti Basketballin ottelutapahtumassa.

Yleisöä ei voi pitää itsestäänselvyytenä

Uuden yleisön hankkiminen urheilutapahtumiin on Suomessa työlästä, eikä sillä saralla voi oikeastaan mitään pitää itsestäänselvyytenä. Nykyihmisille on tarjolla niin paljon erilaisia virikkeitä, että urheiluseuroilla on huomattavasti kovempi työ kamppaillessaan maksavasta yleisöstä kuin 20 vuotta sitten. Enää ei riitä, että hommaa pyöritetään verkkarit jalassa palloseura -meiningillä ja oletetaan asioita. Myyntiin ja markkinointiin on panostettava, mikäli ihmiset halutaan saada kiinnostumaan.

Tämä tiedostettiin Lahti Basketballin taustoilla alusta lähtien. Yhtenä hyvin tärkeänä osasena pidettiin sitä, millaisena seura yleisön silmissä näyttäytyy. Ollakseen toimiva, ei tarvitse aina olla monimutkainen. Lahti Basketball sai Luhtasen kontaktien avulla Mainostoimisto Ilmeen graafikon viikoksi käyttöönsä logon suunnittelua varten. Ilmeeseen toimitettiin NBA-seura Brooklyn Netsin logo ja sanottiin, että tätä halutaan. Parin päivän päästä ensimmäisiä vedoksia tarkastettaessa ensimmäinen versio hyväksyttiin. Seuran nimi oli myös alunperin vain työnimi, joka sitten vain jäi elämään. Paljon sattumaa siis liittyy tämän seuran ensiaskeliin.

 

Seuran visuaalinen ulkoasu ei ole sattumaa

Jos osittain sattumaakin, liittyy seuran visuaaliseen ulosantiin myös paljon suunnitelmallisuutta. Siitä hyvänä todisteena on Tommi Mustaniemi, jolla seuran eteen freelancerina töitä tekevänä graafikkona on vahvasti näppinsä pelissä siinä, millaisena Lahti Basketball meille tänä päivänä näyttäytyy.

– Jami (Luhtanen) kyseli tuntisinko ketään, joka voisi lähteä tekemään graafikoksi tähän, mun opiskelijoita muotsikasta tai muita. Aistin kyllä sivulauseessa, että siinä kokeiltiin myös kepillä jäätä minun kiinnostukseni suhteen. Lähdin ihan samantien mukaan, sitä ei tarvinnut edes miettiä.

Vaikka Mustaniemen titteli seurassa on graafikko, käsittää hänen työnkuvansa viestintää, markkinointia ja niiden kehittämistä laajemminkin. Mustaniemellä ei ole roolia seuran hallinnollisella puolella ja hän uskoo, että voi tavallaan ulkopuolisena tuoda freesejä näkökulmia seuran visuaaliseen viestintään.

– Seuran logo oli valmiina kun hyppäsin mukaan. Oikeastaan kaikki muu on enemmän tai vähemmän minun käsialaani. Ideoita tulee koko porukalta ja niitä sitten pureskellaan kimpassa ja mietitään ovatko ne sellaisia, joita kannattaa viedä eteenpäin. Nautin seurajohdon puolelta vahvaa luottamusta. Minulla on siis hyvin pitkälti vapaat kädet tehdä asioita ja sen kautta tulee myös vastuuta. Minkään asian kanssa ei voi edetä puolivillaisesti.

Hienovaraista koriskansan ravistelua

Mustaniemi ei kokenut uuden seuran taustalla vaikuttavaa Namikan perintöä kovinkaan haasteellisena. Viestinnässä on toki otettava huomioon se, että uudet värit edustavat nyt koko kaupungin korishistoriaa. Yhtä tärkeää on myös, että Lahti Basketball tekee nyt sitä historiaa ihan omalla tavallaan. Seuran graafisessa puolessa on huomioitu hyvin vähän, jos ollenkaan, Namikan perintöä. Ennemminkin Mustaniemen tarkoituksena on ollut hieman ravistella koripallokansaa hereille ja taputella tietä tasaisemmaksi myös mahdollisille uusille kannattajille.

– Kyllä minä näkisin, että nuoret on se ryhmä, joka on tulevaisuuden kannalta saatava mukaan. Miten siihen päästään tulee sen kautta, että ei lähdetä aliarvioimaan nuorta jengiä, vaan otetaan myös heidät ihan reippaasti mukaan. Juuri se selittää tietyt graafiset ratkaisut ja sen miten me näymme esimerkiksi somessa.

Fanituotteista saatavilla varoilla ei pyöritetä yhtään seuraa Suomessa. Sen sijaan fanituotteiden näkymiseen katukuvassa kätkeytyy paljon mielikuvallista ja markkinoinnillista hyötyä, jota Lahti Basketball on lähtenyt rohkeasti tavoittelemaan. Seuran pelkistetyt ja katu-uskottavat fanikamat ovatkin saaneet hienosti otetta Lahden katukuvassa ja koulujen pihoilla. Mustaniemi kertoo seuraavansa suurella mielenkiinnolla mitä tapahtuu muissa seuroissa ja esimerkiksi katumuodissa. Jos haluaa päästä osaksi katukuvaa ja ihmisten jokapäiväistä arkea, ei voi tarjota pelkästään ottelutapahtumiin suunniteltuja tuotteita..

– Logoihin ja graafiseen puoleen on panostettu viime vuosina Suomessa muuallakin. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa paikallinen FC Lahti, joka on noussut aivan uudelle tasolle sen suhteen miten seura ulospäin näkyy. Vaikka seurat ovat Suomessa taloudellisesti hyvin vaihtelevassa kunnossa, on valtakunnassa visuaalisesti hyvä draivi päällä ja se tarjoaa virikkeitä minunkin duuniini.

Mustaniemi näkee itsensä Lahti Basketballin mukana pitkäjänteisesti, eikä vain visuaalisen synnytystyön tekijänä. Hän haluaakin uskoa, että hänen tekemällään duunilla on ollut iso rooli seuran identiteetin kehittymisessä. Varsinkin alussa paiskittu duuni loi hyvän pohjan, jonka päälle on ollut hedelmällistä rakentaa uusia juttuja. Seuralle ei ole missään vaiheessa tyydytty tekemään puolivaloilla erilaisia materiaaleja käytettäväksi vain jossakin, vaan kaikkea tekemistä leimaa johdonmukaisuus myös isommassa kuvassa.

– Seuran ydinporukassa paistaa läpi nälkä viedä Lahti Basketballia eteenpäin. Oma intoni ei myöskään ole laantunut, vaan se nimenomaan kasvaa onnistumisien myötä.

 

Onnistunut tapahtuma on hyvin suunniteltu paketti

Seuroilla on omat kilpailulliset tavoitteensa, samoin kuin pelaajilla. Kannattajat taas janoavat menestystä ja hyviä aikoja. Vielä kilpailullistakin puolta merkittävämmäksi osaksi urheilubisnestä nousee nykyään viihdearvo. Sen tietää varsin hyvin myös Rap-artisti Brädinä tunnettu Kari Härkönen, joka toimii Lahti Basketballin hallituksessa ja on muutenkin aktiivisena osana seuran arjen pyörittämistä. Viihdebisneksen myrskynsilmäkkeessä työskentelevänä hänelle on ollut luontaista keskittyä tapahtumien viihdepuolen kehittämiseen ja nykyaikaisten viestintäkanavien hyödyntämiseen.

– Hallituksen jäsenyyden lisäksi minulla ei ole seurassa varsinaista titteliä. Olen tuonut omalta alaltani ajankohtaisuutta ja tässä päivässä kiinni olemista kaikkeen, mikä meiltä näkyy ulospäin. Haluan, että some toimii ja on ajantasalla. Minulle on tärkeää myös, että promokuvissa, mainoskuvissa ja fanituotteissa on kaikissa nykyaikainen, yhtenäinen ja tyylikäs tatsi.

Namikan entisenä junnuna ja kannattajana Härkösen suhde koripalloiluun ja etenkin lahtelaiseen koripalloiluun on vahva. Myös edustusjoukkueen ottelutapahtumat ovat tulleet vuosien saatossa miehelle kentän tasolta varsin tutuksi, sillä hän on toiminut Namikan matseissa kuuluttajana 20 vuoden ajan. Samalla tontilla Härkönen häärää edelleen, mutta nyt hänen vastuualueeseen kuuluu myös paljon muuta ottelutapahtumaan viihdearvoa rakentavaa toimintaa.

Härkönen tietää varsin hyvin, että nykyään ei pelkkä kilpailullinen menestys tai näyttävä peli riitä, vaan suurta osaa yleisön viihtyvyydessä näyttelee ottelun ympärille rakennettu tapahtuma ja sen toimivuus. Hän katseli pitkään huolestuneena kehitystä Namikan otteluissa, joissa käyvä väki “ukkoutui” ja “akkautui” voimakkaasti, eikä edes seuran omat juniorit käyneet viimeisinä vuosina paikan päällä joukkuetta kannattamassa.

– Konkreettinen asia, jonka otin tavoitteekseni oli tuo yleisön ikäjakauman muuttaminen. Otteluihin toivotetaan tietysti kaiken ikäiset tervetulleeksi, mutta varsinkin sitä nuorisoa kaivataan katsomoihin lisää. Olisi todella hienoa, jos korismatseista saataisiin Lahdessa rakennettua “coolia”. Sellainen tapahtuma, jossa olisi kiva käydä ja tavata kavereita. Ilokseni olenkin saanut jo nyt huomata, että lajiin sen enempää vihkiytymättömätkin tulevat kaupungilla kyselemään seuran kuulumisia. Jotain on siis tehty oikein.

Koripallo-ottelussa on kolme taukoa. Lyhyempiä pelinaikaisia katkoja tulee myös runsaasti aikalisien johdosta. Katkonainen pelinkulku luo haasteensa kokonaispaketin kasaamiseen, sillä hyvin suurella riskillä siitä aiheutuu kömpelöitä hiljaisia hetkiä tunnelmaa leikkaamaan. Härkönen näkee tässä kuitenkin myös mahdollisuuden. Jos tauot pystytään valjastamaan oikein, on niissä suuri potentiaali myös tapahtuman kokonaistunnelman kasvattamiseen. NBA-narkomaaniksi tunnustautuva Härkönen sanoo tapahtumien esikuvien löytyvän rapakon takaa lajin synnyninmaasta USA:sta, mutta myöntää että ihan samassa mittasuhteessa ei show-puolta pystytä Lahti Basketballin tapahtumiin tuomaan.

– Pienillä asioilla voidaan tehdä ottelutapahtumasta viihdyttävämpiä kokonaisuuksia. Esimerkiksi kuuluttaja-DJ-yleisö -kolmiyhteys pitää saada toimimaan yhdessä niin, ettei väkinäisiä hiljaisia hetkiä pääse syntymään. Myös Lahti Basketball Dance Crewn roolia on pyritty viemään pelkästä tanssimisesta enemmän taukokisoja vetävän ja yleisöä viihdyttävän otteluemännöinnin suuntaan.

Puitteet hienolle koristapahtumalle ovat Lahdessa kunnossa. Urheilutalolla oli oma henkensä, joka mureni samalla kuin Urkin seinät moukaroitiin maan tasalle. Suurhalli tarjoaa kuitenkin hienon nykyaikaisen alustan otteluiden järjestämiseen ja yleisön viihdyttämiseen. Härkönen toivoo kuitenkin kaupungin puolelta vähän tilannetajua tilojen käytön suhteen. Lahti Basketball on Suurhallin koripalloareenan näkyvin vuokralainen ja he toivoisivat hieman vapaampia käsiä hallissa toimimiseen.

– Haluaisin kaupungilta kädenojennuksen hienon kotiareenan somisteluun omaksi näyttäväksi kotiluolaksemme. Olemme näkyvin ja vetävin käyttäjä, ja tämä voisi näyttää vähän enemmän meidän hallilta. Olen toki tosi tyytyväinen, että parketin ulkoreunat saatiin seuran värien mukaisesti mustaksi lattian vaihdoksen yhteydessä, mutta toivottavaa olisi että täällä huseeraaminen onnistuisi vähän vapaammin.

Tekijöidensä näköinen seura

Suonion ja Luhtasen tavoin Härkösen ajavana voimana seuratoiminnassa on lahtelaisen koristarinan jatkuminen ja pelaajapolun pitäminen avoimena junioreista kaupungin edustusjoukkueeseen ja siitä eteenpäin mahdollisesti vieläkin korkeammalle tasolle. Hän kertoo olevansa erittäin onnellinen siitä, että he päättivät hypätä tuleen, vaikka koripalloseuran perustaminen tuntuikin suurelta tuntemattomalta. Kenelläkään ei ollut valmiiksi tietämystä eikä osaamista seuratoiminnan keskiöstä. Osaamista on kuitenkin tullut käytännön kautta, välillä kantapäät ruvella, ja nyt Lahti Basketball näyttäytyy kansalle erittäin tyylikkäänä, toimivana ja hyvin hoidettuna. Ehkä juuri se onkin ollut yksi Lahti Basketballin menestyksen avaimista: seura ei ole syntynyt minkään valmiin kaavan mukaan, vaan se on muotoutunut sitä pyörittävien ihmisten näköiseksi.

– Kolme kovaa P:tä: paikallisuus, perinteet ja pitkäjänteisyys. Perinteet tarkoittavat tässä koripallokaupungin perinteiden lisäksi myös niitä perinteitä, joita Lahti Basketball luo koko ajan mennessään eteenpäin.

Tähän on hyvä päättää tältä erää. Tarina jatkuu…