Kuva: Jani Uhrman

Lahti on 113-vuotias kaupunki ja Päijät-Hämeen maakuntakeskus. Se on kehittynyt kaupungiksi ensin kylästä ja sitten vanhasta Hollolan kauppalasta. Lahden vuosikymmenten takaisen suuren väestönkasvun tukipilari oli siinä, että kaupunkiin tultiin työpaikkojen ja suotuisampien elinseutujen toivossa muualta. Voikin hyvällä omallatunnolla sanoa, että pitkällä aikajanalla kaikkein lahtelaisinta on ollut se, että juuret nimenomaan ovat muualla kuin Lahdessa.

Syvemmälle uutta vuosituhatta luodatessa kaupunkiin on juurtunut myös syntyperäisiä lahtelaisia useamman polven takaa. Samalla on tultu uusien kysymysten äärelle: mitä muuta Lahti on kuin suuri suomalainen pikkukaupunki? Tai vielä syvemmin: mitä lahtelaiset ja lahtelaisuus ovat? Onko ylipäänsä olemassa jotain kollektiivista ‘meitä’, joka on koottavissa yhteisen sateenvarjon alle?

Kaupungin päättäjät painivat samojen kysymysten äärellä. Lahden päälle liimataan jatkuvasti erilaisia etikettejä, joista toisten liimapinta kestää paremmin. Toiset taas lennähtävät irti ensimmäisessä tuulenpuuskassa. Urheilukaupunki, puuseppien kaupunki, ympäristökaupunki, logistiikkakaupunki, Business City, muotoilukaupunki, pyöräilykaupunki, kulttuurikaupunki, opiskelijakaupunki, valitse oma suosikkisi. Lista jatkuu loputtomiin ja haulikkoammunta saa katuja kuluttavan kansalaisen vieläkin suuremman hämmennyksen tilaan.

Onko kaupungin ja kaupunkilaisten identiteetti jotain, minkä me haluamme kuulla ylhäältä käsin ja miten se sekoittaa soppaa? Vai onko kaupunkilaisten yllä leijuva ja heitä määrittävä ”kattonimike” asia, joka sittenkin määräytyy kaduilla, kujilla, grillijonoissa, koulujen pihoilla, kenttien laidoilla ja työpaikan kahvihuoneissa.

Itseäni nämä kysymykset kiinnostavat kovasti ja ajattelin viettää osan kesästä niiden äärellä. Juttusarjassa tutkiskelen lahtelaisuutta erilaisista vinkkeleistä. Löytyykö yhteisiä nimittäjiä, ja jos löytyy, mistä ne juontavat juurensa? Toivon, että syksyllä pääsen vetämään jonkinlaisia yhdysviivoja lahtelaisen kaupunki-identiteetin ja lahtelaisuuden eri tasojen välille, jos sellaisia siis löytyy.

Jostain on lähdettävä. Itsekkäänä ihmisenä aloitan mieluusti aihiolta, jota itse pidän suurena lahtelaisuuden inspiraation lähteenä, nimittäin musiikista. Miten erilaiset musiikkityylit ja niiden ympärille muodostuneet liikkeet ja nuorisokulttuurit ovat vaikuttaneet lahtelaisuuden käsitteeseen? Tähän tulokulmaan löytyy kaupungista monta näkijää ja kokijaa. Olen valinnut muutaman.

Rouhea rock-kaupunki

Pekka “Devil” Virtanen on lahtelainen ammattimuusikko, joka on soittanut kitaraa yli 30-vuotta. Lapinlahden Linnut, Sleepy Sleepers, Leningrad Cowboys, Freud Marx Engels & Jung ja Pelle Miljoona ovat muutamia kokoonpanoja, joita hän on edustanut. Tämän lisäksi hän on soittanut mainosmusiikkia, teatterimusiikkia, tuottanut musiikkia ja toiminut studiomuusikkona. Yhtä paljon kuin musiikki, on hänen elämäänsä määrittänyt myös Lahti.

Kuva: Jani Uhrman

“Olen syntyperäinen lahtelainen. Hyvin lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta olen asunut koko elämäni Lahdessa ja hoitanut keikkailut täältä käsin. Koen itseni erittäin lahtelaiseksi”, sanoo Virtanen.

Muusikot ja musiikin saralla toimivat ihmiset ovat usein aktiivista kansanosaa ja he liikkuvat siellä missä nuoriso viettää aikaansa. Torit ja kokoontumispaikat ovatkin hedelmällisiä paikkoja löytää paikkakunnalle ominaisia piirteitä.

“Itse olen syntynyt 60-luvulla ja peilaan asiaa omaan nuoruuteeni 70- ja 80-luvuilla. Lahti on aina ollut hyvin amerikkalainen paikka, jossa esimerkiksi jenkkipellit olivat vielä hieman kovempaa valuuttaa kuin muualla. Se amerikkalaisuus näkyi ehkä myös siinä, että täältä on noussut paljon anarkistisia bändejä. Siinä on varmaan ollut jonkinlaista amerikkalaisen unelman ja vapauden etsimistä, kun vahvat nuorisokulttuurit ovat Kekkosen aikaan syntyneet”, kertoo Virtanen.

Varmasti tunnetuin lahtelainen vapauden ja anarkian äänitorvi on ollut Sleepy Sleepers, joka omana aikanaan säväytti, räväytti ja järkytti. Se kuitenkin nousi myös valtakunnallisesti tunnetuksi ilmiöksi, jonka taakse lahtelaisen aktiivisen kansan oli helppo asettua.

“Kyllähän paikkakunnat aina identifioituu sen mukaan, mistä heidät tunnetaan muualla. Sliipparit oli valtakunnallisesti iso nimi ja se yhdisti lahtelaisia taaksensa, vaikka musiikki tai anarkia ei olisikaan niin kiinnostanut. Ihan varmasti se on vaikuttanut sen ajan nuorten kykyyn kapinoida ja esimerkiksi nauraa itselle. Sitten sen perään se vaikuttaa heidän lapsiinsa ja niin edelleen”, sanoo Virtanen.

Kuva: Jani Uhrman

Sleepy Sleepers sitten myöhemmin helsinkiläistyi ja bändin toiminta muuttui sen myötä jonkin verran. Se kuitenkin mielletään edelleen lahtelaiseksi ilmiöksi, josta varsinkin sen ajan nuoruutta eläneellä kansanosalla riittää lukuisia tarinoita.
Helsinki ja sen läheisyys on muutenkin ollut Lahdelle kirous ja siunaus samassa paketissa. Sitä se on vielä tänäkin päivänä. Myös lahtelaisuuteen Helsingin läheisyys on Virtasen mukaan ajan saatossa vaikuttanut.

“Minusta tuntuu, että kaikissa paikoissa kehä III:n ulkopuolella ollaan vahvasti paikallisia ja verrataan itseä Helsinkiin tai sitten johonkin lähempään suureen kaupunkiin. Lahdessa se on tietysti Helsinki, ja ollaan jotenkin aina suhteessa Helsinkiin. Ainakin 70-luvulla Lahesta lähettiin stadiin takki melkoisen paljon auki auki ja yritettiin aina olla vähän enemmän kuin ehkä oltiinkaan. Nyt pääkaupunkiseudun kasvaessa ja maailman kaupallistuessa suhdetta Helsinkiin joudutaan ehkä tutkimaan hieman eri kantilta.”

Jos Lahden suhde Helsinkiin tulee olla uuden tarkastelun alla, muuttuu myös lahtelaisuus jatkuvasti kun uusia ilmiöitä ja nuorisokulttuureita nousee vallalle. Virtanen uskoo tietynlaisen rock-henkisen rouheuden kuitenkin säilyvän pienellä kulmalla lahtelaisuudessa riippumatta siitä, mihin suuntaan maailma on menossa.

“Lahtelaisuus on vuosien mittaan muuttunut. Lahtelaisuudesta ja Lahden meiningistä en ole itse nyt täysin kärryillä, kun ei tule pyörittyä niin paljon kulmilla. Varmasti uusien nuorisokulttuurien mukana lahtelaisuuteen tulee aina uusia juttuja ja pikkaisen jotain vanhaa aina poistuu. Lahtelaisuus ja rock sopivat mielestäni helvetin hyvin yhteen, vaikka ei puhuttaisikaan itse musiikista. Se on se henki.”

Omien kulmien edustamista

“Mastokaupungin mainosmies numero Uno”. Näin itseään tituleeraa omassa Lahti-anthem -kappaleessaan ‘Kotona’ Kari Härkönen, tunnetummin rap-artisti Brädi. Tottahan tuo on. Valtakunnallisesti tunnettu artisti esiintyy aina kontekstista riippumatta vahvasti lahtelaisena ja puhuu mukavasti kotikaupunkinsa pussiin. Eli ainakin mainosmiesten vahvassa top 3:ssa hän on, mikäli itsejulistettu kärkipaikka tuntuu jollekin liian paksulta.

“Syntynyt ja kasvanut lahtelainen, eikä täältä varmaan koskaan tule pois lähdettyä. Ammattini on nykyään kiertämisestä kiinni ja nyt nelikymppisenä ei varmaan ole koskaan ollut selkeämpää se, mikä on kodin ja tukikohdan merkitys. Lahtelaisuus on Brädin artistikuvassa ihan tosi iso palanen”, kuvailee mies suhdettaan kotikaupunkiinsa.

Härkönen on ammattinsa puolesta tekemisissä paljon sellaisissa porukoissa, joissa hän työskentelee ainoana lahtelaisena helsinkiläisten joukossa. Hän uskookin heijastavansa ulkolahtelaisten ystäviensä ja kollegoidensa kautta vahvan käsityksen myös siitä, millaisina hänet ja lahtelaiset nähdään ulkopuolisin silmin.

“Uskoisin että lahtelainen on koreilematon duunari, joka on tekemisestään ja asuinsijoistaan loppupelissä tosi ylpeä, vaikka saattaakin tuoda sen välillä esiin vähän oudossa valossa.”

Oudolla valolla Härkönen viittaa muun muassa muutamia vuosia takaperin mainetta niittäneeseen Lahti-blogiin, joka on ajan saatossa nostanut Lahtea korokkeelle varsinaisten mainosmiesten silmissä hieman epäsuotuisilla skuupeilla.

“Lahti-blogi on huikea esimerkki lahtelaisesta rososta ja kyvystä nauraa itselleen. Meillä on toki täällä ihan oikeitakin ongelmia, eikä niitä kohtaan sovi olla kevytmielinen. Lahtelainen kuitenkin osaa hienosti kääntää itseensä kohdistuvan kritiikin voimavaraksi. Silloin tällöin itselle nauraminen tekee ihan hyvää. Lahtelainen itsetunto taitaa loppujen lopuksi olla tosi hyvä”, Härkönen pohtii.

Rap-muusikin ja urheilun parissa varttunut Härkönen on omiaan tuomaan lisämaustetta pohdintaan lahtelaisuudesta. Urheilussa paikallisuus on tärkeää. Myös hip hop- ja rap-kulttuurissa omien kulmakuntien edustaminen on aina ollut keskeinen ajatus. Härkösellä on selvä näkemys siitä, mitä kautta kotiseutu-ylpeys on häneen juurtunut.

“Se, miksi Lahti on niin suuri asia minussa, on nimenomaan hip hop -kulttuurin ansiota, tai syytä. En tiedä miten asia suhteutuisi, jos olisin heijastellut sitä jonkin muun kautta. Me opiskeltiin jenkkien hip hop-kuvastot millintarkasti ja luotiin niistä omat räppi-raamattumme. Sitä kautta se oman paikkakunnan edustaminen oli tosi vahvasti esillä. Se on jumahtanut myös omaan siviilielämään ja persoonallisuuteen lähtemättömästi.”

Kuva: Jani Uhrman

Lahti on väkimäärään nähden pieni alue. Lyhyet etäisyydet puoltavat sitä, että joukko-identiteetti rakentuu ensisijaisesti kaupunkilaisuuden pohjalle, eikä esimerkiksi asuinalueen tai lähiön perusteella, kuten isommissa kaupungeissa saattaa käydä. Tämä taas on osaltaan vaikuttanut siihen, että kaupungin musiikkipiirit ja nuorisoryhmät muodostuvat yhtenäisiksi.

“Lahdessa on hyviä viitteitä. Kimpassa tehdään ja hyvää Lahti-vibaa kehitellään. Lahti on oikean kokoinen paikka hyvälle yhteishengelle eikä kompaktin koon takia pääse kuppikuntia syntymään liiaksi asti. Myös rap- ja musa-piireissä on aina ollut hyvää Lahti-henkeä ja varsinkin meidän hommissa on ollut tosi hyvä yhteen hiileen puhaltamisen meininki. Kaikki tuntevat toisensa, eikä kukaan uskalla olla jeesaamatta jos kysytään”, naurahtaa Härkönen.

Rap-musiikki on ollut Lahdessa todella näkyvästi esillä vuosituhannen vaihteesta lähtien ja joissain piireissä kaupunkia on tituleerattu jopa rap-pääkaupungiksi. Härkönen toivoo, että lahtelaisen räpin nousutarina ja siihen liittyvä yritteliäisyys on se lisämauste, jonka hänen edustamansa on lahtelaisuuteen tuonut.

“Meidän yritteliäisyys ja tietynlainen tuulimyllyjä vastaan taisteleminen on tuntunut tehneen vaikutuksen moneen. Jos se on se perintö, että meidän tarina inspiroi alan kuin alan lahtelaista uskaltamista ja omaan itseen ja tekemiseen uskomista, niin se on enemmän kuin hieno juttu.”

Torvessa on Rumblen koti

Joni “Destroy” Heikkilä on toisen polven DJ. Hänen isänsä Jouni Heikkilä oli 70-luvulla rakentamassa nuorisokulttuuria Catacombi -diskossa. Vaikka DJ:n käsite onkin sukupolvien välillä varmasti hieman elänyt, on pääperiaate edelleen sama. Levyt ovat pyöreitä. Jonin tekosia on yli kymmenen vuoden ajan Torvessa järjestetty Rumble -klubi.

Drum’n’bass musaa soittelen. Torvessa tulee Rumble -klubia täyteen pian kymmenen vuotta. Sitä ennen olen soittanut monissa eri paikoissa: Cumulus, Seurahuone, Pitkä Pub, Telakka, kaikki mahdolliset kokeiltu läpi. Torvesta löytyi koti. Siellä homma toimii aina hyvin, eikä tarvitse sumplia ja säätää eri paikkojen kanssa”, kertaa Heikkilä musiikillista ansioluetteloaan.

Hänen järjestämälleen Rumble-klubille löytyi Lahdessa aikanaan tyhjiö ja sitä myötä  tilausta. Klubilla käyvän porukan profiili on selvästi muuttunut sen kymmenvuotisen historian aikana.

“Kun muutin Helsingistä takaisin Lahteen, täällä ei ollut mitään säännöllistä klubia. Frendi kannusti aloittamaan ja siitä se sitten lähti. Nyt on selvästi käynnissä nuorennusleikkaus, sillä klubeilla käy paljon parikymppistä porukkaa. Kävijämäärät ovat myös hieman pudonneet. Siinä missä ennen sai Torven suht vaivatta lähes täyteen, on nykyään sata henkeä jo työn ja tuskan takana. Omalla ikäluokalla alkaa tietysti olemaan perhevastuita, eikä mahdollisuuksia ulkona käymiseen ole niin kuin ennen. Eipä sitä itsekään tule käyty juuri kuin omissa bileissä.”

Lahti on Heikkilälle tärkeä paikka ja kotikaupunki. Hänen mielestään Lahti on myös järkevä paikka asua. Heikkilä uskoo, että pääkaupunkiseudun laajentuessa myös moni helsinkiläinen ajattelee näin.

“Oli ihan avartavaa asua Helsingissä ja nähdä vähän oman ympyrän ulkopuolelle. Vaikka sitten vain havaitakseen, että se oma ympyrä onkin paras. Lahdessa kannattaa asua varsinkin vanhempana, kun on perhettä ja kaikkea.”

Musiikki on vienyt Heikkilää ympäri Eurooppaa. Hän palasi juuri Saksasta neljän keikan rundilta. Matkustaminen ja erilaisten klubien näkeminen antaa etäisyyttä ja skaalaa myös omien nurkkien tarkkailemiseen. Heikkilä ei kuitenkaan usko, että hänen Rumblensa näyttäytyy mitenkään erityisen lahtelaisena tapahtumana.

“Rumblen logossa on mastot ja hyppyrimäkiä on käytetty joskus markkinoinnissa. Rumble on Lahti, ja kaikki tietää kyllä sen. En kuitenkaan koe, että siellä käyvä porukka tai meininki profiloituisi mitenkään erityisen lahtelaiseksi. Ennemminkin Rumble yhdistää eri paikoista tulevia saman katon alle. Ehkä hyvä meininki on sitten lahtelaista. Positiivinen fiilis kaikilla jää aina Torvesta ja lahtelaisista.”

Heikkilän mielestä Suomen kulttuuri on niin nuorta ja väkeä niin vähän, ettei ihmisiä pysty tunnistamaan sen perusteella mistä kaupungista he tulevat. Hän uskoo, että kyse on enemmänkin mielikuvista ja ennakkokäsityksistä.

“Mä en näe suurta eroa esimerkiksi lahtelaisissa ja helsinkiläisissä. Suomessa on niin vähän porukkaa pienellä alueella, ettei täällä oikein ole sellaisia kaupunki-identiteettejä. Joku murre saattaa jossain kuulostaa vähän vieraalta, mutta se on aika pitkälti sitten siinä. Ehkä jotain vanhoja pinttymiä on olemassa. Tai joku voi muualla ajatella millainen Lahti on. En kuitenkaan usko niillä olevan tosielämän kanssa juurikaan tekemistä. Iso maa tämä tosin on. Kyllä tänne porukkaa vielä mahtuisi, jotta kulttuuri tästä rikastuisi.”

Kaikki kumpuaa kaduilta

Joni Heinosella on ollut näppinsä vahvasti mukana Lahtelaisen nuorisokulttuurin kehityksessä jo vuosikymmenien ajan. Hän on näkynyt ja kuulunut 60-luvulta lähtien muun muassa muusikkona, tapahtumajärjestäjänä, managerina, juontajana ja radioäänenä. 70-luvulla hän perusti Lahteen Catacombi -discon, joka on epäilemättä jättänyt voimakkaan muistijäljen monen sen ajan nuoren hippokampuksiin.

“Juristi minusta piti tulla, mutta tulikin vain tällainen”, naurahtaa Heinonen.

Heinonen on syntyperäinen lahtelainen. Hän on asunut pääosin koko elämänsä kaupungissa, vaikka joissain vaiheissa lähteminen olisi ollut kannattavaa ja jopa järkevää  töiden ja ammatillisten kuvioiden siirryttyä muualle.

“Täällä on aina ollut helppo ja mukava asua. Vuosien saatossa olen oppinut tuntemaan Lahdesta niin paljon ihmisiä, ettei tällaisia verkostoja halua jättää taakseen”, Heinonen sanoo.

Heinonen seuraa edelleenkin aktiivisesti lahtelaisen musiikin tilaa ja nuorison liikehdintää ja kertoo tietävänsä varsin hyvin minkälaisia kokoonpanoja kaupungissa on ja minkälaisia on syntymässä.

“Pyrin katselemaan lahtelaisia bändejä laajalti ja tällä hetkellä se on mahdollista, kun täällä järjestetään ja tapahtuu. Olen melkoisen ylpeä lahtelaisen musiikin voinnista tällä hetkellä ja tuolla syntyy paljon hyviä ilmiöitä. Täytyy mainita, että Pikku Hanhi on tehnyt tosi ison palveluksen. sieltä sunnuntai-illan jameista on lähtenyt monta soittajaa kokeilumielellä koittamaan. Itseluottamuksen löydyttyä vetävät nyt omia keikkojaan joko omalla nimellään tai bändin kanssa.”

Kulttuurielämä on Heinosen mukaan määrittänyt voimakkaasti sitä, miltä Lahti on ulospäin näyttänyt. Nimenomaan ihan siinä valtakunnallisen eturintaman takana on rynnitty vahvalla edustuksella.

“60- ja 70-luvuilla Lahdessa oli tosi vahva bänditoiminta. Sellaisia pinnan alla kuplivia keikkabändejä oli paljon. Sitten tuli tietysti Sleepy Sleepers, joka oli alun perin minun tiskijukkien sellainen vähän Sha Na Na-tyyppinen bändi. Tämä paremmin tunnettu sleepysleepismi ja show -meininki on sitten Madon ja Saken tekosia. Siitä tuli iso juttu silloin ja kyllähän se oli välillä ihan kreisiä meininkiä. Viimeksi kun Sliipparit oli torilla jossain öissä, niin yleisö oli kuin hautapaadet olisivat auenneet. Ei siinä paljon uutta porukkaa ollut paikalla”, pohtii Heinonen.

Kuva: Jani Uhrman

Lahti eli 60- ja 70-lukujen taitteessa voimakasta muutoksen aikaa. Kaupunkiin rakennettiin paljon uutta. Valitettavasti paljon vanhaa revittiin myös alas. Moderni rakennuskanta monen muun asian summana teki Heinosen mukaan kaupungista “Suomen amerikkalaisimman” ja se näkyi myös nuorison asenteissa ja ajatuksissa. Rock-musiikki kukoisti ja se takasi nuorison voimakkaan liikehdinnän.

“Uskoisin, että nuorison jakautuminen kahteen leiriin oli Lahdessa voimakkaampaa kuin monessa muussa kaupungissa. Rokuja ei tainnut juuri olla muualla kuin Lahdessa. Rokut opiskelivat ammattikoulussa ja popparit oppikoulussa. Välillä torilla oli koviakin mättelyitä. Toisaalta taas kaikki tunsivat pienessä kaupungissa toisensa. Se saattaa osaltaan selittää kaupungin hieman kovaa imagoa”, kertaa Heinonen.

Kovan kaupungin imago saattaa Heinosen mukaan osittain juontaa juurensa jo sotien jälkeisille ajoille, kun kaupunki eli kovaa kasvua sekä väkimäärän että teollistumisen tiimoilta.

“Lahteen on aina tultu paljon muualta. Tästä on kuljettu läpi eripituisilla pysähdyksillä. Nämä paikkakuntaan juurtumattomat “irtolaiset” ovat varmasti tuoneet levottomuutta kaupunkiin ja osaltaan vaikuttanut kaupungin maineeseen.”

Heinonen uskoo, että kaupungin ja kaupunkilaisten yhteinen identiteetti muodostuu sekoituksena siitä, mitä he itse itsestään ajattelevat ja toisaalta mitä heistä ajatellaan muualla. Tällä on hyvin paljon tekemistä mielikuvien kanssa. Todellisuus ja mielikuvat ovat symbioosissa keskenään ja ne ruokkivat voimakkaasti toinen toisiaan.

“Kaupungin identiteetti kumpuaa kaduilta. Ennen väki vietti aikaansa kaupungilla ja se homma oli selkeämpi. Nykyään keskusta on välillä todella autio, eikä siellä kokoonnuta siinä määrin kuin ennen. Tunnen tosi paljon kaikenikäisiä ihmisiä, eikä mielestäni nuorison keskuudessa ole enää niin voimakkaita liikkeitä kuin joskus aiemmin. Tai ainakin ne ovat siirtyneet kaduilta jonnekin. Ehkä joukkoviestimiin”, miettii Heinonen.

Vaikka maailma muuttuu ja ihmiset liikkuvat enemmän kuin koskaan, ei Heinonen ole kovinkaan huolissaan siitä, että lahtelaisuus olisi uhanalaista. Sehän on vain luonnollista, että tällaiset käsitteet elävät ja uudistuvat.

“Nykymaailma liikuttaa ihmisiä paljon, toisaalta se saattaa auttaa myös juurtumaan. Vaikka työpaikat vaihtuvat, fyysisen työskentelypaikan merkitys pienenee. Vaikea sanoa mitä kaupunki-identiteetille tapahtuu muutosten edessä. Ehkä se häilyy hieman, mutta toisaalta taas silloin kaupungin henki vahvistuu ehkä sellaisissa, joka sitä tunnustaa.”

Niin se on. Maailma muuttuu ja se on yksi suurimmista syistä, jonka takia laitoin tämän juttusarjan alulle. Osittain tämä ensimmäinen osa vahvisti omia ajatuksiani siitä, mitä lahtelaisuus on: vähän raffia, suoraviivaista ja meillä on oma huumorintaju. Osittain se sai ajatukseni uusille urille. Se sai minut pohtimaan sitä, hallitsenko itse lahtelaisuuttani vai hallitseeko lahtelaisuus minua? En voi täysin kieltää sitä, etteikö yleinen mielikuva Lahdesta ja lahtelaisuudesta jotenkin vahvistaisi tiettyjä piirteitä itsessäni, tai saisi minua käyttäytymään joissain tilanteissa tietyllä tavalla. Ja ihan se perimmäinen kysymys tietysti kuuluu: onko tällä millään mitään väliä? Nyt saa luvan olla.
Lahti olisi täynnä musiikin ja nuorisokulttuurien tekijöitä, jotka ansaitsivat saada äänensä kuuluville. Ensi kerralla sitten lisää.

Seuraavassa osassa raotamme aihetta hieman toisesta kulmasta. Siihen asti…