Lahen levyt -juttusarjassa tutustutaan lahtelais(mielis)iin julkaisuihin, jotka ovat tavalla tai toisella jättäneet jälkensä kaupungin musiikkihistoriankirjoihin.

Melodinen death metal. En ole ikinä ymmärtänyt tuota termiä. Eivät melodista death metalia, melodeathia, soittavat yhtyeet juuri koskaan edes kuulosta death metalilta. Toki poikkeuksia varmasti löytyisi jokunen, jos olisin ikinä jaksanut kaivautua Carcassin ruhoa syvemmälle. Nyt siihen tulee kuitenkin muutos Kill the Romancen For Rome and the Throne -kakkosalbumin (2011) ajaksi.

Tai noh, onko Kill the Romance sitten miten tyylipuhdasta melodic deathia? En oikeasti tiedä, joten kertokaa.

Jo levyn avaava nimikkobiisi kertoo minulle kaiken olennaisen: lahtelaisten ”death metal” kuulostaa yhdistelmältä jenkkien muka-rankkaa metalcore-itkemistä (tukka väärinpäin -tyyliä, ei INTEGRITYÄ) ja perisuomalaista Sentenced-jollotusta. On puhdasta laulua ja murinaa, on tilutusta, on juustoista melodiaa… Tee tierättee. Varmasti myös atthegatesit on kuunneltu puhki treenikämpällä, mutta lopputulos on vesitetty versio ”Göteborg-soundista”. Vesijärvitetty?

Avalanche lähtee napakasti käyntiin jopa nu metal -hengessä sillä alun ”jau jau” -huudahdukset ja vokaalien pomppiva rytmitys tuovat mieleen Disturbedin. Huh!

Ja sitten tilutellaan. Ja kitarasooloa. Ja vähän ärinää. Ja paljon mahtipontista kertosäettä. Yksikään elementti ei suoranaisesti häiritse, joskaan ei myöskään sytytä millään tasolla. Tuhat tusinassa, vai miten monta metallibändiä Suomesta nyt löytyikään.

Haukkasin aivan liian suuren palan Kill the Romancen kohdalla. Nostan valkoisen lipun ylös ja myönnän, etten vaan ymmärrä tästä yhtään mitään.

Lahtelaisviisikon viimeiseksi jäänyt julkaisu on selvästi taiten tehty. Soittajat osaavat hommansa, tuotanto on ammattimaisen kuuloista ja graafinen puolikin näyttää juuri siltä, miltä Eurooppaan pyrkivällä suomibändillä noin ylipäätään. Onko se sitten kehu vai haukku? En tiedä, mutta For the Rome and Thronen jälkeen yhtye pisti pillit soitinpussiin (2013) ja Eurooppa jäi valloittamatta. Kuten minun sydämeni.