Kuvat: Tiitu Saastamoinen

Petsamon Kuuvuorenpuisto

Nimet muuttuvat kartalla, vaikka paikka pysyy. Vuosikymmenien ajalta olen kuullut monenmoisia tarinoita muun muassa Petsamosta, kaupunginosasta jossa synnyin ja asustelen edelleen. Petsamoa ei tosin ole 1970-luvun jälkeen kartoissa mainittu enää sillä nimellä, vaan Kasakkamäen, Riihelän ja Metsäkankaan rajaamaa aluetta kutsutaan nykyään Pirttiharjuksi. Itse kyllä mieltäisin sen alueen tuonne Hollolan rajoille, mutta nykyään Petsamon alue on ikään kuin liudentunut Pirttiharjuun.

Aivan lähellä kotiani — vain muutaman kymmenen metrin päästä — alkaa suojeltu metsäalue, joka on nimetty Kuuvuorenpuistoksi. Googlettamalla ei Kuuvuorenpuistoa löydy, mutta joissain painetuissa kartoissa alue on nimetty noin. Olen monesti miettinyt, että mistä noin kaunis nimi metsäpläntille oikein tulee. Veräjämäenkadulta länteen päin johtava tie on Kuuvuorenkatu, joka päättyy Kuuvuorenpuistoon.

Ulkomaille Okeroisiin!

Pirttiharjun kaupunginosassa sijaitseva Kasakkamäki on ollut aikoinaan vain pelkkä mäki ja sitten myöhemmin tilan nimi. Kasakkamäen alue liittyy Okeroisiin. Hollolassa on ollut vanhastaan sanonta, että matkustetaan ”ulkomaille Okeroisiin”. Sen verran kaukana olevalta vai muuten vaan erikoiseltako se on entisajan tyypeistä tuntunut? Nykyinen Salpakangas oli ennen Ylä-Okeroinen. Nyt on kartoissa ja tienimistössä enää käytössä Ala-Okeroinen ja Ylä-O. on jo historiaa.

Okeroisissa käytiin Suomen sodan aikana 1808 ruotsalaisten ja venäläisten välinen taistelu. Kuuvuorenpuisto rajoittuu naapuriemme Lailan ja Mailan pihaan. Tarina kertoo, että kun Loviisa—Vesijärvi-rataa rakennettiin, niin venäläisiä vankeja haudattiin siihen metsän rajaan, missä nyt on Lailan ja Mailan omenapuut. Kymmeniä vuosia sitten eivät alueen lapset saaneet leikkiä juuri tuolla tietyllä alueella metsässä, koska siellä kuulemma kummitteli. En ole mistään saanut faktatietoa, onko naapureiden pihamaata joskus pidetty hautausmaana. Vuosiluvut kyllä täsmäävät, ja ne voi liittää osaksi todellista kertomusta.

19.4.1918 Suomen sisällissodassa valkoisen Suomen avuksi tulleet saksalaiset etenivät etelän suunnasta ja punaiset tulittivat Kullankukkulalta ja Lotilanmäeltä ja Selänmäeltä, joka sittemmin on vakiintunut Radiomäeksi. Tämän hyökkäyksen ajalta näkyy ampumahautoja vieläkin pitkin Salpauselän harjun rinnettä aina Sopenkorvesta sorakuopan reunalta pitkin Kuuvuorenpuistoa aina Riihelään saakka. Lahden kaupunki siirtyi tuolloin saksalaisten hallintaan. Punaisten varsinainen vastahyökkäys alkoi aamulla 23.4. ja muutaman päivän taisteluiden aikana punaiset pääsivät etenemään Salpausselälle ja saivat hetkeksi haltuunsa Hennalan kasarmialueen.

Huonostihan siinä sitten loppujen lopuksi punaisille kävi. Paikannimet kantavat yhä muistoja ja merkityksiä. Fellmanin veripelloille perustettiin sisällissodan jälkeen toukokuussa 1918 väliaikainen vankileiri, johon oli koottuna 22 000 antautunutta punakaartilaista.

Kolme Salpausselkää halkoo Suomea

Luonteri Surfin laulussa todetaan, että peruskalliosta tulee ”jotenkin on niin tavattoman vahva olo”. Jos näillä seuduilla ollaan jotenkin levottomia, niin mikä ihme se nyt on, kun Salpausselillä ovat kivenlohkareetkin matkailleet!

Lahden Salpausselkä syntyi noin 12 000 vuotta sitten viimeisimmän jääkauden loppuvaiheessa. Siirtolohkareet syntyivät, kun jääkaudella sulava, jäätyvä ja taas sulava jäätikkö nappasi murikoita irti kallioperästä ja kuljetti niitä alkuperäisiltä paikoiltaan useimmiten muutamia kilometrejä poispäin emokalliosta. Vaeltava kallio on jo ajatuksena mieletön! Geologit ovat varmistaneet, että siirtolohkareita kulkeutui Suomesta jopa nykyiseen Puolaan asti.

Jään lopullisesti sulaessa lohkareet jäivät paikoilleen. Jos haluaa nähdä siirtolohkareita kunnolla livenä, kannattaa matkustaa junalla Lahdesta Kouvolaan, sillä suurimman osan matkaa voi seurata valtavien siirtolohkareiden uljasta asettumista maisemaan.

Salpausselän harjuja kulkee kolme eri linjaa maamme poikki. Ensimmäinen Salpausselkä kulkee Lohjan, Hyvinkään, Lahden, Kouvolan, Lappeenrannan ja Imatran kautta ja se on korkeimmillaan Lahden seudulla. Toinen Salppuri kulkee Vääksyn kautta, jossa se torppaa toisistaan Vesijärven ja Päijänteen. Salpausselästä alkaa myös Järvi-Suomi, sillä suurten järvien rantaviivat kulkevat sen pohjoisrinteessä. Järvet ovat patoutuneet Salpausselän harjujen taakse.