Rautsikan alkupään Pikku-Pattayan pirskeet oli nyt vietetty, ja asemanseudun kahvilatarjonta muutenkin naarattu. Lipokas vietti kovaa vauhtia kohti keskustaa, jossa on tätä nykyä kieltämättä hämmentävän paljon erilaisia kahviloita. Vaan eipä ehtinyt kahvilatarkkailija vieläkään laskeutumaan keskikaupungille, kun jo vanha öljylantio nappasi tsatsaan rytmistä kiinni ja lähti vimmaisesti viemään miestä. Auringon laskettua askel olisi luultavasti vienyt tien toiselle puolelle Hanhenpojan jukeboxin äärelle. Nyt kuitenkin taikalanne luikahti sisään juuri vastakkaiselta puolelta katua. La Piñata por favor.

Tuulisen paikan uusi yrittäjä

Tämä liikepaikka on ollut viime vuosina hyvin tuulinen. Ensin kahvi- ja teehuone Renessanssi yritti tarjoilla viktoriaaniseen henkeen kello viiden teet. Kuningaskunnan voittokulku ei kuitenkaan pitkään kestänyt. Sen jälkeen paikalla toimi Horus, joka lähti mahtipontisesti hakemaan tuplavoittoa kahdella toimipisteellä. Saattoipa bisnes tarjota tuplaten myös lunta tupaan, tiedä häntä. Kauaa ei kuitenkaan Horuksenkaan taru kestänyt. Kyllähän se taitaa olla taivahan tosi, että keskeisillä liikepaikoilla toimintaa pyöritettäessä saa jo vuokran eteen myydä aika monta kermalattea ja rahkapullaa. Kahvia ja virvokkeita on kaupungissa niin moneen lähtöön tarjolla, että niillä ja ystävällisellä hymyllä ei vielä kummoiseksikaan keihäänkärjeksi ole. Nekin toki auttavat asiaa.

Hillitty ja lämmin sisustus

La Piñata lähtee erottumaan lattarihenkisellä ulkoasulla, joka tarjoaakin oikein mukavan ensiraapaisun. Lämpimällä punaisen sävyllä maalatut seinät, sekä seinillä roikkuvat taulut ja esineet kuljettavat sielun silmin jonnekin, missä pippuri oikeasti kasvaa. Kaikella hyvällä sanottuna siis. Ja tämä siis sillä oletuksella, että pippuri kasvaa myös Etelä-Amerikassa. Sisustus on hillitty, eikä täällä tule klaustrofobisia fiiliksiä rönsyilleen sisustuskrääsän käytön johdosta. Latino-tematiikka tarjoaisi tähän kyllä oivalliset lähtöasetelmat. Onneksi kuitenkaan yhtään pan-huilua, sombreroa tai sambakarnevaaleilta tuotua röyhelöä ei seinillä roiku.

Asiakaspaikkoja rajatusti

Pienen kulmakuppilan asiakaspaikat koostuu muutamasta pyöreästä “puutarhapöydästä” ja yhdestä baaripöydästä jakkaroineen. Kahviloihin usein toimistonpöytänsä levittävän, pitkään viipyilevän asiakkaan vinkkelistä koko paikan Rolls Royce on kuitenkin ikkunan vieressä sijaitseva hieman laakeampi taso, jonka toisella puolen istuimen virkaa toimittaa pehmusteilla vuorattu ikkunalauta. Nice!
Voisi kuvitella, että siroilla pöytäryhmillä on pyritty maksimoimaan asiakaspaikkojen määrä ja toisaalta varmistamaan, että kenenkään takapuoli ei liimaudu istuimeen turhan mukavasti. Asiakkaiden vilkas vaihtuvuus on tietysti nannaa kahviloille, joissa paikkoja on vähemmän.

Tarvittava valikoima sopuhintaan

La Piñatan tarjonta ei ole mitään valtaisan laaja, mutta se on mukavan kotikutoinen. Tiskillä ei joudu valitsemaan kymmenistä vehnäsistä, muutama vaihtoehto riittää. Paikka on ikäänkuin tehnyt jo esikarsinnan asiakkaan puolesta. Itse ainakin pidän siitä ajatuksesta, että ravintolalla tai kahvilalla on rohkeutta tuoda framille itse valitsemaansa laatua määrän sijaan. Asiakkaalle tehdään näin hommat helpoksi. Toimii.
La Piñatan hintataso on onnistuttu pitämään maltillisena ja mittavistakin ostoksista selviää ilman itkua ja hammasten kiristystä. Lahti on Lahti, eikä täällä saa joutua maksamaan Helsingin hintoja. El cuppo caffe alla umbrella 1,50. Siihen raaskii vielä sniidumpikin kaveri ottaa korvapuustin kylkeen. Kahvissa ja teessä löytyy myös nykystandardien mukaista valikoimaa.
Kuten niin moni muukin keskustan kahvila, tarjoilee myös La Piñata lounasta. Lounasaikaan paikassa käykin melkoinen suhina. Sen lisäksi, että ihmiset käyvät paikan päällä nauttimassa verrattain edullisen lounaansa, tuntuu moni hakevan sieltä appeet myös mukaansa. En tiedä, mutta voisi kuvitella että vankasti muurattu perusta lounasskenessä antaa mahdollisuuden myös pyörittää kahvilaa vähän vapaammalla otteella. Kuten jo mainittua, pelkällä sumpilla ja nisulla ei elä eikä elätä.

Musiikkia korville

Pienoisena miinuspuolena La Piñatassa mainittakoon toisinaan hyvin dominoivasti valloillaan oleva musiikki, joka on a) nappisilmäisten öljykiharoiden lattarirenkutuksia tai b) akustisella kitaralla ja valaanhyminällä vedettyjä hissiversioita klassisista rock balladeista. Kauneus on toki musahommissa aina kuulijan korvassa, joten vika luultavasti on meikäläisessä. Rehellisyyden nimissä sanottakoon myös, että kahvilan henkilökunta on kertaalleen tullut kysymään haluanko musiikin pois tai hiljemmalle. Pariin otteeseen on myös liiaksi vallalle noussutta musiikkia hiljennetty henkilökunnan toimesta. Eli mikään kidutuskeino ei musiikki täällä ole, ja kuten sanottua, varmasti vikaa on yhtä paljon myös tässä kuulijassa. Positiivisena yksityiskohtana Quando, quando, quando bossanova-klassikon instrumentaaliversion pärähtäessä kuuloluihin tuli välitön mielleyhtymä Essolla keikkaa vetäviin Rampeen ja Naukkikseen. Ei huono siis.

Kaiken kaikkiaan La Piñata on kokeilemisen arvoinen paikka, jos pidät mukavasti ja lämpimästi sisustetusta kahvilaympäristöstä, tarpeeksi monipuolisesta tarjonnasta ja sopivasta hintatasosta. Paikka on auki myös iltaselle saakka, joten anniskelun suoman auvon johdosta voit nauttia täällä myös afterwork -lasillisen punaista.

Como esta koko Kirkkonummi ja sitä rataa. Matka jatkuu.