”Kun olet käynyt yhdessä, olet käynyt kaikissa.” 

Vaikka yllä oleva lausahdus ei täysin pidä paikkansa Wanha Mestari -ravintoloista puhuttaessa, niin kovin kauas ei totuudesta kuitenkaan livuta. Samaa bulkkia ruoka- sekä juomapuolella, Raha-automaattiyhdistyksen pelikoneet isossa roolissa, biljardipöytä siellä, jukebox täällä… Oikeastaan, nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin en edes puhu pelkästään Wanha Mestari -ketjusta, vaan leijonanosasta suomalaisia ketjubaareja.

Kävimme päätoimittajan kanssa keskustan Wanhan Mestarin ovista sisään kevään ensimmäisenä lämpimänä päivänä. Kaupungin kadut olivat heränneet eloon, mutta kuppila uinui. Kanssa-asiakkaita kyllä piisasi, mutta oikeastaan jokainen heistä oli joko kumartunut tuoppinsa ylle mietteliäänä tai kylvi rahojaan pelikoneisiin, joiden seireenimäisesti vilkkuva rivistö lirkutteli valheellisia lupauksiaan paremmasta huomisesta.

Ämyreistä valui korvakäytäviin masentavan mitäänsanomaton radiopop ja pätkivät TV-ruudut tuuttasivat mykkää sanomaansa sokeille silmille. ”Eikä siinä vielä kaikki”, olin alitajuisesti lukevinani erään hahmon huulilta.

Vai olisiko tässä sittenkin jo kaikki?

Kumpikaan meistä ei ollut vieraillut paikassa aikoihin. Päätoimittaja itse asiassa viimeksi joskus vuosikymmen takaperin. Muutoksia oli selvästi tehty ja sisustukseen tuodut ”mummola”-elementit, kuten keinutuoli, jättivät arvailuille varaa. Olisiko naapurissa lopettaneen Pikakotiruokala Lauantain kalusteita kannettu seinän taakse? Eipä arvailu toisaalta juuri kiinnostanut.

Huomasimme, ettei meitä kumpaakaan oikein kiinnostanut mikään Wanhassa Mestarissa. Vetikö veri jo pussikaljalle vai eikö anniskeluravintola yksinkertaisesti saanut viisareita värähtämään?

Periaatteessa keskustan Wanha Mestari on aivan viihtyisä peruspaikka. Punaista tiiltä, kirjastomaisuutta, paljon koriste-esineitä, mukavia loosseja… Silti tai juuri sen takia kippola näyttäytyi persoonattomana ketjubaarina. Vielä kuin alleviivauksena tai huutomerkkinä takatilan karaokepuoli on nykyiseltä nimeltään Karhubaari, ja vielä päivällä kiinni olleissa ovissa komeili samaisen makropanimo-oluen logo. Ketjua ketjussa, se riittää yhä todella pitkälle tässä kaupungissa. Toki myös koko maassa. Harmi.

Ehkä Wanha Mestari on monelle oiva paikka nostalgisointiin. Kyseinen kulmarakennus kun on aikoinaan juottanut ja syöttänyt monet lahtelaiset; Aleksin Pub, Stage, Street Bar, Grand Star, Martina, High Hill House… Minä en kuitenkaan jaksa miettiä menneitä, vaan haluan katsoa tulevaan. Ja sen teen kyllä jossain ihan muualla.