Kuva: Teemu Lahtinen

Taivaalta ryöpsähtänyt kylmä suihku otti Keittolounas-kaksikon vastaan Kankolan ostoskeskuksella juhannusaattona. Juttusarjamme oli siis niistänyt mittumaarin kunniaksi keskustan katupölyt sieraimistaan ja suunnannut kohti Jalkarantaa, herra päätoimittajan kotikontuja.

Tällä kertaa emme olleet kuitenkaan kahden, sillä Ravintola Karandan ovista kävi sisään myös koko 40-päinen Bailulinkku-seurueemme, jonka ensimmäisen juottopisteen näyttämönä Karanda sai kunnian toimia – tai häpeän, kuinka vaan. Olimme siis hieman jopa keinotekoisellakin keittolounaalla, mutta keitolla ja lounaalla yhtä kaikki.

Kuva: Teemu Lahtinen

Monte Rosso

Keittoa ja lounasta oli tarjolla myös Karandassa. Kun matkustajat saivat tuopit eteensä, niin itse vetäydyin nurkkapöytään nostalgisoimaan legendaarista Rossoa, joka aikoinaan sijaitsi samoissa tiloissa. Päätoimittajan mukaan muuten Suomen ensimmäinen Rosso, joka sijoitettiin keskustan ulkopuolelle. Se oli 80-luvulla fiini ja suosittu ruokapaikka.

Rosson muistoa vaalien myös Karandassa on ruokaa tarjolla (kuten muuten oli edeltäjässään Juhanassakin), muutamien huhupuheiden mukaan jopa ihan maistuvaa sellaista. Pizzaa ja burgeria lista enimmäkseen sisältää, mutta hintojen perusteella ihan sitä käppäisintä mikroateriaa ei lautaselleen tarvitse odottaa. Ja mitä naapuripöydän appeita nopeasti vakoilin, niin siltä ne eivät myöskään näyttäneet.

Kuva: Teemu Lahtinen

Rosson muistoa oli vaalittu myös lasten leikkipaikalla, joka sijaitsi täsmälleen samassa nurkassa kuin vuosikymmeniä takaperin. Miksi korjata toimivaa?

Mutta, se siitä Rosso-hekumoinnista. Tämä ei ole mikään vihreän kortin mainos!

Pitkä pöytään ja perään

Olin kerran käynyt aikaisemmin Karandassa, mutta vain terassilla, joten ravintolan ulkoasu yllätti. Melko tummanpuhuva ravintola oli selkeästi jaoteltu ruoka- ja juomapuoleen katetuin pöydin. Varmasti hyvä ratkaisu, varsinkin viikonloppuiltaisin, sillä Karanda on kuitenkin kulmakunnan ainoa kippola – kebab-pizzerioita löytyy kyllä pari. Keittiön sulkeuduttua (klo 21:00) Jalkarannassa bailataan viikonloppuisin kahteen asti, muina päivinä ovet sulkeutuvat yhdeltätoista.

Siisti kokonaisuus ei sisältänyt tällä kertaa kirjastoa tai mietelauseita, mutta pompöösi kivijäljitelmä tiskin takana aiheutti kevyttä huvitusta. Tosin se sopi tummaan yleiskuvaan ja puuvoittoiseen sisustukseen yllättävän saumattomasti.

Kuva: Teemu Lahtinen

Takahuoneesta paljastui “puuhapuoli”, josta löytyi mm. biljardipöytä, palkintorivistö, flipperi, pelikoneita sekä iso tv-ruutu, joka ei kuulemma kuitenkaan jalkapalloa näyttänyt. Syitä en tiedä, mutta esillä ollut jääkiekkorekvisiitta voisi olla yksi selitys. Jääköön se kuitenkin mysteeriksi.

Kaiken kaikkiaan viihtyisä lähiöravintola, joka on selvästi onnistunut mahdottoman tuntuisessa jokaiselle jotain -tehtävässä. Toki aina pieniä muutoksia voisi tehdä, mutta kävisin ehdottomasti uudestaankin Karandassa. Syömässä tai sitten ihan vaan juomassa kokonaan katetulla terassilla muutaman Brooklynin hapanoluen. Tuo terassin liikuteltava katto on kyllä sellainen, jonka soisi yleistyvän, sillä Suomen terassikausi pitenee heti, kun pation katetta pystyy säätämään sään mukaan.