Kuva: Antti Sepponen

Kaupungin Äänet on jo kolmen vuoden ajan tuonut oman omaleimaisen mausteensa Lahtelaiseen kulttuurikattaukseen. Tirrassa, Torvessa ja niiden sisäpihalla järjestettävä festari ei ehkä tarjoa artisteja jotka itkevät tv:ssä toistensa kappaleita. Kaupungin Äänet on kuitenkin on merkkauttanut hajunsa voimakkaasti kaupungin live-elämän lyhtypylvääseen. Se tarjoaa musiikin ja hyvän fiiliksen nälkäiselle kansalle jotain, mitä torin laskelmoidut iskelmä-kimarat ja ysäri-illat eivät pysty tavoittamaan: aitoa meinikiä.

Yksi tekijä Kaupungin Äänten meiningin takana ja samalla koko festivaalin kulmakivenä on tietysti esiintyjät. Elokuussa järjestettävä neljäs Kaupungin Äänet kerää Loviisankadulle yhteensä 26 liveaktia. Se on aikamoinen lukema kahdelle päivälle ja kolmelle venuelle. Miten tämä kaikki sitten on mahdollista ja miten festivaalin artistikattaus rakentuu?

Promoottori, puuhamies

Samppa Rinne on ratkaiseva tekijä Kaupungin Äänien takana. Vuosien varrella tapahtuman ekosysteemi on laajentunut ja ympärille on ilmaantunut auttavia käsiä. Rinne on kuitenkin toisen voimahahmon Jaakko Teittisen ohella niin keskeinen henkilö, että ilman heidän panostaan ei Kaupungin Ääniä olisi.

“Promoottori se titteli varmasti virallisesti on. Kun se lahtelaistetaan, niin olemme Teittisen Jaakon kanssa enemmänkin puuhamiehiä. Molemmat tehdään koko ajan kaikkea aina bändien buukkaamisesta muuhun säätämiseen, joten ehkä se puuhamies kuvaa parhaiten työnkuvaa”, kertoo Rinne.

Rinne toimii tapahtumatuotannon parissa myös työelämässä. Hän on KOKO Lahti Oy:n ohjelmapäällikkö ja vastaa siis Sibeliustalon, Finlandia-klubin, Lahden Messujen ja konserttitalon ohjelmatuotannosta.

Kaupungin Äänien monipuolista artistikattausta on vaikeaa niputtaa yhden tietyn nimittäjän alle. Tapahtuma halutaan pitää mahdollisimman kiinnostavana ja freesinä, jotta ihmisiä saataisiin houkuteltua paikalle tutustumaan uuteen musiikkiin ja pitämään yllä festarille luontaista hyvää meininkiä.

“Ollaan itsekin yritetty paketoida hommaa jonkinlaisiin raameihin. Lähtökohtaisesti pyrimme aina tarjoamaan uutta ja hyvää musaa. Se taas osaltaan luo jo raikkaan fiiliksen tapahtuman ympärille. Indie-rockia, räppiä, konemusaa… jossain siellä se linja menee, vaikka varsinaisia genrerajoitteita ei olekaan.”

Hyvänä esimerkkinä rajojen puutteesta Rinne mainitsee sen, että tämän vuoden Kaupungin Äänissä nähdään ja kuullaan ruotsalainen progerock-orkesteri Hällas.

“Ihan yksi- tai kaksiselitteinen ei Kaupungin Äänien musiikkitarjonta ole. Hällas poikkeaa linjasta, mutta se poikkeaa siitä hyvin. Kaikki on tarkkaan mietittyä. Toisaalta taas monet asiat tapahtuu pitkälti fiilispohjalta. Tätä kuviota on hieman vaikea avata.”

Ei samoja artisteja toistamiseen

Sekä Rinne että Teittinen kuuntelevat paljon musiikkia ja käyvät myös altistumassa sille livenä. Molemmilla on pitkä historia musiikin tuottajina ja kuluttajina. Näin ollen he omaavat hyvän tartuntapinnan siihen, mikä musiikki on kiinnostavaa ja mikä voisi olla sitä tulevaisuudessa. Myös suhteita käytetään hyödyksi artisteja etsiessä. Vinkkejä kuunnellaan ja otetaan huomioon ja ollaan avoimia uusille tuulille, lopputulos näkyy sitten Kaupungin Äänien esiintyjälistassa.

“Ainakin itse ihan viikoittain kyselen ja keskustelen jengin kanssa artisteista, joita Kaupungin Äänissä voitaisiin ja haluttaisiin nähdä. Eli voidaan sanoa artistilistauksen kumpuavan kansan syvistä riveistä. Meillä ei ole pakottavia visioita ollut, jonka näen ainoastaan hyvänä asiana. Paljon meiltä toivotaan artisteja, osa saadaan toteutettua. Eniten toivottu asia tämän vuoden ääniin oli kuitenkin mansikkamargarita, jota pitäisi tällä tiedolla myös tulla. Kaupungin äänet kuuntelee siis myös kaupunkilaisten ääntä”, naurahtaa Rinne.

Kuva: Antti Sepponen

Kaupungin Äänet järjestetään nyt neljättä kertaa, eikä tapahtumassa ole paria poikkeusta lukuunottamatta nähty yhtään artistia esiintymässä useammin kuin kerran. Se on Rinteen mukaan hauska yksityiskohta, joka osaltaan pitää tapahtuman aina tuoreena. Se myös tuo oman haasteensa artistien buukkaamiseen.

“Ainoastaan Eraesmus ja Club de Lay on esiintynyt useammin kuin kerran. Veikkaisin, että Kaupungin Äänissä on vuosien saatossa nähty ja kuultu noin 70 esiintyjää. Jo se kertoo, että tässä saa ihan tosissaan tehdä töitä sen eteen, että esiintyjälista saataisiin pidettyä kiinnostavana. Varsinkaan kun Suomessa ei välttämättä tapahdu vuoden aikana bändihommissa ihan hirveän mullistavia asioita.”

Kaupungin Äänet ei ole itsestäänselvyys

Kaupungin Äänissä on aina osattu pitää tietynlainen realismi mukana artistien haalimisen suhteen. Tapahtumaan ei edes lähdetä hakemaan sellaisia artisteja, joiden tiedetään olevan piskuisen festarin ulottumattomissa. Rinne ei muista artisteja, joita ei olisi ponnisteista huolimatta saatu Loviisankadulle esiintymään.

“Parina vuonna oltiin haviteltu Erki Pärnojaa ja nyt me saatiin se tämän vuoden ääniin. Vesta oli myös sellainen, jota on mietitty jo pidempään ja tänä vuonna hän esiintyy tapahtumassa. Mitään sellaisia ei oikeastaa ole, jota ei oltaisi saatu. Ohjelmatoimistojen kanssa on hyvää yhteistyötä ja sieltä osataan jo ehdotella artisteja, jotka voisivat sopia Kaupungin Äänten linjaan niin musiikillisesti kuin esiintyjän kokoluokankin puolesta. Se helpottaa osaltaan meidän hommaamme. Myös bändit ehdottelevat itseään tapahtumaan ympäri vuoden.”

Vaikka seuraavan vuoden artistikattauksen kasaaminen alkaakin alitajuisesti jo syksyllä, ei Kaupungin Äänet ole mikään itsestäänselvyys tai turvattu jokavuotinen ‘sure shot’. Tapahtumaa järjestetään palkkatöiden ohella, eikä tunteja kannata laskeskella ettei tule paha mieli. Joka vuosi Rinne ja Teittinen käyvät keskustelun siitä, maksaako seuraavan vuoden festari vaivan. Kolikon toiselta puolelta taas tapahtuma on kasvanut niin oikeaan suuntaan, ettei sen tekemistä haluta myöskään lopettaa. Kaupungin Ääniä tehdään Rinteen mukaan vieläkin aina vuosi kerrallaan.

“Ei tähän käytettyä aikaa oikein voi laskea, kun ei tätä tehdä kahdeksasta neljään. Hommat tehdään silloin kun niitä tulee eteen ja silloin kun ehditään. Artistibuukkaukset vievät aikaa syksyllä ja talvella. Kesällä taas tuotannollinen puoli syö resursseja. Sanotaanko näin, että keväällä on ehkä sitten aikaa harrastella.”

Kovasta työtaakasta huolimatta päätökseen uuden festivaalin järjestämisestä on joka kerta päädytty. Mikään rahasampo tai tulonlähde ei Kaupungin Äänet ole kenellekään, vaikka ravintoloille viikonvaihde tietääkin toki hyvää myyntiä. Lipputulot sijoitetaan kokonaisuudessaan artisteihin. Tapahtumasta saatu hyvä palaute saa jatkamaan. Järjestäjille on tärkeää, että Äänissä viihdytään ja vieraat lähtevät nauraen kotiin.

“Päätökset jatkosta ovat syntyneet aika spontaanisti. Esimerkiksi 2016 Kaupungin Äänten lauantain jälkeen käveltiin pikkuisessa laskuhumalassa kohti kotia ja tehtiin siinä samalla Facebookiin eventti seuraavan vuoden tapahtumasta. Sitten se oli vaan pakko järjestää”, sanoo Rinne.

Puuhamiehet seisovat artistien takana

Kaupungin Äänet on kattaukseltaan runsas ja aikataulultaan hyvin kompakti tapahtuma. 26 artistia kahdessa päivässä takaa sen, että Tirran ja Torven ahtaat artistiolosuhteet on venytetty äärirajoilleen ja venymistä tarvitaan myös esiintyjiltä.

“Artistit tietävät hyvin minne ovat tulossa, joten he osaavat suhtautua. Heidän eteen pyritään tekemään kaikki mahdollinen. Kaikille ei kuitenkaan pystytä tarjoamaan kaikkea. Mitään valituksia ei esiintyjiltä ole vuosien saatossa tullut. Tai sitten aika kultaa muistot. Tiedä näistä”, pohtii Rinne.

Esiintyjien suhteen ei tänäkään vuonna ole jouduttu tekemään kompromisseja, vaan puuhamiehet pystyvät perustelemaan muille ja itselleen, miksi mikäkin esiintyjä on mukana. Rinne ja Teittinen eivät missään nimessä tee festaria vain itselleen, vaan kokonaisuutta on ajateltava. Ja myös lippuja on Rinteen mukaan myytävä, jotta mahdollistetaan tapahtuman jatkuvuus.

“Uskon, että Vesta tulee vetämään hyvin porukkaa. Samoin räppihommat, esimerkiksi Kube ja Ruudolf. Sitten on vaikkapa Tuuttimörkö, joka vetää solidisti klubeja täyteen missä ikinä vetääkin. Itseasiassa hyvin moni Kaupungin Äänien artisteista vetää Torven tai Tirran äärilleen ollessaan omalla keikallaan.”

Rinne toivoo, että hänellä olisi kaiken tapahtumatuotantoon liittyvien askareiden keskellä aikaa nauttia livemusasta myös itse. Hän nimeää muutaman artistin, joita hän odottaa erityisesti.

Imatran Voiman odotan näkeväni pitkästä aikaa. Vestalta olen nähnyt vain yhden keikan ja hän on nyt myös ensimmäistä kertaa Lahdessa. Antero Lindgreniä en ole nähnyt bändin kanssa vielä koskaan, mutta timanttiset soolovedot enteilevät kovaa menoa. Uudemmista tulokkaista varsinkin Linkopii kiinnostaa. Pärnojalta näin huikean keikan Tallinnassa. Hulda Huiman toivon todistavani livenä ja toki kiinnostaa myös, miten Jusu painaa Kolauksen kanssa.”

Erityisen iloinen Rinne on siitä, että Kaupungin Äänet näyttäytyy hyvänä tapahtumana ulos- ja ylöspäin ja esimerkiksi erilaiset kaupungin markkinointia puuhaavat tahot ovat olleet kiinnostuneita tuomaan sitä esiin. Jos Kaupungin Äänet saa viikonlopun aikana kerättyä pari tuhatta ihmistä Tirraan ja Torveen sisäpihoineen, niin puhutaan vielä aika marginaalitapahtumasta. Festari kuitenkin tarjoaa elämyksiä ja uusia tuulia näille 1500 henkilölle ja sen takia sillä on ehdoton paikkansa kaupungin tapahtumatarjonnassa.

“Ei kaikille kaikkea, vaan oikeasti hyvää tarpeeksi laajalla kirjolla”, päättää Rinne sloganinomaiseen lausahdukseen.

Se kuulostaakin oikein hyvältä ja virkistävältä ohjenuoralta. Nykyaikana kun niin monessa muussa asiassa määrä korvaa laadun.