Se on jouluviikko ja lunta on maassa ainakin vielä toistaiseksi. Tänä vuonna ajoitus on sellainen, että saamme tohista täyden arkiviikon ennen vetäytymistämme viettämään loppuvuoden lämpöistä perhejuhlaa, jonka kristinusko on päämiehensä kätyrin merkkipäiväksi ominut.

Tavarataloissa ja markettihelvettien myrskynsilmäkkeissä pyöriessämme on hyvä muistaa, että joulun henki ei asu etuilussa, tönimisessä, auton ratissa kiimaisen vuoristogorillan tavoin remuamisessa tai itsensä romahduskuntoon stressaamisessa. Joulumieltä ei myöskään takaa tarpeettoman kalliit lahjat, jotka jäävät myös muuten tarpeettomiksi tai ylenpalttinen ruoan hamstraaminen, jonka johdosta neljänneosa -Afrikan puolen vuoden ruokatarpeet lennätetään joulun jälkeen lajittelemattomana kaatopaikkajätteeseen.

Joulu on lasten riemussa, vanhempien levollisessa mielessä, antamisen ilon ja saamisen jännityksen oikeassa suhteessa ja sopivasti hössöttävässä äidissä. Joulu on sopivassa määrässä hyvää ruokaa, tilkkasessa viiniä tai olutta ja Jeesuksen takaamissa vapaapäivissä.

Vinkkinä sanottakoon, että jos haluatte läheisiänne maallisella hyvällä lahjoa, niin hankkikaa heille jotain paikallisilta yrittäjiltä. Se tarjoaa hyvää mieltä hankinnan kaaren kumpaankin päähän.

Ottakaahan rauhassa siellä joulupäissänne pyöriessä, älkääkä syökö (keltaista) lunta.