Olen jouluihminen. En tarkoita pukkimaista ulkomuotoani vaan lähinnä joulun tunnelmoimista. En vietä jouluna kuitenkaan joulua. Lahjoja en osta/hanki tänäkään vuonna kellekään tai sytyttele kynttilöitä, joulusiivouksesta puhumattakaan tai siivouksesta ylipäänsä. Perinteiseen jouluruokaan suhtaudun varauksella vaikka lautanen on aina syöty tyhjäksi kun on tarjottu. Sika maistuu, sillä olen sitä mitä syön. Ja kalkkuna ehkä enemmän. Nuorempana joulun pyhinä tuli maisteltua juomia ja ruokia siihen tahtiin, että joskus tuli herätty sellaisen vierestä.

Nykyään joulun aika on leppoisaa aikaa ja erityisesti joulunpyhistä kannattaa on mukava nauttia. Aattona tietysti perinteinen joulupukkivierailu lähisukulaiselle. Joka kerta viimeisen kerran. Onneksi muut eivät ole enää kyselleet. Jouluhösäyksen olen täysin ulkoistanut muille. Joulunhan pitäisi olla rauhoittumisen aikaa. Ja toki aika ennen sitä ja sen jälkeenkin. Kansantalous toki kiittää.

Oman mausteensa jouluun tuo se, että Pääsiäisen ohella joulu on kaksimielisyyden juhlaa. On ”kulkusia” (hih), on ”torttua ja piparia” (jos on) ja tietysti ”pukki tulee” (tirsk). Ennen sitä on jo useammat ”tontut ovat tulleet ikkunan taa”.

Joulun lähestymisen huomaa myös Facebookin Lahti-ryhmässä. Kestosuosikki ”Mistä halvimmat passikuvat” -kyselyt jäävät ajankohtaisten aiheiden varjoon. Tähän väliin täytyy todeta sen, että jos ajattelit juuri pistää kyselyä passikuvista Lahti-ryhmään, voin kertoa tässä vastauksen: Passikuvien hinnalla ei ole mitään merkitystä.

  1. a) Passikuvat ovat joka tapauksessa samanhintaisia.
  2. b) Ei ole mitään merkitystä mitä ne maksavat, sillä lennot maksavat satoja euroja, ja lomakohteessa menee tuhansia euroja *viinaa ja naisiin sekä loput turhuuksiin (*Reinikainen).

Mutta mistä halvimmat kuvat?

Takaisin aiheeseen. Keväisen koirantorttukeskeskustelun jouluinen vastine on lumensulattavaa kuuminta hottia oleva kuusikeskustelu. Ei suinkaan matemaatikkojen, vaan meidän lahtelaisten iänikuinen hämmästely torikuusen komeudesta tai sen surkeudesta. Ensin mediassa seurataan kuusen matkaa torille. Sitten kun kuusi on pystyssä, käynnistyy medianjälkeinen tai osittain limittäinen somevuoro. Lahti-ryhmä täyttyy torin kuusikuvista ja niiden alla kihelmöivät suorastaan kuusenkynttilöiden tavoin säihkyvät mielipidetalkoot. Kuusi on milloin mitäkin: ”Upea, ankea, onneton, tyylikäs, minimalistinen, vitosen ja seiskan välissä, liian iso, liian pieni” jne. Jossain vaiheessa ilmestyy myös kuvia naapurikuntien kuusista. Onpa joku käynyt ulkomailla asti kuvaamassa muovikuusta. (Gävlen olkipukin palaminen yhdistää kaikkia suomalaisia). Näillä kuusikuvilla todistellaan että Lahden kuusi on aivan onneton risukasa. Vaikkei ole. Onhan. Kaikki tällainen edellä mainittu on ärsyttävää. Ja hienoa, mutta ärsyttävää. Vähän sama kuin sen ihanan tyttöystävän (kuviteltu sellainen) ärsyttävät piirteet. Niistä ei kaikki tiedäkään, paitsi me. Se on se tämän jutun ydin.

Alla vielä joulun tunnelmaa nostattamaan tai laskemaan edesmenneen lahtelaisbändin oma versio joulun vietosta.