Rakastan Italiaa. Saapasmaassa on jotain erityisen kiehtovaa. Yksi Italian ehdottomia vahvuuksia on sen kulttuurin monimuotoisuus. Sisiliasta Alpeille mahtuu paljon erilaisia vivahteita, eikä kulttuurien kirjo missään nimessä voi olla heijastumatta myöskään ruokakulttuuriin.

Italialaisen ruoan soveltuminen kasvissyöjälle on kaksipiippuinen homma. Yhtäältä esimerkiksi kinkku ja kala näyttelevät hyvin suurta roolia monissa ruoissa, toisaalta taas kasvisten käyttö on monipuolista ja juustot ovat yksi maan ehdottomia helmiä. Voisin kuvitella, että elämä Italiassa olisi vegaanina yhtä helvettiä (niin kuin se itselleni olisi joka paikassa), mutta näin maitotuotteita nauttivana olisin onnellinen, mikäli kuolisin tukittuani verisuoneni ihanillla juustoilla viettäessäni eläkepäiviäni Italiassa.

Se pohjustuksesta. Moni varmaan osaa arvatakin, että ensimmäinen ‘Ruoastakieltäytyjän ravintolapäiväkirja’ tulee italialaisesta ravintolasta.

Lahdessa ei varsinaisia Italialaisia ravintoloita ole ruuhkaksi asti. Vapaudenkadulla on hieman kliseinen Mamma Maria ja Seurahuoneen Trattoriakin yrittää. Oma suosikkini Lahden italialaisista ravintoloista, ehkä myös kaikista ravintoloista, on kuitenkin Hämeenkadulla sijaitseva Pulcinella. Pyrin pitämään raporttini kuitenkin vapaana turhasta ylistämisestä. Siis turhasta 🙂

Pulcinella on pieni ja tunnelmallinen Lahden ydinkeskustan ravintola, jonka tarjonta keskittyy Napolin alueen ja yleisemminkin Etelä-Italian ruokakulttuuriin. Ravintolan verkkosivuilla ravintolan kulmakiviksi mainitaan yksinkertaiset ja tuoreet raaka-aineet sekä intohimo ruoanlaittoon. Uskotaan. Pullo Peronia pöytään per favore ja aloitetaan.

Alkuruoaksi erinomaista bruschettaa

Pulcinellan ruokalistaa tutkaillessa alkuruoat on jaettu antipasti- ja keitto-salaatti -kategorioihin, joista antipasti -osasto tarjoaa kasvissyöjälle kaksi erilaista bruschettaa. Lihattomia salaatteja löytyy kaksi ja keittoja yksi.
Omaksi valinnakseni koitui Bruschetta con Taleggio e Friarielli, joka tarjoaa paahdetut leivät lehtikaalilla ja taleggio -juustotäytteellä.

Annos tuli pöytään nopeasti ja myös näytti erinomaisen houkuttelevalta. Sen lisäksi, että italialainen ruoka maistuu hyvälle, se usein myös näyttää hyvältä, tuoreelta ja runsaalta.

Lautaselle oli aseteltuna neljä bruschettaa ja niiden keskellä salaattia. Leivät oli päällystetty jonkinlaisella lehtikaalimuhennoksella ja niiden päälle oli asetettu palaset taleggiojuustoa. Jo ensimmäisellä haarukallisella tiesin osuneeni oikeaan. Joskus kuivuus saattaa jättää bruschettasta palan saharaa kitalakeen. Tässä tapauksessa siitä ei olkut tietoakaan. Leipien päälle kasattu kaalimössö toi sopivasti kosteutta ja makua. Juusto mössön päällä taas antoi kokonaisuuteen rasvaista syntisyyttä ja täyteläisyyttä. Alkuruoka toimi sen verran mainiosti, etten jäänyt sentin vertaa haikailemaan pinaatti-rucola-punakaalisalaatin perään, joka minulla oli toisena vaihtoehtona.

Tasapainottelua uunipastan ja risoton välillä

Pääruoat on jaettu listassa Talon erikoisiin, kalaruokiin, liharuokiin, pizzoihin, pastoihin ja ilmeisesti suomalaisyleisöä kosiskellen hampurilaisiin. Vegeburgereita ei listalta löydy. Ei toisaalta tulisi kyllä mieleenikään syödä italoravintelissa burgereita, periaatteesta. Voivathan nuo olla hyviäkin, kuka tietää.
Talon erikoisista löytyy kaksi kasvisvaihtoehtoa: Gnocchi alla zucca, joka sisältää perunapastapalloja, brietä ja kurpitsaa kermasipulikastikkeessa. Risottojen ystävänä puntaroin pitkään Risotto Lahti nimistä annosta, joka on risottoa punajuurella ja gorgonzola -juustolla.

Pulcinellan pizzalistalla on pari kappaletta valmiita vegepizzoja ja tietysti se fantasia -vaihtoehto, jossa voi rakentaa itsensä näköisen lätyn. Tai ainakin sellaisen, joka itselleen maistuu. Listalla ei ole omaa vakiotani neljän juuston pizzaa, joten skippaan myös pizzalistan.

Pastavaihtoehdoista puolet ovat kasvisannoksia. Oma mielenkiintoni kiinnittyy Pasta al Fornoon. Uunipasta gorgonzolalla, pinaatilla ja sipulilla. Uunipasta nimensä mukaisesti valmistetaan uunissa. Kätevää.
Odotin annosta, jossa kerman ja juuston määrä lähentelee EU-direktiivien ylärajaa ja johon pinaatti toisi mukavaa twistiä niin ulkonäöllisesti kuin makunsakin puolesta. En joutunut pettymään.

Melko runsaan odottelun jälkeen eteeni tuotiin höyryävä vuoallinen juustolla gratinoitua pastaa, joka suorastaan houkutteli tuikkaamaan haarukan sisään ja rikkomaan sen kaikessa epätäydellisyydessään niin täydellisen pinnan.

Annos oli mukava kokonaisuus: kerma ja juusto olivat sopivasti sekoittuneet toisinsa ja pennet mukavasti pehmentyneet muhiessaan kastikkeessa uunin lämmössä. Pinaatti myös antoi annokseen tarpeeksi.
Toisinaan tuntuu, että pinaatin tarkoitus ravintolaruoissa on vain olla siellä muodon vuoksi, tuomassa terveellisyyden illuusiota muuten raskaan ruoan sanalliseen kuvaukseen. Tuore pinaatti kyllä maustaa ruokaa mukavasti ja tässä annoksessa se maistui erinomaisen kivasti.
Annos oli myös kovin runsas. Kaltaisellani isoruokaisella sällillä oli vaikeuksia saada koko setti alas. Tämä tosin johtui osaksi myös tuhdista alkuruoasta, mutta kyllä tämä ihan aikuisen miehen annos on ja sanalla sanoen erinomainen sellainen. Otan toistekin.

Jälkiruoalla suut makeaksi

Aterian kruunaa tietysti jälkiruoka, joista italialaisessa keittiössä tulee ensimmäisenä mieleen tiramisu. Se valikoitui valinnakseni myös nyt. Edellisen kerran syödessäni tiramisua oli se mielestäni läträtty pilalle turhan runsaasti maistuneella alkoholilla (jallulla). Nyt siitä ei ollut tietoakaan. Pulcinellan ‘misu maistui ihan hyvälle, mutta se jätti maultaan jopa hieman toivomisen varaa. Ehkei sitä alkoholia, mutta jotain. Kivan näköinen torttu ja makeahampaan jomotuksen sillä sai kyllä hellittämään, mutta kyseessä oli varsin selvästi ateriakokonaisuuden heikoin lenkki.

Pulcinellan listalta löytyy muuten myös lasten osio. Sieltä ei tosin kasvisvaihtoehtoja löytynyt. Isommat viikarit löytävät toki pasta- tai pizzalistalta omansa, mutta kasvisvalioiset perheen pienimmät saattavat joutua pettymään.

Summa summarum

Jos ruoasta ei löydy paljoa valittamista, niin palvelu oli kyllä tällä kertaa (varsinkin pääruoan osalta) valitettavan hidasta ja eteläeurooppalaiseksi myös yllättävän kylmäkiskoista. Ehkä kyse oli hetkellisestä vajauksesta henkilöstössä, ehkä jostain muusta.

Hintatasoltaan Pulcinella tarjoaa vaihtoehtoja monelle kukkarolle. Mitään majesteettisia hintahirviöitä ei listalta löydy. Sen sijaan hyvän ateriakokonaisuuden pääsee rakentamaan itselleen jo parilla kympillä. Hinta-laatu -suhde on toimiva.

Kasvisruokailijoita ei ole listalla mitenkään erikseen hyysätty, mutta saapasmaan kattaus tarjoaa kyllä jo sinänsä vivahteikasta tarjontaa myös sellaisille, jotka eivät teurasta lautaselleen halua. Vegaania en välttämättä tähän ravintolaan toisi. En saanut henkilökunnalta mitään selvää tai vastausta siitä, löytyykö listalta mitään varsinaisia vegaanivaihtoehtoja. Listoihin kasvis- tai vegaanivaihtoehtoja ei ainakaan oltu erikseen merkitty.

Itse kuitenkin pääsin valikoimaan useasta yhtäläisen houkuttelevasta vaihtoehdosta, ja ruoka oli erinomaisen maistuvaa. Ruoastakieltäytyjän ravintolapäiväkirjan arvosanaksi valikoituu 7,5/10. Pelkän ruokakokemuksen perusteella arvosana olisi puoli pykälää-pykälän korkeampi.

Kaikkinensa kuitenkin siis mukava ravintolakokemus, kuten Pulcinellassa yleensä.
Pulcinellan viihtyisyyden avaimena on varmasti sen pieni koko ja se, ettei se yritä olla liian päälleliimatun italialainen.
Ravintolassa muuten on vain noin 30 asiakaspaikkaa, joten varsinkin viikonloppuna tähän suosittuun pikkuravintolaan halajaville pöytävaraus on erityisen suositeltavaa. Varauksen voi suorittaa netissä ravintolan verkkosivuilla.

Taidanpa jatkaa tästä vertailun vuoksi erääseen toiseen italialais-ravintolaan kaupungissamme. En kuitenkaan tänään, joten perästä kuuluu.

Alla olevasta videosta voi katsoa ohjeita, miten italialaisia ruokia kuuluisi lausua. Se saa 95% varmuudella rakastumaan italialaiseen (ruokaan).