Kuvat ja videot: Antti Sepponen

Kerran kesässä Lahden harmaanpuhuva betonikeskusta värjäytyy astetta iloisemmin värein, kun Matkakeskukselta kulkee hyvin mielikuvituksellinen pukukavalkadi läpi keskustan kohti Vesijärven rantaa. Kyseisenä viikonloppuna saatat istua hampurilaisella Pikachun vieressä, seisoa kauppajonossa Super Marion takana tai neuvoa Sibeliustalon sijainnin japanilaiseen koulupukuun sonnustautuneelle nuorelle naiselle. Tuona viikonloppuna valjastamalla vanhan kansan päänpyörittelyn tuottaman liike-energian lämmittäisi yhden talven Orimattilaa. Japanilaista populaarikulttuuria kumartava Desucon täyttää Sibeliustalon ääret 20003000 harrastajan voimin ja tuo kaupunkiin vähän erilaista virinää kuin mihin on totuttu.

Ihmiskissa conittaa

Jyväskyläläinen Kortepohjan asuinalue valmistautuu iltatoimiinsa kesäisessä torstai-illassa automme lipuessa Laajavuorentieltä parkkialueelle. Kerrostaloasunnon oven aukaisee nuori tummahiuksinen naishenkilö, joka toivottaa meidät tervetulleeksi sisään, koiran läsnäolosta samalla varoitellen. Paula Hokkanen on 24-vuotias nainen, tavallinen kuin kuka tahansa suomalainen. Hän käy töissä osa-aikaisena, haaveilee opinnoista ja asustaa kerrostalolähiössä kämppiksensä ja tämän koiran kanssa. Hän on koulutukseltaan vaatetusartesaani, muttei ole tällä hetkellä koulutustaan vastaavassa työssä. Hokkanen tekee pätkätöitä kotiapulaisena ja siivoojana, eikä ole tällä hetkellä ladannut suurempia paukkuja työuransa eteen. Kesällä on niin paljon erilaisia tapahtumia, joihin hän on osallistumassa, että liian sitova työ haittaisi harrastustoimintaa. Tapahtumilla hän tarkoittaa pääosin anime-väen kokoontumisajoja, eli coneja, joista yksi valtakuntamme merkittävimmistä on huomenna Lahden Sibeliustalossa alkava Desucon. Se ei ole kävijämäärältään suurin, sillä se jää tällä mittarilla mitattuna ainakin Tampereella järjestettävän Traconin jalkoihin. Japanilaisen populaarikulttuurin vaalijoille Lahden Desucon on kuitenkin vuosittain ”The Con”, johon kaikki haluavat osallistua. Myös Lahdelle pari tuhatta nuorta kaupunkiin viikonlopun ajaksi vetävä tapahtuma on merkittävä. Tapahtumat keskittyvät lähinnä Sibeliustalon ympäristöön, mutta osansa kakusta saavat myös lahtelaiset kaupat, ravintolat ja majoitusliikkeet.

Hokkasen anime-harrastuksen siemenet kylvettiin yläasteella, kun nuoren naisenalun satanistisen synkähköön maailmankatsomukseen alkoi luikerrella japanilaisia vivahteita kauhusarjojen ja musiikin myötä. Lukiossa versot alkoivat puskea maan pinnalle, kun luokkakaveri tutustutti Hokkasen paremmin animen maailmaan. Hän tiesi animesta kaiken ja opiskeli myös japanin kieltä harrastuksensa tueksi. Coneihin Hokkasen tie vei kuitenkin vasta reilu kolme vuotta sitten hänen opiskellessaan Petäjäveden käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Pari kanssaopiskelijaa kävi coneissa ja valmisti itse cosplay-asujaan. Cosplay, eli cossaus, tarkoittaa pukeutumista erilaisiksi hahmoiksi. Esikuvat voivat tulla animen ja mangan saralta, sarjakuvista, peleistä, elokuvista, tai oikeastaan ihan mistä vaan. Luokkakavereiden innoittamana Hokkanen alkoi itsekin valmistella asuja ja osallistui pian ensimmäiseen coniinsa. Lahteen Hokkanen vetää ylleen mustanpuhuvan kissa-asun, joka on muodostunut hänelle jonkinlaiseksi alter egoksi. Sen synkkyys kuvastaa hänen mielensä synkempiä sopukoita. Kontrastia tuovan pinkin tarkoituksena taas on tuoda asusteeseen imelää vivahdetta onnistuen siinä vähintäänkin hyvin. Hokkasen mukaan harrastajat eläytyvät rooleihinsa vaihtelevasti. Toisille asut ovat vain pelkkiä asuja, toiset taas ovat conien ajan hyvinkin syvällä rooleissaan. Hän ei kuitenkaan itse tiedä yhtään tapausta, jossa hahmo olisi alkanut näytellä liian suurta roolia aiheuttaen ongelmia harrastuksen ulkopuolisessa elämässä. Paitsi tietysti taloudellisesti. Rahaa anime-harrastukseen saa upotettua juuri niin paljon kuin haluaa.

Anime-talkoisiin anotaan

Tämän vuoden Desucon on Hokkaselle kolmas. Tällä kertaa hän pääsi mukaan talkooväeksi. Nimenomaan pääsi. Monien muiden harrasteiden parissa innokkaat ihmiset katoavat kuin salakat rannasta jonkun mainitessa sanan talkoo. Anime-piireissä talkootyöhön jonotetaan. Myös Desuconin järjestäjät voivat valita sopivimmat apuvoimat heidän osaamisensa, kokemuksensa ja ominaisuuksiensa perusteella. Hokkanen pääsi hommiin varasijoilta ja muistelee Desuconiin olleen tarjolla 400 tekijää. Talkootöillä tarkoitetaan tässä muuten oikeasti talkootöitä. Rahaa ei palkkioksi heru, eikä sitä kukaan vaadikaan. Töihin valitut saavat sisäänpääsyn tapahtumaan, jota voivat hämmästellä kun työvuoroiltaan ehtivät, ja lattiamajoituksen. Työntekijöille on myös järjestetty erillinen green roomiksi kutsuttu tila, jossa voi käydä siistiytymässä, ruokailemassa tai lataamassa akkujaan.

Hokkasta kiinnostaa conien järjestäminen. Yksi hänen talkooväeksi hakeutumisen syistä olikin kokemuksen ja näkemyksen hankkiminen, joita hän voisi sitten jatkossa viedä omiin tapahtumiinsa. Hän on ollut Jyväskylässä mukana järjestämässä paikallista Kosuconia, jossa hoiti sponsorivastaavan roolia. Hänellä ei ole yritys- tai suhdetoimintaan liittyvää koulutusta, eikä liioin alan kokemustakaan. Hän päätyi hommaan koska rupesi hankkimaan sponsoreita. Yksinkertaista. Tekijät tekevät, ja innostuksella korvataan hienosti puutteita kokemuksessa ja asiantuntemuksessa. Hokkanen mainitsee nauttivansa tilanteista, joissa touhua riittää ja hän pääsee valjastamaan hyperaktiivisuutensa johonkin hyödylliseen. Sen takia conien järjestäminen onkin ”jotain jota pitäisi tehdä ammatikseen”.

Valmistautuminen huomenna alkavaan Desuconiin on käynnissä, ja Hokkasen laukut ovat levällään sängyllä. Kaiken pitää olla valmiina, kun kyyti osuu kohdalle. Lahteen hän matkaa kimppakyydillä nilsiäläisten anime-harrastajien kanssa. Myös Hokkasen kämppis on anime-harrastaja, he tapasivat toisensa Kosuconissa. Asuinkumppani ei kuitenkaan ole tänä vuonna lähdössä Lahteen. Hän tekee ihmismuotoon valmistettavia eläinasuja eli fursuiteja, ja matkaa samanaikaisesti Tampereelle Gingaconiin, joka on erityisesti eläintarinoihin keskittyvä tapahtuma. Hokkasen laukkuihin pakatut nuudelipussit ja energiajuomat osoittavat, että kulinaristisia elämyksiä hän ei ole Lahdesta etsimässä, vaan hakemassa kokemuksia kulttuurista ja tutustumassa muihin harrastajiin. Hänen mukaansa yhteisen kiinnostuksen kohteen myötä coneissa on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Kun roolit otetaan päälle, ollaan kuin samasta maailmasta, eikä arkielämän vastakkainasetteluilla ole väliä. Kiusaamista harrastajien välillä kuitenkin tapahtuu, mutta ei niinkään coneissa. Internetissä saattaa sanan säilä toisinaan sivaltaa terävästikin. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, kun puhutaan ihmisyhteisöstä ja sen keskinäisistä kanssakäymisistä.

Babyshiba heijastuu Sibeliustalon laseista

Kesäkuinen lauantai -aamupäivä ei näytä parasta teräänsä saapuessamme Ankkurikatua pitkin kohti Sibeliustaloa. Sää on pilvinen ja kolea, mutta se ei näytä lasimonumentin ympärillä kuhisevaa coni-kansaa juuri häiritsevän. Värikkäästi pukeutunutta nuorisoa seisoskelee siellä täällä pieniin ryhmiin kasautuneena. Hyppäämme sisään vievän virran mukaan, edessäni rannekkeenvaihtopisteelle kävelee luultavasti Prinsessa Ruususesta tuttu Pahatar. En ole ihan varma, mutten uskalla sadan vuoden tirsojen pelossa kysyäkään. Metsähalli on täynnä kirjavaa messuväkeä. Animeen, mangaan ja peleihin perehtymättömälle hahmot ovat suureksi osin tuntemattomia, mutta siellä täällä saattaa törmätä tuttuihinkin, kuten vaikka Aku Ankkaan. Joka tapauksessa erilaiset ja värikkäät asusteet näyttävät kiehtovilta, ja niiden eteen nähdyn omistautumisen ja työmäärän voi aistia. Seassa on myös meitä konservatiivisemmin pukeutuneita. Kukaan ei kuitenkaan kummastele tai katso meitä oudoksuen. Aiheeseen vihkiytyneelle ei aika coneissa käy pitkäksi. Tarjolla on runsain mitoin asiaan liittyviä luentoja, työpajoja, esityksiä ja kilpailuja. Näiden lisäksi aikaansa voi viettää pelaten, shoppaillen, kuulumisia vaihdellen tai vaikkapa karaoken parissa. Desuconin karaokessa ei kuitenkaan kuulla aikuisia naisia tai kuurankukkia. Ainakaan suomeksi. Tämän vuoden Desucon on ensimmäistä kertaa rajattu vain yli 18-vuotiaille. Järjestäjän mukaan monet sisältöön ja järjestelyihin liittyvät asiat helpottuvat kun kaikki osallistujat ovat itsestään vastaavia täysi-ikäisiä aikuisia. Desucon on muutenkin pääosin muodostunut tapahtumaksi parikymppisille ja sitä vanhemmille harrastajille, joten ikärajoitteen ei koeta korpeavan kuin pientä osaa halukkaista osallistujista.

Tapaamme Hokkasen Metsähallissa. Itseasiassa Paula Hokkanen jäi Jyväskylään ja Lahteen matkasi Babyshiba, joka on hänen nikkinsä anime-piireissä. Käymme ulkona tutustumassa monille conien tärkeimpään alueeseen, nimittäin photoshootteihin ja kuvaussessioihin. Jos kerran pukeudutaan hyvin ja nähdään vaivaa, halutaan siitä ehdottomasti myös kuvamateriaalia. Sibeliustalo ympäristöineen tarjoaa erinomaisen miljöön kuvaamiselle, ja järven äärellä keikisteleekin runsain mitoin harrastajia. Heitä keikistelisi varmasti vieläkin enemmän, mikäli suvituuli puhaltaisi hieman lempeämmin. Osa festivaalikansasta ottaa kuvia omilla kameroillaan, osa turvautuu ammattimaisemman valokuvaajan apuun. Kaikki kuitenkin tuntuvat nauttivan kameran edessä olemisesta. Coneissa usein kuuluu asiaan, että järjestäjän puolesta paikalle on pyydetty ammattitason kuvaajia coni-kansaa palvelemaan. Niin myös tällä kertaa. Babyshiban kanssa otetaan tarvittavat kuvat juttuamme varten, ja vaihdamme vielä muutaman sanasen ennen kuin päästämme hänet valmistautumaan työvuoroonsa Sibeliustalon narikassa. Kuin vahingossa häneltä lipsahtaa jutustelumme tiimellyksessä tieto siitä, että hän sattuu olemaan myös Jyväskylän anime- ja mangaseura Tsukiain puheenjohtaja. ”Unohtui mainita”, hän sanoo. Vaatimaton nuori nainen tämä Babyshiba.

Täyden palvelun kahvila

Päästämme Hokkasen green roomiin lataamaan akkujaan ja hakeudumme teekupillisen äärelle. Sibeliustalon ravintola on muuttunut conin ajaksi meidokahvilaksi. Se on japanilaistyylinen kahvila, jossa söpöihin mekkoihin sonnustautuneet meidot ja tummiin pukeutuneet butlerit vastaavat asiakkaan viihtymisestä ja palvelemisesta. Käytännössä asiakas saa valita itselleen palvelijan, joka sitten kantaa ostokset pöytään ja jää tarvittaessa viihdyttämään asiakasta. Kahvilan jonossa edessäni seisoo anonyyminä pysyttelevä Sibeliustalon järjestysmies. Hän muistelee olleensa töissä jokaisessa Decusonissa vuodesta 2009 lähtien, muttei muista joutuneensa selvittelemään ensimmäistäkään varsinaista järjestyshäiriötä. Hänen mielestään Desucon on aina yksi vuoden odotetuimmista tapahtumista, koska koko talo on laaja-alaisesti käytössä, yleistunnelma leppoisa ja osallistujat hyväntuulisia. Kannamme ostoksemme pöytään itse, vaikka viehättävät meidot tarjoavatkin apuaan.

Kaupankäyntiä ja karaokea

Kierrämme Desuconin läpi osasto osastolta. Toisen kerroksen myyntisalista on ostettavissa sarjakuvia, leffoja, vaatteita, koruja, aseita, pehmoleluja, figuureita, elintarvikkeita, virvoitusjuomia ja paljon muutakin tarpeellista tai vähemmän tarpeellista japanilaisesta kulttuurista tykästyneille. Hienon elämyksen tarjoaa myös karaokehuone, jossa voi käydä laulamassa muun muassa anime-elokuvista tuttuja kappaleita. Hämmästeltävää Desuconissa ja siihen kietoutuvassa kulttuurissa riittäisi toiseksikin päiväksi, mutta tällä pintaraapaisulla saatiin jo hyvä katsaus conien ja animen maailmaan. On aika siirtyä takavasemmalle sulattelemaan kaikkea näkemäämme omistautumista ja innostusta, ja jättää Desuconin juhlakansa odottelemaan iltabileiden alkua. Conien iltabileissä ei muuten alkoholi ole mitenkään hirveän suuressa roolissa, näin kuriositeettina perinteisiin suomalaisiin bakkanaaleihin verrattuna.

Astumme ulos Sibeliustalosta muuttuen jälleen harmaavarpusiksi. Normaaleiksi, kuten yhteiskunnassamme tavataan sanoa. Sibeliustalon lasiseinä heijastaa hieman, mutta sisään näkee kyllä mikäli haluaa tirkistellä. Sisältä näkee paremmin ulos, mutta sieltä ei tarvitse kuikuilla. Kaikki katsottava löytyy tämän viikonlopun ajan sisältä.