Kuva: Jani Uhrman

Dave Lindholm, Freud Marx Engels & Jung, Irwin Goodman, Lapinlahden Linnut, Leningrad Cowboys, Marko Haavisto, Pelle Miljoona, Sleepy Sleepers, Turo’s Hevi Gee… Siinä muutamia akteja, joihin voi yhdistää kitaristi/tuottaja Pekka “Devil” Virtasen nimen. Lahen Ajat ei kuitenkaan kutsunut Virtasta kellarityrmäänsä kuuntelemaan suomirockia vaan lahtelaista perinnemusiikkia, “bileräppiä”. Antoiko tuo piruksi ristitty kitaravirtuoosi pahaa silmää musiikkivideoille vai pistikö urbaani puhemusiikki paholaisen pään nyökkimään?

Cheek – Huligaani

Pekka: Tää on vissiin jotain Cheekin vanhempaa tuotantoa? Eli ennen breikkaamista

Teemu: On joo, oisko jopa ihan eka musavideo.

Pekka: Mä diggasin tosta. Oli reipasta menoa, siinä oli sellasta särmää, mitä usein on artistien tai bändien ekoilla tuotoksilla. Tossakin näki, että Lahti ei ole muuttunut yhtään miksikään: on väkivaltaa, naisia, jenkkipeltejä ja radiomastot. Lopun häivytys oli hyvä, ku jengi pikku hiljaa häipy tappelun keskeltä. Väkivallan vastasuutta selvästi myös haettu.

Teemu: Selvästi oli haettu, tais Cheekin pahimmat tappelupukariajat olla jo tossa vaiheessa takanapäin. Eihän ne mikään mukava veljespari aikoinaan Lahen yössä nimittäin ollu.

Pekka: Näin mäkin oon ymmärtänyt. Mutta biisistä vielä pitää sanoa, että hyvä kertsi, se jäi heti kaaliin.

Jani: Kyllähän mä tosta diggasin huomattavasti enemmän ku Cheekin nykysestä tuotannosta…

Pekka: Se piti vielä sanoa tosta just, että miltei aina homma alkaa jotenkin vesittymään, ku artisti tekee pitkän uran. Pehmenemään.

Teemu: Niin, ja oisko tämmöstä esimerkiksi voinu joku Katri Helena tempasta Vain elämää -ohjelmassa? Eihän toi oo ison yleisön tavaraa.

Pekka: Just näin. Eli ehkä se “oma juttu” häviää ajan myötä.

Jani: Kuten sanottua, tää oli paljon parempaa ku nykytuotanto. Oma suhde räpmusiikkiin on aina ollut lämmin, se on kulkenut metallin ja punkin rinnalla, en vaan ole ikinä tykänny siitä niin sanotusta diskoräpistä.

Teemu: Eeppinen bailurap?

Jani: Just sellasta bailumusaa. Messagee pitää olla räpissä, toki myös biitti kunnossa. Videosta pitää sanoa, että olen sen nähnyt monesti ja yks asia on aina pistänyt silmään: siinä on pari isoa jenkkipeltiä, mutta Fiat Punto luo niille kivaa kontrastia.

Teemu: Mähän en pysty suhtautumaan vanhaan Cheekiin, tai ylipäätään tämmöseen musaan, ku hyväntahtoisella huumorilla. Huligaani on esimerkiksi just niitä biisejä, joille jaksaa hihitellä usein tissutellessa. Vain elämää -Cheek on sitte kuin Sami Hedberg: vitsi, joka ei vaan naurata. Ei siinä, hienon uran ja kovaa duunia Cheek on tehny, mutta omaan korvaan flow tai lyyrinen lahjakkuus tai ääni tai tai tai… Ei vaan ole ikinä lähtenyt. Videosta sen verran, että ihan liian monta tuttua naamaa esiintyy ja vaikea esimerkiksi jotain Brädiä on ottaa vakavasti pesäpallomailan kanssa hillumassa. Mutta pääasia, että video viihdyttää vuodesta toiseen.

ARVOSANAT

Pekka: 2,8

Jani: 1,8

Teemu: 1,5

Kokonaispisteet: 6,1/9

ENRP – 187

Jani: Mitä tästä nyt uskaltaa sanoa, ettei oo isot kaverit oven takana.

Pekka: Pataan tulee vielä.

Teemu: Mutta toimittajan pitää ottaa se riski.

Jani: Kyllä kyllä. Mulla ei ole mitään hajua, että mihin tämmönen edes sijottuu räpmusiikin mittareilla, mutta mulla on selvä soft spot tommoselle “gangsta-meiningille”. Sitä on kiva katella. Joskin, kun edellisellä videolla haettiin jopa sellasta anti-väkivaltaa, niin tässähän yritettiin korostaa sitä koko ajan. Lahen rososta puolta.

Pekka: Ikivanhaa Lahti-uhoa.

Jani: Sitäkin. Biisi ja video oli kuitenkin erittäin hyvin synkassa keskenään. Ja hienoja autoja… Ehkä mulla on vähän pelko persiissä, heh. Ei tää siis ollu mikään musiikillinen riemuvoitto, mutta salaa tykkään.

Teemu: Joo, ei tämä kyllä ole mikään riemuvoitto. Mullehan tää edustaa samaa ku toi Cheekin video, eli jollain tavalla hauskaa meininkiä, kun oot huppelissa. Mutta jos kaivaa vähän syvemmälle, niin Cheek oli jopa söpöä paikoin, mutta Ei Niin reipas Poika on osa kulttuuria, mikä ei mun mielestä ole lopulta hauskaa. Tollanen väkivallan ja rikollisuuden ihannointi on jostain syystä ok jenkkiräpissä, mutta kotimainen sekakäyttö-/väkivalta-/liivijengiräp menee sit ohi. Ehkä se on vähän tekopyhääkin, mutta näin ne asiat koetaan. Voi siinä olla sekin, että kun tyypit ovat samasta kaupungista, ni tulee sellanen “noitten kanssa ei olis varmaan paljon yhteistä puhuttavaa baarissa” -olo. Mä nyt oon kuitenkin vaan nössö.

Jani: Joo, mieluummin minäkin kattelen tosta ruudusta vaan menoa.

Teemu: Tollasessa musassa ei ole vaan mitään, mistä saisin kiinni. Joskin on sanottava, että teknisestihän tässä oltiin jo oikeemmalla linjalla, vaikka lyyrinen taso oli “rahaa, väkivaltaa ja naisii”. Kai se uho vaan kuuluu räppiin ja Lahteen. Ja videolle, missä oli isoja autoja ja vielä isompia miehiä, joiden kädessä pesäpallomailat näytti pieniltä. Ehkä he eivät toisaalta olleet menossa harjoittelemaan kumureita.

Pekka: Kukas tää oli?

Teemu: ENRP, Ei Niin Reipas Poika.

Pekka: Heh, mahtava nimi kyllä. Niin, sun mielestä pitäs olla pienemmät autot ja isommat mailat?

Teemu: Mailat siis oli varmaan tavallisen kokosia, mutta ihmiset vaan isoja.

Pekka: Ymmärsin pointin. Onko tää nyt sit Lahtea, on jenkkipeltejä ja väkivaltaista uhoa? Toki sellasta Lahti-uhoa on ollu aina. Tässä se oli vaan jotenkin aidommin läsnä. Ei enää feikattu tai leikitty. Ei niin reippaita poikia. Biisistä vielä, että olen samaa mieltä siitä, että rytmisesti toi teksti solju paljon paremmin, luontevammin. Silti tää oli vähän tylsä.

ARVOSANAT

Jani: 1,6

Teemu: 1,5

Pekka: 1,2

Kokonaispisteet: 4,3/9

Arttu Lindeman – Mainstreamflownjuntti

Teemu: Hauskuus jatkuu. Ja sehän tänään oli omalla tavalla ideanakin, mutta toi oli hauskaa ehkä ekan minuutin, sit ei olis vaan jaksanu enää. Hauskaa on myös se, että “Lindemayne” on tän biisin jälkeen tullu hurjan suosituksi, mutta silti ne platinaa ja timantteja myyneet biisit on ihan paskoja verrattuna tähän. Se kertonee jotain siitä, millä tasolla nuorisomusiikki on armon vuonna 2018. Tai ainakin tämmönen “Youtube-rap”. Videolla oli kai kova bailumeininki ja siellähän vilahteli Lahen Ajoistakin tuttu Eraesmus sekä nykyään kova Youtube-tähti itsekin, eli Jaakko Parkkali. Muuta ei jääny mieleen. #finnishboy

Pekka: Mulle kolahati heti toi “mä huudan boi”. Musassa puhutaan paljon koukuista ja tässä oli paljon sellasia, josta mä pystyin tarttuu kiinni. Ymmärrän siis, miksi tää on suosittua.

Teemu: Sä oot oikee muusikko, me ei.

Pekka: Hitin pitää jäädä päähän soimaan, sitä pitää olla helppo hoilata. Ja tossa oli nimenomaan se “hashtag fiilis boi” -kohta semmonen. Taustassa oli myös hauska boing boing -basso, joka tuki tekstiä. Videohan oli suoraan lastentarhasta, tuli ihan pedo-fiilis. Vaikea suhtautua mitenkään siihen, että sikiöt dokaa.

Teemu: Onko Arttu Lindeman aiemmin tuttu artisti?

Pekka: Ollu mun taksin kyydissä joskus, kattelin silloinkin jo vähän meininkiä… Vähän huokuu sellanen porukan pikku velperi, joka on koko aika esillä, hyvässä ja huonossa. En yhtään ihmettele, että on suosittu.

Jani: Tää on nykyaikaa, että tullaa biisi eellä. Huomannu omistakin kakaroista, että ne diggaa biisejä. Ei nykyään odoteta Mega Epe’sin ovella, että jonkun suosikkiartistin uus levy tulee hyllyyn.

Pekka: Ei ole albumeja enää samalla lailla.

Teemu: Eikä samalla tavalla enää artistejakaan, koska kuten Jani sanoi, niin biisi eellä mennään.

Jani: Omien lasten kautta olen joutunut kuulemaan jokaisen mahollisen tubettajan räppibiisin, joita on siis nykyään kaikilla. Kukakohan sen buumin alotti muuten, voisko olla jopa Arttu Lindeman?

Teemu: Ja artistihan on alkanu tekee myös Tube-videoita sen takia, että saisivat lisää näkyvyyttä. Eli toimii niinkin päin.

Jani: Siellä seassa on kuitenkin niin hirveetä paskaa, että kyllä mä ymmärrän miks vaikka tää tippuu kuuntelijoille. Tosin korvat punasena joutuu kuuntelemaan sanotuksia välillä, ku varmaan suurin osa kuuntelijoista on lapsia. Dokaamista tuodaan kuitenkin paljon esille.

Teemu: Niin, ei tää mitään Smurffit-musaa ole. Pitääkö suosittujen artistien olla kuitenkaan kasvattajia?

ARVOSANAT

Teemu: 1,2

Pekka: 1,5

Jani: 0,9

Kokonaispisteet: 3,6

Nyt arvosteltiin vielä musahommia. Ensi kerralla varmasti jotain ihan muuta.

Arvosteluraati:

  1. Cheek: Huligaani 6,1
  2. Teuvo Valo: Terveiset Lahdesta: 5,65
  3. Juice & Mikko: Keskiyön erikoinen: 5,3
  4. Snowmen: Lahti by night: 4,95
  5. ENRP : 187 : 4,3
  6. Arttu Lindeman: Mainstreamflownjuntti: 3,6