“Kuinka kauan pitää asua paikassa, että ‘uus’ -etuliite lähtee pois”, kysyy Antti Vedenpää kun kerron ottaneeni hänee yhteyttä hänen uus-mukkulalaisuutensa takia.

Sovimme, että seitsemän vuotta riittää. Etuliite poistettu.

Elämänsä varrella Vedenpää on asunut Lahdessa keskusta-alueen lisäksi myös Tonttilassa ja Riihelässä. Hänen aikuisiän lähiökokemuksensa rajautuu nimenomaisesti Mukkulaan. Se, mistä hän kokee olevansa kotoisin riippuu kontekstista ja kysyjästä.

“Ulkopaikkakuntalaiselle sanon usein olevani Mukkulasta, koska se saattaa kilistää kelloja Lahtea tuntemattomassakin henkilöissä. Kavereille olen aina Riihelästä. Tosiasiassa olen kuitenkin ensisijaisesti Lahesta.”

Mukkulaan sattumalta

Vedenpää ei hakeutunut alueelle tietoisesti, vaan vaimon kanssa asuntoa etsiessä Mukkulasta löytynyt kämppä rastitti tarvittavan määrän laatikoita ja tuntui siinä hetkessä järkevältä ratkaisulta.

“Itse olen siis Riihelästä ja vaimo on Ahtialan likkoja. Melkoisen laajalta alueelta etsimme asuntoa. Mukkulaan muuttamiselle ei ollut mitään sen kummempaa yksittäistä syytä. Aika vain oli oikea tälle ratkaisulle.”

Vedenpää ei tunnustaudu lähiöaktiiviksi ja hän sanoo, ettei varsinaisesti edes pidä naapureista. Hänen mielestään Tanssimäen puoli Mukkulaa on kuitenkin siinä määrin rauhallista seutua, ettei siellä joudu sosiaalisiin kontakteihin ellei sellaisiin hakeudu.

“Haulikonkantama olisi mielestäni sopiva etäisyys naapureihin. Mukkula on kuitenkin tarpeeksi väljästi rakennettu ja alueen loistavat ulkoilumahdollisuudet sopivat hienosti koirataloudelle. Plussia oli enemmän kuin miinuksia”.

Etäisyys keskustaan arveluttaa

Vaikka Vedenpää onkin viihtynyt Mukkulassa hyvin, kertoo hän haikailevansa lähempänä Lahden keskustaa sijaitseville asuinalueille.

“Pyrin välttämään autoilua ja kävelen mielelläni. Mukkulasta keskustaan matkatessa tulee liian usein turvauduttua omaan autoon, kun julkinen liikennekin on toisinaan hieman kankeaa käyttää”

Vedenpään nykyinen työpaikka löytyy reilun kilometrin päästä Holmasta. Työmatkansa hän taittaa kuitenkin mieluusti jalkaisin.

“Aikaisin aamulla jos on huono keli, tulee turvauduttua autoon. Yleensä kuitenkin työmatkat taittuvat musat korvilla kävellen. Siitä saa hyvän startin aamuun.”

Mitään selkeitä miinuspuolia Vedenpää ei osaa Mukkulasta luetella. Jokaisessa lähiössä on omat suolansa ja pippurinsa. Loppupelissä hän pitää yhdentekevänä onko kotilähiö Mukkula vai Tonttila. Paljon tekee se missä aikaansa viettää ja kenen seurassa.

“Pidän ympärilläni suomalaista suojaetäisyyttä, enkä tunne Mukkulasta oikeastaan ketään. Omassa porukassa kun pyörittää elämäänsä on ulkoisilla seikoilla lopulta yllättävän vähän merkitystä.”

Puolikas ostari tarjoaa päivittäistarpeet

Vaikka Mukkulan ostarin palvelutaso putosi syksyisen tuhopolton myötä puoleen, pitää Vedenpää palveluita hyvinä. Ostarilta löytyy tarvittava päivittäisiin tarpeisiin ja läheltä Holmasta sitten loput.

“Siinä palossa meni sellainen itämaan viisaiden miesten kauppa, josta sai halvalla kaikkea mystistä syötävää. Mutta he näyttävät avanneen kauppansa uusissa tiloissa ostarin toisella puolella, joten sen puolesta kaikki on hyvin. Ostarin palon ajalle minulla on muuten alibi.”

Vedenpää suosittelee Mukkulaa varauksetta kaikille, eikä alue hänen mielestään sulje pois mitään ihmisryhmiä. Sen sijaan esimerkiksi lapsiperheille hän pitää Lahden pohjoisinta kaupunginosaa varsin otollisena asuinalueena.

“Kyllähän täällä on puitteet ihan kohdallaan. Suosittelen Mukkulaa kaikille normaalista elämästä haaveileville, mitä se ikinä tarkoittaakin.”

Edelleen kehittyvä Mukkula

Mukkulan ympäristöön puhaltaa kaupungin nousseen korkeakoulu-statuksen, ja sen keskipisteen Niemeen siirtymisen myötä uusia tuulia. Vedenpää ei usko Mukkulan taantuvan marketalueen varjossa sijaitsevaksi ostaripuoleksi nukkumalähiöksi.

“Kun katsoo liikennettä Mukkulankadulla Iskun kohdilla, niin oppilaitosten vaikutukset näkyvät selvästi jo nyt. Tietysti riippuu paljon siitä mitä päätetään ja mihin suuntaan virtaa ohjataan. Näkisin kuitenkin Mukkulan vuonna 2030 edelleen elinvoimaisena lähiönä. Itse en kyllä siellä silloin enää todennäköisesti asu.”