Kuva: Jani Uhrman

Viimeistä paikkaa myöten täyteen ahdettu linja-auto ajaa läpi viriilin yritysalueen, jossa toimistorakennusten ikkunoihin syttyneet valot vilkuttavat uskoa tulevaisuuteen. Harmaasävyiset tehdaskiinteistöt soittavat jylhässä rivissään duurivoittoista dinero-tangoa, samalla kun piiput puksuttavat taivaalle tuottavuuden savumerkkejä. Bussi kaartaa alas puistomaiseen kaupunkiin, jonka lukuisat palvelut ja hyvin hoidetut rakennukset kielivät alueen kaupallisesta viriiliydestä ja merkityksestä lähiseudulle. Lähellä pientä ostoskeskusta suuri määrä bussin matkustajia vaihtaa jalkapartioon. He ovat yliopiston väkeä. Juuri sitä kansanryhmää, joka tuo vuosittain kaupunkiin tuoreita tuulahduksia ja uskoa parempaan huomiseen.
Tämä olisi voinut olla todellisuutta, mikäli voimakkaan väestönkasvun pyörteissä olleen Lahden 70-lukuinen visio Ahtialan satelliittikaupungista olisi toteutunut. Tavoitteelle piti saada vauhtia yliopistoyksiköstä ja tuhansista teollisuuden työpaikoista ja alueelle 60 000 asukasta. Toisin kävi.

Ahtiala ja Ahtialan suuralue

Ahtiala tuli osaksi Lahtea vuoden 1947 alueliitoksessa, jossa se yhdistettiin kaupunkiin silloisesta Nastolan kunnasta. Alue hallitsee kuntaliitosta edeltäneen Lahden itäosia ja nousee sieltä E75 moottoritien myötäisesti kohti koillista.

Kuva: Jani Uhrman

Ahtialan käsite muuttuu hieman riippuen siitä, puhutaanko Ahtialan kaupunginosasta vai Ahtialan suuralueesta. Jälkimmäinen käsittää Ahtialan lisäksi myös Myllypohjan, Kaukkarin, Koiskalan, Viuhan ja Kunnaksen alueet. Ahtialan alue on kahden pienen järven puristuksessa. Kymijärvi reunustaa aluetta Myllypohjassa ja Koiskalassa, Alasenjärvi taas Ahtialan ja Sipuran alueella.

Harmaa ei ole uusi musta

Jos Ahtiala on nykyään pääosin vihreänä myytyä omakotiunelmaa, näyttää alueen keskiössä sijaitseva Laitumen asuinalue sen harmaan puolen. Ahtialan ensimmäinen kerrostalokeskittymä nousi Laitumelle siinä vaiheessa, kun suunnitelmat alueen varalle olivat vielä suuret. Ensimmäinen matala kerrostalo rakentui Puolukkapolulle Eirin työsuhdeasunnoiksi ja se sai pian kymmenkunta harmaanpuhuvaa veljeä seurakseen.

Kuva: Jani Uhrman

Tänä päivänä alue näyttää julkisivusaneerauksista huolimatta suomalaisen 1960-1970 lukujen rakentamisen murheelliselta mausoleumilta. Todisteena siitä, mikä meni suuren väestökasvun aiheuttamassa kiireessä niin monessa kaupungissa vikaan. Laitumen harmaa talorypäs seisoo vankasti aikakausien välissä. 60-luvulle päin se näyttäytyi suurena mahdollisuutena. 2000-luvun suuntaan se taas heijastuu erittäin huonosti laajaan ja luonnonläheiseen omakotitaajamaan sopivalta ratkaisulta. Ihan kuin joku olisi halunnut rakentaa elementeistä 90-luvun laman.

Palveluita, onko niitä?

Ahtialan palvelutarjonta on vuosien saatossa muovautunut kenties juuri sellaiseksi, että se kattaa hyvin marketeista suurostoksensa kantavan väestön tarpeet. Laitumen ostarilla sijaitsee toistensa naapureina kaksi päivittäistavarakauppaa sekä kioski. Alasenkadun toisella puolella palvelevat kaupungin itäinen terveysasema, sen tiloihin Ahtialan koululta siirretty sivukirjasto sekä seurakunnan keskus. Kauppojen ja kioskin lisäksi ostarilla sijaitsee myös apteekki, jota terveysaseman läheisyys varmasti osaltaan kannattelee. Laitumen ostoskeskittymää taustatukee Sipurantien alussa sijaitseva pieni K-market.

Kuva: Jani Uhrman

Ahtiala osoittaa erinomaisesti toteen sen, kuinka pieni kuntaliitosta edeltänyt Lahden kaupunkialue oikeasti oli. Vaikka Ahtialaa voisi pitää silloisen kaupungin äärimmäisenä laitana ja pohjoisen suuntaan korpimaiseman esikartanona, on sieltä Lahden keskustaan alle 10 kilometriä. Keskustan läheisyys on varmasti osaltaan pitänyt myös alueen ravintolatarjonnan maltillisena. Tällä hetkellä Ahtialassa janoisia palvelee yksi baari ja kulinaristisia tarpeita täydentää kaksi pizza-kebaberiaa.
Vielä vuosituhannen vaihteen tienoolla Ahtialassa harjoitti samanaikaisesti toimintaansa neljä anniskeluravintolaa, joiden joukossa oli myös vanhassa omakotitalossa vuoteen 2012 saakka toiminut legendaarinen Myllytupa.

Kuva: Jani Uhrman

Vuonna 2017 Ahtialan huvielämän myrskynsilmäke oli kutistunut jopa niin onnettomaksi pyörteeksi, että alueella ei ollut yhtään varsinaista lähiön rippituolia. Ainoastaan Sipurantien varrella sijaitseva Lepolan kurssikeskus piti viikonloppuisin karaoken voimin peilipalloa pyörimässä. Nyttemmin helpotusta tarpeeseen on tuonut Laitumen vanhan ruokavaraston tiloissa toimiva Ahtialan Krouvi.
Ahtialan palvelutarjonnan erikoisuudeksi voisi laskea Herrasmannin asuinalueen takana sijaitsevan leirintäalueen, joka toimii Herrasmannin uimarannan kanssa alueen kesäisenä keitaana. Leirintäalue on nykyisellään Lahden ainoa camping-alue Mukkulan luovuttua leirintätoiminnasta. Alueen kehittämiseksi on vuosien saatossa nähty monenlaisia suunnitelmia. Kehittämistä ja suunnitelmia toden totta tarvitaan. Ennen pitkää myös tekoja.

Kuva: Jani Uhrman

Unelman kuluneet kasvot

Vaikka Ahtialassa on paljon uutta ja prameaa omakotiasutusta, jää satunnaiselle kävijälle alueesta helposti kuva hieman ränsistyneestä ja keskeneräisestä kokonaisuudesta. Siinä missä Viuhan ja Hiekkanummen alueille leviävä uudisasutus tuo modernia julkisivua Ahtialan reunamille, antaa keskeisten alueiden 80-lukuinen omakotiasutus, rönsysti rehahtaneet pensasaidat, Sipuran ja Sepänniemen smurffikylät sekä Laitumen elementtihelvetti edelleen alueelle elähtäneet kasvonsa. Ahtiala on suuralueena niin laaja, että siitä on jotenkin hankala saada kiinni. Vaikka luonto on lahtelaiseen tyyliin voimakkaasti läsnä, on sen urbaanit elementit jotenkin hämmentäviä ja kokonaisuutta häiritseviä tekijöitä.

Kuva: Jani Uhrman

Ahtialan koulun vieressä sijaitsevalle Sepänniemen kentälle astellessa voi vain kuvitella parin vuosikymmenen takaisen reippaan ilakoinnin ja kaukalon laitoihin kumisevat lämärit kipakassa pakkassäässä. Nyt kaukalo seisoo paikallaan kuin ajan kuvana. Sotkettuna ja lannistuneen näköisenä, heitteille jätettynä. Yhteiskunta ei enää jaksa kasata sitä pois kesän ajaksi. Sitten kun se lahoaa, hankitaan uusi. Vai tarvitseeko sitä? tokkopa enää on kunnon talviakaan.
Ahtialan seurantalon vieressä vuosikausia sijainnut grilli- ja elintarvikekioski on purettu. Myös näivettynyt seurantalo itsessään näyttää siltä, että se odottelee joko julkisivuremonttia, purkutuomiota tai kovaa tuulenpuuskaa. Talolla on kuitenkin vielä merkityksensä alueelle. Sen lisäksi, että se tarjoaa toimitilat Ahtialan toiselle pitserialle, pidetään siellä kiireettömän kansanosan iloksi bingopallot pyörimässä ja tanssilattia vahattuna.

Kuva: Jani Uhrman

Tulevaisuus kuuluu kaikille

Mitä Ahtialan tulevaisuus tuo tullessaan? Pystytäänkö laajaa aluetta kehittämään itsenäisesti siten, että mukana saadaan pidettyä jonkinlainen punainen lanka? Vai pyritäänkö siihen edes? Kasvavatko suur-Ahtialan sisäänsä kätkemät asuinalueet omina kokonaisuuksinaan vahvistaen edelleen sekavan ja hallitsemattoman sopan reseptiä? Kannattaako edes haikailla yhtenäisen suuralueen ja Ahtiala-hengen perään, kun vuosikymmenten takaiset suureelliset suunnitelmat jäivät lähtötelineisiin? Ehkei se seiso sittenkään.

Kuva: Jani Uhrman

Suuret teollisuuden hallit nousevat Lahden logististen solmukohtien muihin osiin jättäen Ahtialan kodiksi aaltopellistä kasatuille nyrkkipajoille. Kaupunkiin vihdoin saatu yliopisto-toimintakin kohdistuu muihin kaupunginosiin.

Kuva: Jani Uhrman

Ehkä Ahtialan kuuluu olla se ikuisesti nukkuva jättiläinen kaupungin laidalla, joka tarjoaa luonnonläheisen asuinympäristön ja kahvimaidot vaippoja marketeista hakeville lapsiperheille. Edellinen sukupolvi on jo huristanut skoottereillaan Ahtialantietä pitkin maailman turuille ja jättänyt tämän lapsiperhereservaatin täyttymään uudesta sukupolvesta. Ehkä tulevaisuus kuuluu myös ahtialalaisille?