TEKSTI: TEEMU LAHTINEN
teemu.lahtinen(a)lahenajat.fi
KUVAT: TEEMU LAHTINEN & EMMI KUUSAJOKI


Cafe Caribia, Lahden Tori, Vapaudenkatu 7, 15110 Lahti

cafecaribia.fi

Aukiolot: ma-ti 07-16 | ke-to 07-20 | pe 07-22 | la 10-22 | su suljettu

 

Heti kättelyssä pahoittelut, en tosin tiedä kelle, että kesän ensimmäisen Raflaa vaan julkaisu lirvahti näinkin pitkälle suven syövereihin. Kiirettä on pitänyt niin minulla kuin ravintoloitsijallakin, mutta vihdoin päästään itse asiaan.

Kahvia, ruokaa ja drinkkejä

Cafe Caribia on alkukeväästä torille, entisen Kolme siskoa -kahvilan piskuisiin tiloihin ilmestynyt ravintola, joka cafe-liitteestään huolimatta tarjoilee kahvilatuotteiden lisäksi niin kunnon aterioita, kuin drinkkejäkin. Useiden lähteiden mukaan kylän paras mojito löytyy muuten Caribiasta.  Ravintolan taustapiruna häärää Markus Pulkkinen, jonka lahtelaiset ruoan ystävät saattavat muistaa viime talvena torilla päivystäneestä Katusavukeittiö-ruokakojusta. Taustavoimista löytyy myös jonkinlaista yhteyttä Loviisankadun mafiaan, mutta mitään kylmää faktaa en osaa pöytään läimäistä, joten ei huudella siitä sen enempää.

Pikkukahvila levittäytyy kesäisin terassille

Olin pari kertaa ennättänyt pyörähtää Caribian ovella, mutta joko lounas oli jo myyty loppuun siltä päivältä tai sitten ovet olivat säpissä. Sateisena tiistaipäivänä kuitenkin vihdoin nappasi. Ruokaa oli, muita asiakkaita ei. Tiskin takana häärännyt työntekijä kertoikin, että sateiset ja viileät päivät ovat hiljaisia, kun taas kauniina kesäpäivinä ruoka loppuu helposti kesken jo puoliltapäivin. Se on ymmärrettävää, sillä Caribia elää torin katukivetyksille levitetystä terassistaan, sisällä ravintolapaikkoja kun on vain muutamia. Patiolla valmistetaan aika ajoin myös ruokaa grillaillen sekä cocktailien ääressä chillaillen.

Märkää ei löytynyt tällä kertaa lasiin, mutta taivaalta sitä vihmoi sellaisella voimalla, että iskuryhmämme joutui tyytymään kohtaloonsa ja nauttimaan lounaan sisätiloissa. Tila on siis pikkuruinen, kahvilamainen, ei varsinaisesti sellainen, jossa viettäisi iltaa pidemmän kaavan mukaan. Toriterassin vetovoima kävi yhä selvemmäksi. Mutta miten käy talvella?

Lounasruokaa reggae-poljennolla

Syömään sitä oltiin kuitenkin tultu, eikä maisemia katselemaan. Caribiassa on kaksi päivittäin vaihtuvaa lounasateriaa, joista toinen on aina kasvisversio. Ymmärtääkseni useina päivinä myös vegaaninen. Tällä kertaa tarjolla oli kukkakaali-pestokeittoa sekä caribiansalaattia, jonka sai kanalla, kylmäsavulohella tai tofulla. Otimme molempia annokset, salaattiin valitsimme lohen. Lounasajan jälkeen ruokaa saa myös kompaktilta listalta – jota en tosin nyt tämän tekstin yhteyteen mistään löytänyt. Joka tapauksessa kaikki ruoat kumartelevat Karibian suuntaan ja saarten kulttuuri näkyy myös muuten ravintolan ulkoasussa – onhan omistaja pitkän linjan reggae-miehiä.

Maku ratkaisee

Ruoat tuotiin pöytään vikkelästi, joten kiinni vaan. Kukkakaalikeitto näytti epäilyttävältä, itse asiassa se näytti helvetin rumalta. Kuin riisipuuron ja kaalikeiton epämuodostunut äpärä. Maku kuitenkin ratkaisee ja se oli ihan eri maailmasta. Joo, kaalikeittomaisuutta sielläkin, mutta todella hyvää sellaista. Maut olivat syviä ja niitä oli paljon. Pehmeä kukkakaali ja runsaalla valkosipulilla ryyditetty pesto olivat muovanneet keitosta samaan aikaan hempeilevän, mutta sopivasti puraisevan kokonaisuuden. Loppumaussa mustapippurin tiukka ote sulki vielä maut sisäänsä.

Ehkä jotain purupintaa olisi voinut toivoa, varsinkin kun kyseessä oli pää-, eikä alkuruoka. Herneet eivät ajaneet sitä asiaa. Tai sitten ihan rehellisesti soseeksi vaan ja vähän lisäväriä joukkoon, niin annoksesta saisi näyttävämmän ja sitä kautta myös ruokahalua herättävämmän. Mutta sisäinen kauneus, eli maku, kai se tärkeintä ravintolaruoassakin on. Ja siinä oli onnistuttu.

Caribiansalaatti näytti taas huomattavasti houkuttelevammalta, todella freesiltä ja värikkäältä. Tosin sen kohdalla odotin jotain ruokaisampaa, koska annokselle oli lyöty hintaa 10,5€ (keitot ovat 7,5€). Pohjalla varsin perus vihersalaatti, jonka päälle oli heitelty tujua punasipulia, makeaa ananasta, kivikovia kuivattuja karpaloita (!?) sekä ilmeisesti hieman paahdettuja kurpitsansiemeniä. Mausteeksi pippuria ja EHKÄ etikkaa, en ole ihan varma. Ai niin, oli siinä sitä lohta myös, kylmäsavustettua sellaista. Lohi oli annoksen ehdoton kruunu, täydellinen väri, täydellinen maku, täydellinen koostumus. Olisin voinut syödä enemmänkin.

Lisää kastiketta, vähemmän hintaa

Salaatti olisi ollut oiva kevyt lounas jos siinä olisi ollut vaikkapa joku kesäisen pirtsakka kastike ja hintaa olisi selvästi alle kymmenen euroa. Tuollaisenaan tuntui, ettei rahalle saa tarpeeksi vastinetta, vaikka toki ymmärrän, että tuoreet raaka-aineet, palkat, vuokrat jne. eivät ole ilmaisia. Varsinkin kun puhutaan pienestä yrityksestä kaupungin keskeisimmällä tontilla. Silti, odotin jotain muuta kuin ”ihan kivaa”.

Kokemuksena visiitti oli pikainen, sillä kun muita kostean kesäsään uhreja alkoi kerääntymään kahvilan tiloihin, niin tunnelma muuttui entistä ahtaammaksi ja hiostavammaksi. Päivä oli siis huonosti valittu, Caribia pitäisi kokea ehdottomasti nimensä velvoittamana kuumana kesäpäivänä grilliruoan ja drinkkien merkeissä. Pitänee ottaa revanssi.